Kesäkuun tunnelmia

Kesäkuu on aina ollut yksi lempikuukausistani. Viikot ennen juhannusta ovat minusta kesän parasta aikaa. Kaikki se vihreys ja uskomaton kasvuvauhti hämmentävät joka vuosi.  Tänä vuonna kesäkuu oli ihan erilainen kuin ennen - kuumuutta ja kuivuutta perinteisen sateen ja koleuden sijaan.

Tässä muutamia tunnelmia sekä minua ihastuttaneita ja inspiroineita asioita kesäkuulta:

                                           Leivonta

Tyttäreni on rakastanut leipomista pienestä pitäen ja hänestä onkin kehittynyt mestarileipoja. Muun muassa nämä kanelipuustit, oijoi miten hyviä! Minäkin tykkään leipoa, mutta pullien leivonnassa en ole koskaan ollut erityisen hyvä. Ihanaa kun kodissa tuoksuu pulla säännöllisin väliajoin:)

                                              Juhannus

Juhannukseen liittyy aina tietynlaista haikeutta - vaaka kallistuu taas pimeämpien iltojen puolelle. Tänä juhannuksena olimme maalla - ihanaa! Sain lääkäriltä luvan syödä kotimaisia mansikoita huolellisesti pestyinä. Oi että miten odotin, että saan niitä maistaa. Makuaistini on kuitenkin edelleen aika lailla kateissa ja niinpä mansikat eivät maistuneet oikein miltään. Höh!

Illalla herkuteltiin tyttäreni leipomalla pätkis-kakulla. Tai no, minulta tuo herkku on vielä toistaiseksi kielletty, koska tuorejuusto on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla.

Bea otti rennosti juhannuksen vieton ja nautti olostaan maalla.

Maalla teimme kierroksia puutarhassa. Mumminruusut ovat aloittelemassa kukintaa kuten meillä kotonakin. Kirvoja on kamalat määrät joka paikassa niin maalla kuin meillä kotonakin.

Tämä kaunis pioni oli jo lopettelemassa kukintaansa. Tietääkö joku tarkempaa nimeä?

En ole varma tämänkään kaunottaren nimestä. Luulen, että se on koiranruusu. Näitä ruusuja kasvaa villinä metsän reunassa useammassa eri kohdassa.  Todella kauniita.

                                              Ruusut

Olen tänä vuonna tuntenut vielä suurempaa kiintymystä ruusuihin kuin muina vuosina. Haluaisin niitä lisää ja  olen pitkään miettinyt mihin meillä voisi rakentaa unelmien ruusutarhan. Tuntui että mikään paikka ei siihen sovellu, kunnes yhtenä aamuna koiran kanssa lenkillä ollessani sain vision ruusupergolasta. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Thérèse Bugnet.

'Schneekoppe' eli
'Snow Pavement'

                                                  Asu

Minulla on ollut vaikeuksia keksiä päällepantavaa koska en saa saada aurinkoa. Vaatekaapistani ei löydy montaakaan pitkähihaista kevyttä ja viileää kesäpaitaa. Olen kesäkuun lapsi ja sain synttärilahjaksi mieheltäni mm. tämän superkevyen kaftaanin. Se on sopivan peittävä, mutta silti viileä.

  
                                           Kesähattu

Sain Pale red rose - blogin Katjalta aivan ihanan yllätyksen: täydellisen kesähatun. Siinä on hyvän kokoinen lieri ja hattu istuu tosi hyvin päähän. Hattu tulikin todella tarpeeseen, sillä se suojaa hyvin kasvot auringon haitallisilta säteiltä. Katja tekee hatut itse ja on avannut pienen hattukaupan bloginsa yhteyteen. Pääset Katjan blogiin ja hattuostoksille tästä. Suurkiitos Katja ihanasta yllätyksestä!

Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää ja leppoisaa heinäkuuta kaikille!

                                                                ❤ Anni

Kesäkukkainspiraatio

Joskus voi käydä niin, että alkuperäiset kesäkukkasuunnitelmat menevät pitkälti uusiksi vain yhden kukan vuoksi. Poikkesin työmatkani varrella Laitilaan Nyholmin puutarhaan hakemaan kesäkukat vanhemmilleni. Kiersin kasvihuoneita läpi ja kun näin upeat valkoiset kosmoskukat, iski välittömästi inspiraatio. Kosmoskukkia voisi toki helposti itsekin kasvattaa, mutta tänä vuonna myöhästyin niiden esikasvatuksen kanssa kaiken kiireen keskellä. Suorakylvän kevättalvella hankkimani kerratun kosmoskukan siemenet sitten johonkin pian valmistuvista penkeistäni.

