 |
| Suloinen harankankello tontin laidalla. Näitä lisää! |
Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa, ohdaketta...
Nyt kun puutarhuri ei ole ollut kaitsemassa kasvejaan, on siellä täällä tapahtunut vallankaappauksia. Erityisesti uusimmat penkit ovat olleet tunkeutujille helposti valloitettavia kohteita. Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa ja ohdaketta on nyt eniten penkeissä. Huomenna 18.6. on kuukalenterin mukaan kesän suuri kitkentäpäivä eli rikkaruohot irtoavat silloin helpoiten ja erityisesti aamupäivällä. (Lisää tietoa kuukalenterista ja kitkentäpäivästä löydät esim. Sarin puutarhat -blogista.) Ihana ystäväni lupautui kitkemään meillä akuutimmat paikat.
Lähtöpassit saa esimerkiksi tämä siankärsämö, joka on päättänyt kasvaa keskeltä kultatesmaa.
 |
| Voi kauhistus! |
Välillä käy kuitenkin niinkin, että puutarhaan jostakin vaeltaneet luonnonkasvit ovat osanneet valita hauskasti paikkansa ja ne ovatkin saaneet jäädä. Esimerkiksi tämän kevään iloisia yllätyksiä on tämä suloinen päivänkakkara, joka on lennähtänyt tänne jostakin ja saa olla juuri siinä minne on asettunutkin. Odottelen vielä, että kaveriksi lennähtäisi jostakin liilansinisiä kukkia (vaikka noita harakankelloja), niin värikombo olisi täydellinen.
Samoin tämä piennarpukinparta (Tragopogon pratensis), joka onkin hauska tapaus. Se nimittäin avaa kukkansa vain aamupäiväksi n. klo 03-11 (englantilaiselta nimeltään Jack-go-to-bed-at-noon) ja sopii siis aamuvirkkujen puutarhureiden pihoille😊 Linné valitsi pukinparran yhdeksi suunnittelemansa kukkakellon kukista. Kukkakelloon valikoitui kukkia, jotka aukeavat ja sulkeutuvat tiettyyn aikaan. Kiehtova ajatus. Kukkakelloja on rakennettu ainakin Ruotsissa. Meillä Suomessa sellainen on kasvatettu Heurekassa. En tiedä onko muualla kokeiltu.
Piennarpukinparta ennustaa myös sadetta, sillä se ei avaa kukkiaan jos ilmassa on sateen tuntua. Tätä meillä kaksivuotisena kasvavaa kasvia on täällä tienpietareilla paljon. Se on myös hyötykasvi, jota Linné kuvaili yhdeksi Pohjolan arvokkaimmista. Sen juuri on kuulemma herkullista keitettynä ja onpa sitä käytetty kahvinkorvikkeenakin. Pukinparta on ilmestynyt meille luumupuun alle länsipihalle. Sen edessä kasvaa partaohraa (tosin aika heikosti tänä vuonna) ja niistä tuleekin mielestäni hyvä yhdistelmä jossakin vaiheessa. Pukinparta on itsessään niin silmiinpistävä, että se sopii hyvin vähän hennompien heinien sekaan.
Harmaahärkkien valkoiseen mattoon on onnistunut kylväytymään muutama niittynätkelmä. Toivotan heidätkin tervetulleiksi. Meillä on siellä täällä muitakin nätkelmiä.
Puutarhamme viherliikenne on melko vapaata ja sillä tavoin on syntynyt monia kivoja kasviyhdistelmiä, kuten tämä kamtsatkanmaksaruoho, joka ilmestyi jo monta vuotta sitten keltapihajasmikkeen viereen.
Tai sitten tämä viitapihlaja-angervo, joka on ilmestynyt roskakatoksen viereen. Voi olla, että tuota joudun jossain vaiheessa vähän karsimaan, vaikka tykkäänkin siitä juuri tuollaisena runsaana.
Mutta aamulla siis kannattaa käydä rikkakasvien kimppuun. Hyvää kitkentäpäivää kaikille!
P.S. Sain tänään mukavia uutisia luuydinnäytteestä. Toinen syöpäarvoistani oli nyt negatiivinen (viimeksi se oli vielä positiivinen). Toinen kuitenkin oli vieläkin positiivinen, mutta määrältään hyvin pieni. Vielä on taisteltavaa, mutta koko ajan on menty parempaan suuntaan.😊
