Jouluvalmisteluja

Harvemmin olen kokenut sellaista iloa nähdessäni vanhat kuusenkoristeemme kuin tänä vuonna. Kaivaessani koristeita silkkipapereistaan, mietin miten nopeasti tämä vuosi onkaan mennyt. Muistan miten sekavin ja haikein ajatuksin korjasin koristeet viime joulun jälkeen pois. Tulevaisuuden näkymät olivat tuolloin niin kovin hauraat. Mutta, tässä sitä ollaan - uuden joulun kynnyksellä. Minä selvisin tästä vuodesta!

kuusenkoristeet

Kuusi sai tänä vuonna lähes kaikki varaston kätköistä löytyneet koristeet ylleen, kullan, hopean ja valkoisen väreissä. Ainoastaan punaiset koristeet saivat jäädä laatikoihinsa lepäämään.

kuusenkoristeet

kuusenkoristeet

kuusenkoristeet

Innostuimme myös yhdessä väsäämään piparkakkutalon monen vuoden tauon jälkeen.


Miten mukavaa olikaan leipoa ja koristella kuusta yhdessä, Michael Bublén sekä Frank Sinatran jouluisten sävelien soidessa taustalla. Tämä yhdessä oleminen ja tekeminen on ihan parasta joulussa.



Vielä valkoinen pellavaliina ruokapöydälle ja valkoisia kukkia, niin koti on koristeltu jouluun.

Tunnelmallista joulua kaikille!

                                                             ❤ Anni

Bling bling

Tämä postaus minun piti julkaista jo marraskuussa, mutta koskapa kaikenlainen kimallus sopii kivasti jouluun, julkaisen sen vasta nyt. Kuurainen syysaamu houkutteli tarttumaan kameraan. Olin Bean kanssa aamulenkillä ollessani ihastellut kuuran kaunista kimallusta ja mietin miten sen saisi vangittua kameralla. Kokeilin monenlaisia säätöjä ennen kuin onnistuin tallentamaan edes muutaman kimallepallon.





Sormet alkoivat tässä vaiheessa kuvaamista olla jo ihan jäässä, mutta muutaman kuvan kuitenkin päätin vielä ottaa.



Näitä kuuraisia maisemia on alkanut jo ikävöidä kaiken tämän vesisateen keskellä. Ehkä se talvi vielä sieltä tulee.

                                                                    ❤ Anni

Paris - mon amour❤️


Pariisi

Pariisi

Vähintään kerran vuodessa se aina iskee - akuutti Pariisin ikävä. Aloin selailla vanhoja kännykällä räpsittyjä Pariisin kuvia syksyltä 2014 ja ajattelin julkaista niistä muutaman täällä blogissa. Otin kuvat mustavalkoisina, sillä minusta mustavalkokuvissa on aivan erityinen tunnelma. Ranska on ollut suuri rakkauteni siitä lähtien kun siellä ensimmäisen kerran kävin 13- vuotiaana. Ihastuin sen kauniiseen kieleen ja kulttuuriin niin, että halusin työskennellä niiden parissa ammatikseni.


Pariisi


Pariisi

Elämäni parhaimmat macaron-leivokset olen syönyt  Pariisissa  tässä legendaarisessa Les Deux Magots - kahvilassa Saint-Germain-des-Prés'ssä. Tuossa kahvilassa on säilytetty menneen ajan tunnelma. Ajan, jolloin mm. kirjailijat (kuten Simone de Beauvoir, Jean-Paul Sartre) ja monet surrealistit tapasivat toisiaan tuossa kahvilassa. 

Pariisi


Pariisi

Ranskalaisia leipomotuotteita ikävöin aina. Ajattelinkin tuoda pienen palan Pariisia tähän joulukuun sateiseen tunnelmaan jakamalla teille ohjeen, jonka sain joitakin vuosia sitten. Tämä ohje muistuttaa hyvin paljon perinteisiä Ranskalaisia vohveleita. Saamaani ohjetta olen muokannut hieman siten, että jauhojen sijaan leivon nämä aina sokeroidulla alustalla ja neliöiden sijaan teen näistä pyöreitä. Täytteen määrää pienensin. Alkuperäisohjeessa se oli puolet isompi ja täytettä jäi aina reilusti yli. Siitä miten pariisilaisia nämä ovat alkuperältään, ei minulla ole tietoa, mutta suussasulavan herkullisia nämä ovat. Tässä siis hieman muokattu ohje:


Pariisin pikkuleivät


Taikina:
200g voita
200g vehnäjauhoja
3/4 dl kermaa
sokeria leivontaan

Nypi ainekset taikinaksi, kauli ohueksi levyksi leivinlaudalla, jolle on ripoteltu runsaasti sokeria. (Leivo siis sokeria apuna käyttäen. Jos sokeria ei ole tarpeeksi, taikinaa on hankala työstää.)
Tee pyöreitä pikkuleipiä. (Olen käyttänyt shottilasia muottina). Paista pikkuleivät kauniin värisiksi 200 asteessa n. 6-7 minuuttia. Jäähdytä.


Täyte:
75g voita
75g sokeria
n. 1/2 dl vahvaa kahvia

Vaahdota voi ja sokeri, lisää hyvin jäähtynyt kahvi pienissä erissä koko ajan vatkaten. Levitä kreemi kahden pikkuleivän väliin. Säilytä kylmässä.
Et voilà!

Pariisin pikkuleivät

Pariisin pikkuleivät



❤ Anni


Kuusi kuvaa kesästä

Jokin aika sitten sain Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista Kuusi kuvaa kesästä - haasteen, joka on lähtöisin Tuplasti terapiaa - blogista. Kiitokset tästä mukavasta haasteesta! Pauliina kirjoitti  haasteessaan minulle näin: "Sinulla on ollut erilainen kesä kuin aiemmin. Olisi mukava lukea tähtihetkistäsi puutarhassa." Niinpä, kesäni oli todellakin erilainen. Olin tarkkailijan roolissa ja aluksi se tuntui todella vaikealta. Olisi ihan hirveästi tehnyt mieli kitkeä ohimennen muutama rikkakasvi siinä samalla kun nappasi muutaman kuvan. Muistan, miten talvella sairaalassa murehdin sitä miten pystyn vain seuraamaan sivusta puutarhani elämää koko vuoden. Surin rikkaruohoja ja uusimpia istutusalueita, vaikka paljon suurempiakin huolenaiheita elämässä oli. Mutta minkäs sitä puutarhahöperö murheilleen voi. Kun on nähnyt vaivaa puutarhansa eteen ja yrittänyt vaalia sitä suurella rakkaudella, niin väkisinkin alkaa murehtia sen kohtaloa hoitamattomana.

Kesä oli myös kasviyllätyksiä täynnä ja päätinkin koota tähän haasteeseen kuvia kaikista niistä kasveista, jotka yllättivät minut iloisesti viime kesänä. Hoitamattomuudessa oli nimittäin hyväkin puoli: penkeistä nousi jokunen yllätys, jotka muutoin olisin todennäköisesti kevätintoa puhkuen nyppinyt rikkaruohoina pois.  Tässä esimerkiksi on kuva päivänkakkarasta, joka kasvoi isona kasvustona ja ilahdutti  minua kesällä viikosta toiseen.

Päivänkakkara

Viereiseen penkkiin olivat kaukasiantörmäkukat levinneet ihanasti ja ne jaksoivat kukkia pitkälle syksyyn.

Scabiosa caucasica, kaukasiantörmäkukka

Yhteen uusimmista penkeistä oli ilmestynyt rikkaporkkana - itsepäisesti penkin reunaan, johon se ei yhtään sopinut. Siinä se kukki koko kesän ja oli hyvin kuvauksellinen.

Daucus carota, rikkaporkkana

Pitkään odottamani purppuratulikukkien kukinta yllätti iloisesti. Olin jo vähän unohtanutkin noiden kukkien olemassaolon kun kukintaa sai niin kauan odottaa. Kukinta oli huikean kaunis, mutta harmillisen nopea.

Verbascum phoeniceum, purppuratulikukka

Pensasmustikoiden runsas sato ilahdutti ja erityisen ihanaa oli se kun sain lääkäriltä luvan syödä niitä hyvin pestyinä. Että ne maistuivatkin aivan erityisen hyviltä.

pensasmustikka


Jos päivänkakkarat ilahduttivat kesäkuussa  ja heinäkuussa, niin syyshohdekukat hurmasivat räiskyvissä väreissään loppukesän puutarhassa. Kivasti nekin olivat olleet omatoimisia ja levinneet penkissä.

Helenium autumnale, syyshohdekukka

Haasteen teemana tänä vuonna oli PARAS. Nämä kaikki kuvat ovat oikeastaan lempikuviani viime kesästä, mutta jos yksi pitää valita niin valitsen kuvan törmäkukista, sillä ne hurmasivat minut  ihan kokonaan ja olin niin iloinen niiden leviämisestä. 

Haastan mukaan Kasvin paikka, Kuvakehrääjä ja Rannanpihassa  - blogit. 

Tässä vielä haasteen ohjeet:

- Tämän vuoden teema on paras. Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva, yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
- Haasta yksi tai useampi blogi.
- Ilmoita Tuplasti terapiaa - blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.
- Instan puolella voi myös osallistua #kuusikuvaakesästä @pirjodg


❤ Anni