Kosmoskukista pitää muistaa poistaa kuihtuneet kukat, jotta kukinta jatkuu. Kaveriksi kosmoskukille halusin jotain erimuotoista kukkaa ja päädyin siniliilaan salviaan.

Reunakasveiksi löysin ihania uutuuksia: sammakonputkea  (Hydrocotyle) sekä kirjavalehtistä apilaa (Trifolium angel clover 'Beauty'). Ensin ajattelin, että isoihin ruukkuihini mahtuisi mukaan vielä jokin kasvattamistani koristeheinistä, mutta koristeheinät täytyy jättää johonkin toiseen istutukseen.

Sammakonputki kasvaa kauniina mättäänä. Nopea googletus paljasti, että sammakonputkea kasvaa luonnonvaraisena ympäri Eurooppaa mm. soilla  ja sitä käytetään akvaariokasvina. Toisin sanoen kosteutta tarvitaan runsaasti. Talvetustakin voi kokeilla.

Sammakonputki

Kirjavalehtinen apila viihtyy puolivarjossa, auringossa ja myös kivikkopenkeissä. Kuten apilat yleensäkin, tämäkin on voimakaskasvuinen.

Apila Trifolium angel clover '¨Beauty'

Mutta nyt pitää taas kiiruhtaa niittykukkapenkkini pariin. Siitä lisää myöhemmin😊 Mukavaa viikon jatkoa!

Perjantaikimppu ja viime hetken muistutus

Alkavan viikonlopun kunniaksi iski inspiraatio. Kauppareissulla hankitut tulppaanit saivat kaverikseen kaisloja, eukalyptusta edellisestä sidontatyöstä sekä kesällä poimittuja unikon siemenkotia.

Tein myös toisen kimpun jäljelle jääneistä tulppaaneista, sidontakurssilla tekemäni kimpun veronicoista, eukalyptuksesta ja karhunheinästä. Nuo ovat kestäneet todella hyvin. Pitää vain muistaa vaihtaa vesi usein niin kukatkin kestävät kauemmin sekä tehdä tietysti uudet imupinnat.

Olethan muistanut osallistua siemenarvontaan ? Tämä päivä vielä aikaa 😊

Viikon inspiroivimmat

Tällä viikolla minua ovat inspiroineet:

- luonnon tarjoamat taide-elämykset

- Erling Kaggen kirja Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä
Huomaan kaipaavani yhä enemmän hiljaisuutta ympärilleni. Me elämme jatkuvan melun ja hälyn keskellä. Kaikenlaisten ärsykkeiden tulva on ympärillämme loputon. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja meillä on koko ajan kiire. Se on kuluttavaa. Kagge kertoo kirjassaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen miten monenlaista hiljaisuutta on ja mistä sen löytää. Hän kirjoittaa: Hiljaisuuden tarkoitus on oppia löytämään uudestaan tauon pitämisen ilot. Samalla hän muistuttaa ettei meidän tarvitse kuitenkaan eristäytyä. Maailman sulkeminen ulkopuolelle ei ole sama kuin kääntäisi ympäristölle selkänsä, päinvastoin: se on sitä, että katsoo maailmaa vähän tarkemmin.


- Puutarhakuva. Yksi inspiroivimmista alkuvuoden puutarhakuvista tuli vastaani
Gardens Illustrated - lehdessä:

Huomaan pysähtyväni vuosi vuodelta enemmän tällaisten näkymien ääreen. Heinien ja kukkien taitavat yhdistelmät hivelevät silmääni. Piet Oudolfin viitoittama The New Perennial Movement, on vienyt sydämeni täysin. Siinä kasvit valitaan muodon ja rakenteen mukaan, ei niinkään värin mukaan. Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa heinien ja kukkien yhdistelmää, se näytti tältä:

Tummat ruiskaunokit meinasivat jäädä vähän partaohran varjoon, mutta törmäkukat (joita juuri tässä kuvassa ei näy) tulivat kivasti esille. Ensi kesänä täytyy taas kokeilla eri yhdistelmiä. Muutamia heiniä minulla jo onkin esikasvatuksessa ja lisää on tulossa.

Inspiroivaa uutta viikkoa kaikille!