Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesätunnelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesätunnelmia. Näytä kaikki tekstit

Kuusi kuvaa kesästä

Jokin aika sitten sain Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista Kuusi kuvaa kesästä - haasteen, joka on lähtöisin Tuplasti terapiaa - blogista. Kiitokset tästä mukavasta haasteesta! Pauliina kirjoitti  haasteessaan minulle näin: "Sinulla on ollut erilainen kesä kuin aiemmin. Olisi mukava lukea tähtihetkistäsi puutarhassa." Niinpä, kesäni oli todellakin erilainen. Olin tarkkailijan roolissa ja aluksi se tuntui todella vaikealta. Olisi ihan hirveästi tehnyt mieli kitkeä ohimennen muutama rikkakasvi siinä samalla kun nappasi muutaman kuvan. Muistan, miten talvella sairaalassa murehdin sitä miten pystyn vain seuraamaan sivusta puutarhani elämää koko vuoden. Surin rikkaruohoja ja uusimpia istutusalueita, vaikka paljon suurempiakin huolenaiheita elämässä oli. Mutta minkäs sitä puutarhahöperö murheilleen voi. Kun on nähnyt vaivaa puutarhansa eteen ja yrittänyt vaalia sitä suurella rakkaudella, niin väkisinkin alkaa murehtia sen kohtaloa hoitamattomana.

Kesä oli myös kasviyllätyksiä täynnä ja päätinkin koota tähän haasteeseen kuvia kaikista niistä kasveista, jotka yllättivät minut iloisesti viime kesänä. Hoitamattomuudessa oli nimittäin hyväkin puoli: penkeistä nousi jokunen yllätys, jotka muutoin olisin todennäköisesti kevätintoa puhkuen nyppinyt rikkaruohoina pois.  Tässä esimerkiksi on kuva päivänkakkarasta, joka kasvoi isona kasvustona ja ilahdutti  minua kesällä viikosta toiseen.

Päivänkakkara

Viereiseen penkkiin olivat kaukasiantörmäkukat levinneet ihanasti ja ne jaksoivat kukkia pitkälle syksyyn.

Scabiosa caucasica, kaukasiantörmäkukka

Yhteen uusimmista penkeistä oli ilmestynyt rikkaporkkana - itsepäisesti penkin reunaan, johon se ei yhtään sopinut. Siinä se kukki koko kesän ja oli hyvin kuvauksellinen.

Daucus carota, rikkaporkkana

Pitkään odottamani purppuratulikukkien kukinta yllätti iloisesti. Olin jo vähän unohtanutkin noiden kukkien olemassaolon kun kukintaa sai niin kauan odottaa. Kukinta oli huikean kaunis, mutta harmillisen nopea.

Verbascum phoeniceum, purppuratulikukka

Pensasmustikoiden runsas sato ilahdutti ja erityisen ihanaa oli se kun sain lääkäriltä luvan syödä niitä hyvin pestyinä. Että ne maistuivatkin aivan erityisen hyviltä.

pensasmustikka


Jos päivänkakkarat ilahduttivat kesäkuussa  ja heinäkuussa, niin syyshohdekukat hurmasivat räiskyvissä väreissään loppukesän puutarhassa. Kivasti nekin olivat olleet omatoimisia ja levinneet penkissä.

Helenium autumnale, syyshohdekukka

Haasteen teemana tänä vuonna oli PARAS. Nämä kaikki kuvat ovat oikeastaan lempikuviani viime kesästä, mutta jos yksi pitää valita niin valitsen kuvan törmäkukista, sillä ne hurmasivat minut  ihan kokonaan ja olin niin iloinen niiden leviämisestä. 

Haastan mukaan Kasvin paikka, Kuvakehrääjä ja Rannanpihassa  - blogit. 

Tässä vielä haasteen ohjeet:

- Tämän vuoden teema on paras. Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva, yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
- Haasta yksi tai useampi blogi.
- Ilmoita Tuplasti terapiaa - blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.
- Instan puolella voi myös osallistua #kuusikuvaakesästä @pirjodg


❤ Anni



Elokuun kultaa

Elokuussa on aivan omanlainen valonsa. Siinä on kultaisia, autereisia sävyjä. Ulkona on sanomattoman kaunista kun elokuinen aurinko paistaa. Vaikka tummat syyspilvet jo kerääntyvät taivaanrantaan, kesä on vielä täällä. Se viipyilee aamukasteen kuorruttamilla punahattujen terälehdillä, perhosen lepattavilla siivillä, sudenkorentojen ohikiitävässä lennossa, pantaheinän kahinassa.


pantaheinä

kärsämö


Elokuussa oli monia kauniita hetkiä ja asioita säilöttäviksi kultaisiin muistoihin.
Uuden sadon herkut, raukeat kesäpäivät maalla, kullankeltaiset pellot, kuihtuneiden kukkien kauneus, pihamökin viileydessä nukutut yöt, makoisat mustikkapiirakat...





Elokuussa kuuntelen aina First Aid Kitin levyä Stay Gold. Täydellistä elokuun musiikkia.


Tämä(kin) kuukausi meni nopeasti. Se tuntui vain  kahdelta viikolta. Kesä antaa jo tilaa syksyn tuulille. Kanadanhanhet keräilevät joukkojaan ja tekevät lukuisia ylilentoja ennen kuin päättävät yhtenä päivänä lähteä. Odotan jo syksyä, sillä siinäkin on oma viehätyksensä. Kesän muistot taltioituina mielen sopukoihin, toivotan syyskuun tervetulleeksi.

           ❤Anni

Hei, hei heinäkuu

Aloittaessani blogia tammikuussa -18,  koin jonkinlaista painetta valokuvista, joita blogiini laitoin. Pitkään pohdin koko blogin perustamista, koska minusta tuntui etteivät valokuvaustaitoni riitä koko puuhaan. Mutta sitten ajattelin, että kyllähän sitä voi opetella. Hankin järjestelmäkameran (ihan perusmalli), kävin ammattikuvaajan päiväkurssilla, jotta opin peruskäsitteet ja sitten vaan aloin harjoitella.

Valokuvaamisesta on tullut hauska harrastus ja sen merkitys on nyt kuluneen kesän aikana kasvanut entisestään. Valokuvaan lähes joka päivä. Tosi paljon on vielä opittavaa ja nyt haaveilen myös makro-objektiivista. Viime viikkoina valokuvaaminen kuten myös lukeminen on ollut hankalaa ja hidasta. Käänteishyljintä kuivattaa voimakkaasti silmiäni vaikka laitan tunnin välein tippoja ja niinpä maailma on silmissäni varsin sumuinen tällä hetkellä.

Olen nyt heinäkuussa siirtynyt omasta puutarhasta kuvaamaan myös lähimaastoamme. Ilta-auringossa kylpevät niityt ovat ehdottomasti suosikkikohteitani. Tässä heinäkuisia kukka- ja niittykuvia.















Ja vielä muutama omasta puutarhasta napattu heinäkuinen kuva.

Arovuokot kukinnan jälkeen.

Pörriäisbaari eli ajuruohopenkki.

Iisopit ovat innostuneet kasvamaan tänä vuonna.
Ja vielä yksi sateen jälkeen - kuva😊.



Vaikken mitään ihmeellistä ole voinut tehdä, niin heinäkuu meni mielestäni tosi nopeasti kuten kesäkuukin. Minua ei haittaa, sillä odotan malttamattomana jo ensi kevättä. Jos vaikka ensi vuoden kasvukaudessa saisin minäkin olla mukana muutenkin kuin vain tarkkailijana😊.

                 ❤ Anni


Usvaisena kesäyönä


Tässä yhtenä iltana, tai oikeastaan yöllä, huomasin upean usvan nousevan läheiselle niitylle. Piti mennä nukkumaan, mutta en malttanut olla menemättä kokeilemaan millaisia kuvia saan otettua hämärässä.












Ah, näitä ihania kesäöitä!

                                       ❤ Anni

Takapihan veranta


Viime viikolla kerroin etupihamme kesätunnelmista. Näet jutun täältä.
Takapihalla eli lännen puolella meillä on veranta, jota kiertää avoin terassi. Veranta oli ennen yhdeltä sivulta avoin, mutta päätimme pari vuotta sitten rakennuttaa siihen portin ja aidan, jotta koirulimme voisi vapaasti oleskella siellä kanssamme. Terassilla on ruokapöytä, joka on päässyt huonoon kuntoon. Tilalle on tarkoitus ostaa uusi pöytä, joka kestäisi tuolla paikalla ympäri vuoden. Vanha pöytä pääsee istutus- ja ruukkupöydän virkaan pihamökin luo.




Tänä kesänä en ole juurikaan panostanut kesäkukkiin kuten jo aiemmin kerroin. Yleensä takapihan veranta täyttyykin kesäisin lähinnä sisäkukistamme ja niin on tänäkin vuonna. Ulos pääsivät oliivipuu, joka selvisi hienosti ensimmäisestä talvestaan meillä; kultaimarre, jonka väri on ainutlaatuisen kaunis sekä toinen kestosuosikkini oxalis eli käenkaali. Toinen käenkaali on sisällä ja se on kasvanut paljon isommaksi. Veranta taitaa olla käenkaalille vähän kuuma ja tuulinen paikka.

Oliivipuu on tehnyt ahkerasti uusia versoja.



Viime vuonna hankittu kultaimarre kaipaa jo isompaan ruukkuun.



Oxalis hehkuu upean punaisena illan auringossa.



Ainoat kesäkukat verannalla ovat kaksi keijunmekkoa, joita meillä ei ole vielä ennen ollutkaan. Hyvin näyttävät tuossa viihtyvän.





Verannan lattia on laatoitettu ja siksi todella viileä jaloille. Tänä keväänä hankimme vihdoin siihen maton, joka tuntuu mukavan pehmoiselta vaikka onkin valmistettu kierrätysmuovista. Sitä ei kyllä ikinä uskoisi muovimatoksi. Päädyin muovimattoon, koska sen voi surutta antaa olla ulkona vaikka sataisi. Ystäväni ompeli sohvalle vanhoista raita-, pellava- ja farkkukankaista koristetyynyt, jotka sopivat maton siniseen värimaailmaan. Sohvan istuinpehmusteet ovat melkoisesti haalistuneet ja virttyneet vuosien saatossa. Päällisten alla ovat onneksi uudet, vähän tummemmat päälliset, jotka otan käyttöön ehkä ensi vuonna.





Koska kesäillat jo alkavat hämärtyä ripustin verannalle valot tuomaan tunnelmaa.



Tunnelmallisia heinäkuun kesäiltoja!

                                      ❤ Anni

Sateen jälkeen

Tänään luvassa kuvapitoinen postaus.
Valokuvaaminen erityisesti sateen jälkeen on ihan huippua. On kivaa metsästää kameralla kimmelteleviä sadepisaroita kukista ja lehdiltä. Juuri oikeanlaisen valon löytäminen on vielä plussaa.




























Mukavaa alkavaa viikonloppua!

                                     ❤Anni