Heinäkuussa luettua: Dahlior

Lapsena kuulin joskus sellaisen sanonnan, että ” varpaat ovat kuin joriinin juuret”. Muistan miettineeni silloin, että mikä se joriini oikein mahtaa olla. Myöhemmin, kasveihin enemmän tutustuttuani sain tietää, että joriini on kansanomainen versio sanasta georgiini, josta nykyään käytetään nimeä daalia.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä  ja muun muassa tästä mutkikkaasta nimenantamisesta kerrotaan Elisabeth Svalin Gunnarssonin kirjassa Dahlior vuodelta 2017. Kirja valottaa daalioiden historiaa aina atsteekkien monikäyttöisestä hyötykasvista meidän päivien trendikasviksi. Kirjassa käydään läpi daalioiden luokittelu neljään ryhmään ja tekijä listaa myös omat suosikkinsa.

Daalioiden kasvatuksesta kertovassa luvussa käydään tarkasti läpi esimerkiksi minkälaisen maan ja lannoituksen daalia tarvitsee sekä kastelu ja kasvupaikan valinta. Luvussa kerrotaan myös mitä toimenpiteitä daalian kasvatuksessa on eri vuodenaikoina aina esikasvatuksesta talvetukseen. Daalioiden jakamisesta sekä siemen- ja pistokaslisäyksestä kerrotaan kattavasti. Talvetusosio oli erityisen kiinnostava erilaisine tapoineen, joista kuitenkaan ei voi sanoa yhtä ylitse muiden olevaa tapaa. Paras tapa löytyy kokeilemalla. Itse aion kokeilla Sofieron linnassa, Helsingborgissa käytettävää tapaa. Siellä on siirrytty turve- ja sahanpurusäilytyksestä uuteen systeemiin, jossa juurakoiden suihkuttelua talven ja kevään aikana ei tarvitse tehdä. Aion kertoa tarkemmin tästä tavasta myöhemmin syksyllä kun daalioiden nostaminen maasta tulee ajankohtaiseksi.

Dahlior-kirjassa on todella kauniita kuvia.

Kirjan loppupuolella esitellään daalioiden tuholaiset ja sairaudet torjuntatapoineen. Viimeisessä luvussa kerrotaan daalian sijoittelusta puutarhaan, hyvistä kumppaanuuskasveista sekä käytöstä leikkokukkana. Onpa lopussa pari ruokaohjettakin: paistetut daalianjuurakot ja daaliasalaatti. Tämä viimeinen luku jäi mielestäni ehkä vähän suppeaksi. Kirjan lopussa on myös pitkä lista daalioihin liittyvää kirjallisuutta sekä puutarhoja, joissa vierailla, hyödyllisiä daaliasivustoja ja (netti)kauppoja, joista voi hankkia daalioita.

Kirja oli kiinnostava tietopaketti. Kuvat olivat kauniit ja tykkäsin erityisesti historiaosiosta, daalioiden luokittelusta sekä kumppanuuskasviluettelosta. Toivottavasti tästä saadaan suomennos, sillä välillä oli pakko turvautua sanakirjaan, mikä tietysti vähän hidastutti lukemista.

Tässä vielä kirjan takakannen esittelyteksti:

Det finns en dahlia för varje smak och personlighet. De drygt 55000 namngivna sorterna förekommer i alla färger utom blått och storlekarna varierar från dvärgformat till riktiga giganter. I Dahlior får du veta allt om såväl berömda som mindre kända dahliasorter, hur du sköter dem, dahlian som rabatt- och snittblomma, vinterförvaring och förökning. Du får också ta del av dahlians spännande resa från Mexiko, där den idag är nationalblomma, till att spridas över hela världen.


