Olen viime viikot ihastellut puutarhamme jättilaukkoja (Allium giganteum), jotka tänä vuonna kasvoivat vieläkin korkeammiksi ja niitä oli nyt myös enemmän. Jättilaukkoja minulla on ollut vasta kaksi vuotta. Pienempiä ukkolaukkoja (Allium aflatunense ’Purple Sensation’) on ollut pidempään, sillä laukat ovat tulppaanien jälkeen rakkaimpia sipulikasveja. Tänä vuonna ukkolaukat olivat päässeet jotenkin hiipumaan. Pallerolaukat (Allium sphaerocephalon) eivät ole vielä aloittaneet kukintaa.
Jättilaukkojen kukinnot ulottuvat sulkahernepuun oksille asti.
Yhdessä penkissä huomasin myös yllätyksen: oregoninlaukkoja (Allium unifolium). Niitä nämä ilmeisesti ovat. Se mikä tässä on yllättävää on se, etten muista koskaan istuttaneeni kyseisiä laukkoja. En tiedä mistä ne ovat tänne tulleet. No, mukava yllätys kuitenkin.
Laukoissa on sekin hauska puoli, että ne ovat kauniita kuivatettuinakin. Kaikkein suurimman kukinnon tekee palestiinanlaukka (Allium schubertii) ja niitä tuli kuivatettua viime kesänä. Tänä vuonna penkissä näyttää hiljaiselta. Mitäköhän niille on tapahtunut?
 |
| Palestiinanlaukan kuivatettu kukinto viime kesältä. Tämän yksilön halkaisija on n. 50 cm |
 |
| Allium aflatunensen kuihtunut kukinto |
Laukkojen kukinnot säilyvät penkeissä kauniina pitkään. Tässä vähän leikittelyä valotuksella😊
Yksi ikävä puoli laukoissa kuitenkin on, varsinkin tuossa jättilaukassa. Niiden kuihtuvat, varsin isot lehdet näyttävät rumilta penkeissä. Toisessa penkissä jalopähkämö vähän peittää isoja kuihtuneita lehtiä, mutta toisessa penkissä viereiset kasvit ovat pienempiä. Tuo penkki on tosin vielä kesken, joten ehkä asia ratkeaa penkin valmistuttua kun eteen tulee vähän korkeampia perennoja. Laukat kannattaakin istuttaa keskikorkeiden perennojen sekaan, jotta lakastuvat lehdet jäävät piiloon.
❤Anni
