Syyskuun tunnelmia

Tuntuu kuin olisin vasta hetki sitten kirjoitellut elokuun tunnelmista ja nyt ollaan jo syyskuun lopussa. Päivät ovat vilahtaneet vauhdilla ohi vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Välillä toivon, että päivien kulku hidastuisi niin kuin lapsena, jolloin viikkokin tuntui pitkältä ajalta. Haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa näihin kauniin ruskan sävyttämiin syyspäiviin. Miten kauniita voivatkaan olla kaikki värit maailmassa juuri nyt.

Päivissä on tietyt rutiinit. Aamuisin käyn koiran kanssa lenkillä, toisinaan myös iltaisin. Ulkoilu tekee niin hyvää ja säännöllinen kävely on nostanut romahtaneen kuntoni suhteellisen normaalille tasolle. Joka kuukausi toistuva sytostaattiviikko meni nyt paremmin kuin elokuussa, vaikka painoni taas putosikin ja väsytti, mutta niin käy joka kerta. Silmien käänteishyljintä on tällä hetkellä kiusallisin vaiva. Sain vahvemmat lääkkeet mutta ne aiheuttivat sietämättömän kirvelyn, joka ei mennyt ohi ja niiden käyttö piti lopettaa. Ruutuaikaa on pitänyt vähentää sillä tietokoneen ja tv:n tuijottaminen kuivattavat vain entistä enemmän silmiä. Lukeminenkin on jäänyt nyt vähiin, joten olen lähinnä neulonut, mikä on ollut tosi kivaa pitkän tauon jälkeen. Puikoilla on juuri nyt pumpulinpehmeä alpakkaneule.

Syyskuussa tapahtui myös pieni ihme. En sairastunut flunssaan vaikka koko muu perhe sairasti sen. Olen niin onnellinen että säästyin siltä. Kävin myös vihdoin keskustelemassa ja se tuntui hyvältä. Kohta menen taas uudestaan.

Olen ihastellut syyskuun lämmintä valoa ja vähitellen väriään vaihtavia lehtiä. Syyskuussa on ollut aivan huikean upeita aurinkoisia päiviä ja olen ollut niistä todella onnellinen, kuten myös kaikista arjen pienistä iloista, kuten ystävän tuomista luumuista, joista syntyi herkullinen luumugalette. 

Syksyinen tunnelma on jo vähitellen saapunut sisäänkäynnin luo.

Lempeitä lokakuun päiviä!

                                                ❤ Anni

Daalioiden talvetuksesta

Kun viikonloppu vaihtui uuteen viikkoon, kävi pakkanen vierailulla näilläkin seuduilla. Ja se oli sitten daalioiden menoa. Daalioiden talvetuksen miettiminen alkaa olla ajankohtaista.

'Totally Tangerine' ja pantaheinä kesällä 2018.

Kesällä luin daalioista kertovan kirjan, jonka esittelin täällä. Daalioiden talvetustapoja on monenlaisia ja sopivin löytyy kokeilemalla. Olen vasta kerran aikaisemmin talvettanut daaliat. Laitoin silloin puhdistetut juurakot hiekkaan. Suurin osa selvisi. Silkasta uteliaisuudesta aion kokeilla daalioiden talvetusta yhdellä kirjassa esitellyllä tavalla eli samalla systeemillä kuin Sofieron linnassa, Helsingborgissa, jossa on isot daaliaviljelmät. Siellä daalian juurakot on aiemmin säilytetty turve- ja sahanpuruseoksessa. Juurakot puhdistettiin huolellisesti ennen turpeeseen laittamista ja niitä piti tarkkailla ja tarpeen tullen suihkutella etteivät ne kuivuisi talven ja kevään aikana.

Uudessa systeemissä juurakoita ei puhdistetakaan vaan niihin jätetään reilusti maa-ainesta  ja ne laitetaan isoihin, ilmaviin, reiällisiin (sekä sivuilta että pohjasta) muovikoreihin, jotka pinotaan varastoon. Aion antaa paakkujen myös kuivahtaa ennen varastointia vaikkei siitä ollut ohjeessa erikseen mainintaa.

Miksi sitten uusi systeemi on otettu käyttöön?  Uudessa systeemissä suihkuttelua kevään aikana ei kuulemma tarvitse tehdä eli se on varsin huoleton. Kirjassa kerrotaan, että turve, hiekka ja sahanpuru ovat olleet ne perinteiset säilömisessä käytetyt ainekset, mutta niiden kosteutta keräävä ominaisuus saattaa altistaa sieni- ja homekasvustoille. Ainoastaan hyvin kuivassa paikassa vaaraa ei ole. Ohjeen luettuani aloin miettiä, että eikös iso multapaakkukin voi kerätä kosteutta siinä missä nuo muutkin. Hmm. Sofieron tapaa suositellaankin käytettäväksi vain jos säilytystila on varmasti kuiva ja viileä. Tästä voi päätellä, että ehkä varaston  lämpötilalla ja ilmankosteudella onkin suurin merkitys koko talvetuksen onnistumisessa. Liian lämpimässä juurakot voivat kuivua ja liian kosteassa ja viileässä mädäntyä.

'Thomas Edison' kesällä 2018

Meillä on kuiva ja viileä (n.+5 astetta) ulkovarasto, jonne yritämme saada kaksi daaliakoria mahtumaan. Keväällä on mielenkiintoista nähdä miten tämä korisäilytys toimii. Hieman epäilyttää, mutta kokeilen nyt kuitenkin. Mahdollisimman helppo ja huoleton talvetustapa olisi kiva löytää.

                                         ❤ Anni

Se kukkii sittenkin!