                    ❤ Anni

Kesäkuussa luettua: Puutarhakirjeitä

Sairaalassa ollessani tilasin ison pinon kirjoja, joiden joukossa oli myös kiinnostavia puutarhakirjoja. Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Puutarhakirjeitä houkutteli nimellään. Kirja sisältää kahden vuoden pituisen kirjeenvaihdon. Kahdessatoista kirjeessä seurataan vuodenkiertoa niin omassa kuin muissakin puutarhoissa. Kirjan päällyksen on suunnitellut Satu Kontinen ja se on todella kaunis ja houkuttelee tarttumaan kirjaan. Päällyslehden  sisäpuolella on seuraava kaunis ote kirjasta:

”Puutarha odottaa, etsii suuntaa. Lumen ja sulan maan raja muuttuu joka päivä. Yöllä kaikki se, mikä virtasi, palaa jälleen jääksi, kirkkaaksi ja sileäksi pinnaksi. Jos katson sen lävitse, voin nähdä puutarhat, jotka kerrostuvat aikaan. Voin muistaa, millaista oli olla lapsi ja eksyä koiranputkiavaruuteen tai ryömiä raparperin lehtien alle.”

Puutarhakirjeitä on kirjoitettu filosofiseen tyyliin ja siinä pohditaan puutarhan olemuksen lisäksi myös ihmisyyttä, kirjoittamista ja kieltä. Kielellä leikitellään, kuten myös typografialla ja joukossa on myös runoja. Kirja sopii mielestäni parhaiten hitaasti nautittavaksi,  makustellen sanoja ja mielikuvia, joita teksti lukijassa herättää.

”Voisin jäädä puiden viileään varjoon, mutta vaellan taas
nyt takaisin kotipuutarhaan. On kevätvaloisa ilta, ei ole kiire minnekään. Olen suojassa, turvassa. Odotus täyttyy, kun hento vihreä voimistuu ja syvenee. Koko kesän se täyttyy: yhä uudestaan ottaa uuden muodon, antaa aina uuden vastauksen. Vähitellen kesä kääntyy pimeiden iltojen ja syksyn odotukseksi, lumen ikäväksi. Mutta vielä ei ole sen aika, ei tarvitse kurottaa tulevaan sillä kaikki on juuri nyt, tässä.”

Niin, voiko sitä paremmin sanoa. Kaikki on juuri nyt, tässä.
Uskon, että palaan tämän kirjan pariin vielä myöhemminkin. Varmastikin jo ensi talvena kun kaipaan erityisen paljon kaikenlaisia mielikuvia vihreästä, kasvusta, kukista ja puutarhoista - hetkinä jolloin kaipaan eksymistä koiranputkiavaruuteen.

                                                               ❤ Anni

P.S. Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijat:)

Kirjasuositus

Puutarhakirjallisuuden helmiin kuuluu mielestäni Mari Mörön kirjoitukset puutarhasta. Mörön kirjat eroavat perinteisistä opasmaisista puutarhakirjoista siinä, että ne ovat soljuvaa kerrontaa intohimoisen puutarhaihmisen elämästä ja kokemuksista. Tekstit ovat lisäksi täynnä hersyvää huumoria ja ne saavat lukijan hihittelemään tuon tuosta.

Olen lukenut Mörön kaikki puutarhakirjat (häneltä on ilmestynyt myös lastenkirjoja sekä muista aiheista kirjoitettuja romaaneja). En nykyään enää osta usein kirjoja vaan lainaan kirjastosta, mutta Mörön puutarhakirjat haluaisin kyllä kaikki kirjahyllyyni, sillä jutut ovat niin hauskoja, että niihin on mukava palata aina uudelleen. Mörön uusin kirja Kukkanuottasilla on yli 200-sivuinen viihdyttävä paketti luettavaa kauniilla kuvilla höystettynä.

Ihailen suuresti Mörön taitoa kirjoittaa hyvin pienistäkin arjen tapahtumista niin mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Kielellinen leikittely on nerokasta ja teksti vie mukanaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa tarinat kulkevat intohimoisen viherturaajan elämänmenossa. Aihepiirit kulkevat laidasta laitaan erikoisesta multareseptistä ja pihan energiavirtauksia mittaavan rouvan vierailusta aina suunnitelmiin vihertumppujen vanhainkodista. Kolmas osa vie lukijan vaikuttaville puutarhamatkoille. Erityisesti Vancouverinsaarella tehdyt vierailut eri puutarhoihin mielenkiintoisine tarinoineen nostattivat heti matkakuumeen.

Lisää Mari Mörön kirjoituksia puutarhasta voit lukea myös hänen Vapaasti versoo - blogistaan.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!