Länsipihalla, sulkahernepuun katveessa kasvaa meillä valkokletra ’Hummingbird’. Se on  nyt ollut meillä pari vuotta ja talvehtinut hyvin - viime talvena jopa ihan ilman suojausta. Keväisin lehtien puhkeamista saa odotella varsin pitkään ja pelkäsinkin jo menettäneeni sen. Onneksi pelko oli aiheeton.

Tämä ’Hummingbird’ on käsittääkseni kääpiömuoto muista kletroista. Se on meillä silti liian ahtaassa paikassa elokuunastereiden turhankin läheisessä seurassa. Täytyy harkita sen siirtoa sitten kun saan joskus laajennettua tuota penkkiä. 

Nimilapun tietojen mukaan kukinnan pitäisi alkaa heinäkuussa. Noh, meillä kletra on ollut pitkään nupulla ja nuput aukesivat vasta syyskuun alussa. Kovin on kukinta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Muutamista viime viikon kylmistä öistä, valkokletra ei ollut moksiskaan. Tosin pakkasen puolella ei meillä ihan käyty, mutta varsin lähellä nollaa kuitenkin. Osa näistä kuvista on otettu pari päivää sitten.

Valkokletran sanotaan houkuttelevan pörriäisiä ja perhosia. Myöhäisen kukinnan vuoksi en ole kovasti lentoliikennettä kukissa nähnyt. Toivottavasti ensi kesänä olisi aikaisempi kukinta.

                                                     ❤ Anni

Kukkapenkin suunnittelusta osa 2

Viime viikolla kerroin minkälainen on minun mielestäni onnistunut kukkapenkki ja tällä kertaa ajattelin kertoa yhdestä penkistä, joka näyttää minusta kivalta ja johon olen suhteellisen tyytyväinen. Oikeastaan olen sen jo esitellyt täällä, joten mitään kovin uutta ei ole luvassa. Tässä lähinnä pohdiskelua miksi pidän juuri tästä penkistä. Tätä penkkiä on hieman haastava kuvata kokonaisuudessaan  ja  parhaimman kuvan siitä saisi keittiöstämme, josta sitä aina katselen ruokaa tehdessä.

Hopeahärkki rönsyilee vapaasti singelin päällä ja pehmentää samalla penkin reunaa.

Kuva alkukesältä kun punahatut ovat vielä pieniä ruusun molemmin puolin.

Tummakurjenpolvet ja ketoneilikat.

Tummakurjenpolvet ja hopeahärkki

Penkkiin tuovat korkeutta alppipaju, tuija ’Pyramidalis’ sekä pilarikataja ja ruusu. Keskellä on isohko kivi, joka kesäisin piiloutuu tummakurjenpolven suojiin. Alppipaju on tärkeä kevään pölyttäjille ja kukinnoissa käy mieletön pörräys keväällä. Sipulikasveja saisi penkissä olla enemmän. Penkistä löytyy runoilijanarsisseja, vihreäraitatulppaaneja 'Chinatown' ja alliumeja, joiden määrä oli kovin vähäinen tänä vuonna. 

Alppipaju on pörriäisten suursuosikki keväällä.

Tummakurjenpolvi on myös pörriäisten suosiossa.

Penkki ei ole suuren suuri, mutta siinä on mielestäni onnistuneet kasvivalinnat. Pidän erityisesti siitä, että siinä on aina jokin kukassa ja kasvit sopivat kivasti yhteen. Penkki ei myöskään näytä ränsistyneeltä loppukesästä. 

Alku- ja keskikesän kukkijoita ovat jättipoimulehdet, hopeahärkki, ruusu, tummakurjenpolvet,  ketoneilikka ja espanjanunikot ja kun ne lopettavat, estradille astuvat rantatädykkeet, otapallo-ohdakkeet ja punahatut, jotka kukkivat vielä syyskuussakin. Rantatädykkeet ovat levinneet ihan omin avuin alppipajun alta myös muualle penkkiin ja tuovat juuri sopivan ripauksen villiyttä. Tädykkeet, otapallo-ohdakkeet ja punahatut houkuttelevat myös pörriäisiä loppukesällä. Yleensä punahatut ovat perhosten suosiossa, mutta tänä vuonna perhoset ovat olleet ihan muissa kasveissa. 

Rantatädyke on levinnyt kauniisti ympäri penkkiä. Tummakurjenpolvien kuihtuneet kukinnot taustalla näyttävät kauniilta auringon valaistessa niitä.

Punahattujen ja otapallo-ohdakkeiden yhdistelmä on minusta kaunis.

Rantatädykkeiden liila väri sopii hyvin alppipajun hopeaan lehdistöön.

Punahattujen ja otapallo-ohdakkeiden määrää haluaisin lisätä laajentamalla penkin takaosaa. Nyt punahattuja on ruusupensaan molemmin puolin ja ajattelin ehkä siirtää ruusun muualle ja yhtenäistää punahattujen alueen.

Katajan vieressä kasvoivat viime vuonna siniliilat 'Blue Boy'-daaliat sekä valkoiset 'Pompon'-daaliat. Tänä vuonna tuolla paikalla on 'Twyning's White Chocolate'-daalioita. Niiden kukkavarret ovat vähän liiankin pitkiä eivätkä ne ole kasvaneet yhtä reheviksi kuin nuo viime vuoden daaliat. Koskapa aion jatkossa kasvattaa daaliat ruukuissa, ajattelin tuolle tyhjälle alalle laittaa ensi vuonna sipulikasvien lisäksi valkoisia virginiantädykkeitä, jotka sulostuttavat penkkiä loppukesällä.

'Twyning's White Chocolate' kurkottelee kohti korkeuksia.

'Blue Boy' -daaliat viime kesänä.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤ Anni