Kesäkuun tunnelmia

Kesäkuu on aina ollut yksi lempikuukausistani. Viikot ennen juhannusta ovat minusta kesän parasta aikaa. Kaikki se vihreys ja uskomaton kasvuvauhti hämmentävät joka vuosi.  Tänä vuonna kesäkuu oli ihan erilainen kuin ennen - kuumuutta ja kuivuutta perinteisen sateen ja koleuden sijaan.

Tässä muutamia tunnelmia sekä minua ihastuttaneita ja inspiroineita asioita kesäkuulta:

                                           Leivonta

Tyttäreni on rakastanut leipomista pienestä pitäen ja hänestä onkin kehittynyt mestarileipoja. Muun muassa nämä kanelipuustit, oijoi miten hyviä! Minäkin tykkään leipoa, mutta pullien leivonnassa en ole koskaan ollut erityisen hyvä. Ihanaa kun kodissa tuoksuu pulla säännöllisin väliajoin:)

                                              Juhannus

Juhannukseen liittyy aina tietynlaista haikeutta - vaaka kallistuu taas pimeämpien iltojen puolelle. Tänä juhannuksena olimme maalla - ihanaa! Sain lääkäriltä luvan syödä kotimaisia mansikoita huolellisesti pestyinä. Oi että miten odotin, että saan niitä maistaa. Makuaistini on kuitenkin edelleen aika lailla kateissa ja niinpä mansikat eivät maistuneet oikein miltään. Höh!

Illalla herkuteltiin tyttäreni leipomalla pätkis-kakulla. Tai no, minulta tuo herkku on vielä toistaiseksi kielletty, koska tuorejuusto on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla.

Bea otti rennosti juhannuksen vieton ja nautti olostaan maalla.

Maalla teimme kierroksia puutarhassa. Mumminruusut ovat aloittelemassa kukintaa kuten meillä kotonakin. Kirvoja on kamalat määrät joka paikassa niin maalla kuin meillä kotonakin.

Tämä kaunis pioni oli jo lopettelemassa kukintaansa. Tietääkö joku tarkempaa nimeä?

En ole varma tämänkään kaunottaren nimestä. Luulen, että se on koiranruusu. Näitä ruusuja kasvaa villinä metsän reunassa useammassa eri kohdassa.  Todella kauniita.

                                              Ruusut

Olen tänä vuonna tuntenut vielä suurempaa kiintymystä ruusuihin kuin muina vuosina. Haluaisin niitä lisää ja  olen pitkään miettinyt mihin meillä voisi rakentaa unelmien ruusutarhan. Tuntui että mikään paikka ei siihen sovellu, kunnes yhtenä aamuna koiran kanssa lenkillä ollessani sain vision ruusupergolasta. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Thérèse Bugnet.

'Schneekoppe' eli
'Snow Pavement'

                                                  Asu

Minulla on ollut vaikeuksia keksiä päällepantavaa koska en saa saada aurinkoa. Vaatekaapistani ei löydy montaakaan pitkähihaista kevyttä ja viileää kesäpaitaa. Olen kesäkuun lapsi ja sain synttärilahjaksi mieheltäni mm. tämän superkevyen kaftaanin. Se on sopivan peittävä, mutta silti viileä.

  
                                           Kesähattu

Sain Pale red rose - blogin Katjalta aivan ihanan yllätyksen: täydellisen kesähatun. Siinä on hyvän kokoinen lieri ja hattu istuu tosi hyvin päähän. Hattu tulikin todella tarpeeseen, sillä se suojaa hyvin kasvot auringon haitallisilta säteiltä. Katja tekee hatut itse ja on avannut pienen hattukaupan bloginsa yhteyteen. Pääset Katjan blogiin ja hattuostoksille tästä. Suurkiitos Katja ihanasta yllätyksestä!

Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää ja leppoisaa heinäkuuta kaikille!

                                                                ❤ Anni

Kasvikortti

Ajattelin nyt jatkaa viime vuonna kesken jäänyttä kasvikorttien tekoa. Ideana on esitellä kerran kuussa puutarhastamme jokin kasvi. Aikaisemmin ilmestyneet kasvikortit löytyvät täältä. 

Tällä kertaa korttiin valikoitui lamovuohenkuusama 'Diva', johon törmäsin pari vuotta sitten taimistolla ja ihastuin saman tien. 'Divan' tyylikkään tummat lehdet tekivät vaikutuksen. Ehkäpä jossain vaiheessa istutan näitä ryhmäksi elefanttiheinän kanssa.

Mukavaa viikon jatkoa!

                                                   
                                                         ❤ Anni

Kesäkuussa luettua: Puutarhakirjeitä

Sairaalassa ollessani tilasin ison pinon kirjoja, joiden joukossa oli myös kiinnostavia puutarhakirjoja. Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Puutarhakirjeitä houkutteli nimellään. Kirja sisältää kahden vuoden pituisen kirjeenvaihdon. Kahdessatoista kirjeessä seurataan vuodenkiertoa niin omassa kuin muissakin puutarhoissa. Kirjan päällyksen on suunnitellut Satu Kontinen ja se on todella kaunis ja houkuttelee tarttumaan kirjaan. Päällyslehden  sisäpuolella on seuraava kaunis ote kirjasta:

”Puutarha odottaa, etsii suuntaa. Lumen ja sulan maan raja muuttuu joka päivä. Yöllä kaikki se, mikä virtasi, palaa jälleen jääksi, kirkkaaksi ja sileäksi pinnaksi. Jos katson sen lävitse, voin nähdä puutarhat, jotka kerrostuvat aikaan. Voin muistaa, millaista oli olla lapsi ja eksyä koiranputkiavaruuteen tai ryömiä raparperin lehtien alle.”

Puutarhakirjeitä on kirjoitettu filosofiseen tyyliin ja siinä pohditaan puutarhan olemuksen lisäksi myös ihmisyyttä, kirjoittamista ja kieltä. Kielellä leikitellään, kuten myös typografialla ja joukossa on myös runoja. Kirja sopii mielestäni parhaiten hitaasti nautittavaksi,  makustellen sanoja ja mielikuvia, joita teksti lukijassa herättää.

”Voisin jäädä puiden viileään varjoon, mutta vaellan taas
nyt takaisin kotipuutarhaan. On kevätvaloisa ilta, ei ole kiire minnekään. Olen suojassa, turvassa. Odotus täyttyy, kun hento vihreä voimistuu ja syvenee. Koko kesän se täyttyy: yhä uudestaan ottaa uuden muodon, antaa aina uuden vastauksen. Vähitellen kesä kääntyy pimeiden iltojen ja syksyn odotukseksi, lumen ikäväksi. Mutta vielä ei ole sen aika, ei tarvitse kurottaa tulevaan sillä kaikki on juuri nyt, tässä.”

Niin, voiko sitä paremmin sanoa. Kaikki on juuri nyt, tässä.
Uskon, että palaan tämän kirjan pariin vielä myöhemminkin. Varmastikin jo ensi talvena kun kaipaan erityisen paljon kaikenlaisia mielikuvia vihreästä, kasvusta, kukista ja puutarhoista - hetkinä jolloin kaipaan eksymistä koiranputkiavaruuteen.

                                                               ❤ Anni

P.S. Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijat:)

Kurjenpolvirakkautta

”Long experience has taught me that people who do not like geraniums have something morally unsound about them. Sooner or later you will find them out; you will discover that they drink, or steel books, or speak sharply to cats. Never trust a man or a woman who is not passionately devoted to geraniums.”
                                                                                    - Beverley Nichols-

Vähän naurahdin kun törmäsin tähän Nicholsin lausahdukseen, joka on hänen kirjassaan Merry Hall vuodelta 1951. Nichols oli englantilainen kirjailija ja toimittaja ja hänet muistetaan parhaiten puutarhaa käsittelevistä kirjoistaan. Nichols oli ilmeisen ihastunut kurjenpolviin*. Ajattelin tänään kirjoitella muutamien ihailemieni puutarhasuunnittelijoiden ajatuksia kurjenpolvista ja tehdä kuvakatsauksen puutarhamme kurjenpolviin.

Beth Chatto suosi kurjenpolvia erityisen hyvinä reunakasveina sorapuutarhansa istutuksissa. Hän yhdisti esimerkiksi tuoksukurjenpolvia (Geranium macrorrhizum ’Ingversen’s Variety’)  pikkutalvioiden viereen (Vinca minor ’La Grave’ ja ’Atropurpurea’) ja taustalle kärhöä (Clematis x triternata ’Rubromarginata’; näyttää muuten hienolta. Saakohan kyseistä kärhöä Suomesta?) sekä pensastädykettä (Hebe ’Nicola’s Blush’).

Christopher Lloyd taas yhdisti esim. verikurjenpolvia (Geranium sanguineum) kärsämöiden kanssa (Achillea ’Lucky Break’). Hän piti erityisesti himalajankurjenpolvista (Geranium wallichianum ’Buxton’s Variety’), jotka hän sijoitti keltaisten olkikukkien seuraan (Helichrysum splendidum). Kuulostaa kokeilemisen arvoisilta yhdistelmiltä.

Piet Oudolf käyttää kurjenpolvia täytekasveina, mutta ne eivät mahdu hänen 25 lempikasvinsa listaan. Täytekasveilla on kaunis lehdistö, mutta niiltä puuttuu se tietynlainen rakenne ja ominaisuudet, jotka ovat Oudolfin suunnittelufilosofian kulmakiviä. Oudolf toteaa yhdessä Noel Kingsburyn kanssa kirjassaan Designing with plants vuodelta 1999:

”Think how quickly the neat hemispheres of a hardy geranium turn into a sprawling mass of collapsed stems once the flowers have died”.

Toronton kasvitieteelliseen puutarhaan sunnittelemassaan alueessaan hän on yhdessä osassa yhdistänyt valkoisia tummakurjenpolvia (Geranium phaeum ’Album’) sekä ’Bowl of beauty’-pioneja. Kaunis yhdistelmä! Taidan itsekin kokeilla.

Minä pidän kovasti kurjenpolvista mm. juuri siksi, että ne ovat hyviä maanpeitekasveja ja levittäytyvat kauniina, maalauksellisina mattoina. Jos minun pitäisi listata 25 lempikasviani, kurjenpolvet sijoittuisivat kymmenen kärkeen. Nappailin tähän kuvia kurjenpolvista, joita meidän puutarhastamme tällä hetkellä löytyy.

Verikurjenpolvia:

Geranium sanguineum var. 'Striatum'

Tämä 'Max Frei' ei erityisemmin miellytä enää värinsä puolesta silmääni, mutta en ole sitä hennonnut poistaakaan.

G. sanguineum 'Max Frei'

G. sanguineum 'Elke'

G. sanguineum 'Album'

Tarhakuljenpolvia:

Geranium magnificum 'Rosemoor'

Jalokurjenpolvia rantatyräkin seurana:

Geranium hybrid 'Orion'

'Orion' on niin korkea, että se kiipeilee mongolianvaahteran oksien välistä:

Tummakurjenpolvia:

Geranium phaeum 'Raven'

Pihamme suuren kallion uurteeseen on ilmestynyt myös jokin luonnonvarainen kurjenpolvi. Tämä saattaisi olla haisukurjenpolvi eli Geranium robertianum, mutta en ole ihan varma. 

Pääsevätkö kurjenpolvet sinun lempikukkiesi listalle?

*Beverley Nicholsin käyttämä termi 'geranium' on herättänyt keskustelua siitä, tarkoittiko hän kurjenpolvia vai pelargoneja. Englannissa geranium - sanalla toisinaan viitataan kurjenpolvien lisäksi myös pelargoneihin ja kurjenpolvista taas käytetään myös nimityksiä 'hardy geranium' sekä 'cranesbill'. Oletettavasti kuitenkin Nichols tarkoitti kurjenpolvia.

Kaunista keskikesän juhlaa!

Malja kesälle! Raparperijuomaa, nam!

Raparperijuoman ohje löytyy täältä

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa juhannusta!

Rakkaudella,
Anni

Vallaton puutarha

Suloinen harankankello tontin laidalla. Näitä lisää!

Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa, ohdaketta...

Nyt kun puutarhuri  ei ole ollut kaitsemassa kasvejaan, on siellä täällä tapahtunut vallankaappauksia. Erityisesti uusimmat penkit ovat olleet tunkeutujille helposti valloitettavia kohteita. Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa ja ohdaketta on nyt eniten penkeissä. Huomenna 18.6. on kuukalenterin mukaan kesän suuri kitkentäpäivä eli rikkaruohot irtoavat silloin helpoiten ja erityisesti aamupäivällä. (Lisää tietoa kuukalenterista ja kitkentäpäivästä löydät esim. Sarin puutarhat -blogista.)  Ihana ystäväni lupautui kitkemään meillä akuutimmat paikat. 

Lähtöpassit saa esimerkiksi tämä siankärsämö, joka on päättänyt kasvaa keskeltä kultatesmaa.

Voi kauhistus!

Samoin kaikki ohdakkeet, joita puskee joka paikasta...

Välillä käy kuitenkin niinkin, että puutarhaan jostakin vaeltaneet luonnonkasvit ovat osanneet valita hauskasti paikkansa ja ne ovatkin saaneet jäädä. Esimerkiksi tämän kevään iloisia yllätyksiä on tämä suloinen  päivänkakkara, joka on lennähtänyt tänne jostakin ja saa olla juuri siinä minne on asettunutkin. Odottelen vielä, että kaveriksi lennähtäisi jostakin liilansinisiä kukkia (vaikka noita harakankelloja), niin värikombo olisi täydellinen.

Samoin tämä piennarpukinparta (Tragopogon pratensis), joka onkin hauska tapaus. Se nimittäin avaa kukkansa vain aamupäiväksi n. klo 03-11 (englantilaiselta nimeltään Jack-go-to-bed-at-noon) ja sopii siis aamuvirkkujen puutarhureiden pihoille😊 Linné valitsi pukinparran yhdeksi suunnittelemansa kukkakellon kukista. Kukkakelloon valikoitui kukkia, jotka aukeavat ja sulkeutuvat tiettyyn aikaan. Kiehtova ajatus. Kukkakelloja on rakennettu ainakin Ruotsissa. Meillä Suomessa sellainen on kasvatettu Heurekassa. En tiedä onko muualla kokeiltu.

Piennarpukinparta ennustaa myös sadetta, sillä se ei avaa kukkiaan jos ilmassa on sateen tuntua. Tätä meillä kaksivuotisena kasvavaa kasvia on täällä tienpietareilla paljon. Se on myös hyötykasvi, jota Linné kuvaili yhdeksi Pohjolan arvokkaimmista. Sen juuri on kuulemma herkullista keitettynä ja onpa sitä käytetty kahvinkorvikkeenakin. Pukinparta on ilmestynyt meille luumupuun alle länsipihalle. Sen edessä kasvaa partaohraa (tosin aika heikosti tänä vuonna) ja niistä tuleekin mielestäni hyvä yhdistelmä jossakin vaiheessa. Pukinparta on itsessään niin silmiinpistävä, että se sopii hyvin vähän hennompien heinien sekaan.

Harmaahärkkien valkoiseen mattoon on onnistunut kylväytymään muutama niittynätkelmä. Toivotan heidätkin tervetulleiksi. Meillä on siellä täällä muitakin nätkelmiä.

Puutarhamme viherliikenne on melko vapaata ja sillä tavoin on syntynyt monia kivoja kasviyhdistelmiä, kuten tämä kamtsatkanmaksaruoho, joka ilmestyi jo monta vuotta sitten keltapihajasmikkeen viereen.

Tai sitten tämä viitapihlaja-angervo, joka on ilmestynyt roskakatoksen viereen. Voi olla, että tuota joudun jossain vaiheessa vähän karsimaan, vaikka tykkäänkin siitä juuri tuollaisena runsaana.

Mutta aamulla siis kannattaa käydä rikkakasvien kimppuun. Hyvää kitkentäpäivää kaikille!

P.S. Sain tänään mukavia uutisia luuydinnäytteestä. Toinen syöpäarvoistani oli nyt negatiivinen (viimeksi se oli vielä positiivinen). Toinen kuitenkin oli vieläkin positiivinen, mutta määrältään hyvin pieni. Vielä on taisteltavaa, mutta koko ajan on menty parempaan suuntaan.😊

Kiitollisuudesta

Miten ihana aamu! Tänään heräsin pitkästä aikaa melko pirteänä. En ole jostakin syystä viikkoihin saanut nukuttua kunnolla. Aamu oli häkellyttävän kaunis. Oli pakko käydä yöpaita päällä nappaamassa taas muutama kukkakuva.  Iiris oli auennut yön aikana, ihanaa!

Kaikki näyttää juuri nyt niin runsaalta ja vehreältä. Joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta, mitä minulla on - perheestäni ja ystävistäni, kodista, puutarhasta, ylipäätään siitä että olen hengissä ja siitä ettei minulla ole kipuja. Olen kiitollinen siitä, että meillä Suomessa on huippulääkärit ja huippuhoitajat, joita ilman en olisi tässä nyt. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea. Olen kiitollinen jopa tästä sairaudesta, vaikka se hullulta kuulostaakin. Mutta ilman tätä sairautta en olisi pysähtynyt. Elämälle tuli täysin uusi perspektiivi. Olen kiitollinen siitä, että pystyn liikkumaan, näen ja kuulen, muistan ja tunnen. Asiat voisivat olla paljon paljon huonomminkin. Vaikka peilistä minua katsoo tällä hetkellä varsin kulahtaneet kasvot, niin se on loppujen lopuksi hyvin pieni murhe. En stressaa ulkonäköäni - se on mikä se on juuri nyt. Olen välillä punainen kuin tomaatti ja ihoni on kovin arka ja pigmentoitunut. Kasvoillani kasvaa untuvakarvaa sytostaattihoitojen vuoksi. Niitä ei saa vielä poistattaa infektiovaaran vuoksi. Nyt minulle on jo kasvanut myös tuuhea siilitukka - loistava ja helppohoitoinen kesätukka:) Olisin toki voinut hankkia peruukin, mutten kokenut siihen tarvetta. En usko, että olisin jaksanut hoitaa sitä. Koska minun tulee tarkasti suojata ihoni auringolta, suurin haaste tällä hetkellä on löytää kevyitä, mahdollisimman peittäviä vaatteita, joita voin pitää päästäkseni koiran kanssa kävelylle.

Kärhö 'Hagley Hybrid'

Olen kiitollinen myös siitä, että sairastumiseni pahimmat vaiheet osuivat kurjimpaan ja pimeimpään vuodenaikaan. Olisi ollut henkisesti vielä raskaampaa olla sairaalassa kesäaikaan. Suuri voimahali kaikille, jotka siellä joutuvat nyttenkin olemaan❤️ Pitkinä sairaalajaksoina minua auttoivat mielikuvaharjoitukset ja kirjoittaminen. Välillä heräsin jopa yöllä kirjoittamaan ajatuksiani. Ajattelin itseni muualle, tekemään jotain mistä pidän. Se auttoi jaksamaan sairaalan seinien sisäpuolella. Syksyllä, ensimmäisenä pitkänä sairaalajaksona neuloin monet villasukat. Yritin lukea, mutta olin niin väsynyt ja ajatukset hajalla etten pystynyt siihen. Keväällä pystyin jo lukemaan ja kutimet jäivät. En ole sen ensimmäisen sairaalajakson jälkeen kyennyt neulomaan silmukkaakaan. Ehkä sitten syksyllä taas jaksan.

Rakas kainalokaverini:)

Nyt menen hetkeksi lepäämään pihamökin terassille ennen kuin aurinko alkaa paistaa siihen. Ehkäpä tartun viimein keväällä tilaamaani daalia-kirjaan, josta varmasti kerron vielä lisää myöhemmin😊
Kaunista sunnuntaita!

P.S. Huomasin monissa kukissa todella paljon mustia pitkulaisia ötököitä. Esimerkiksi tuossa kärhön kukassa näkyy sellaisia. Tietääkö joku onko niistä jotakin haittaa?

Unikkoja, unikkoja

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

Kiitos kaikista kauniista kommenteistanne! Ne lämmittivät kovasti mieltä💗

Tänään mennään takaisin iloisempiin aiheisiin eli kukkien maailmaan, sillä nyt vihdoin unikot, joista olen kertonut postaavani, ovat aloittaneet kukintansa. Vuosi sitten keväällä esikasvatin erilaisia unikkoja. Tilasin siemeniä Englannista ja joukkoon valikoitui muutama vähän harvinaisempikin unikkolajike.

Meillä kasvaa entuudestaan pihalla idänunikko 'Coral Reef'. Idänunikot ovat todella näyttäviä ja niinpä idänunikko ’Princess Victoria Louise’ oli must-have. Näin siitä joskus kuvia jollain ruotsalaisella puutarhasivustolla ja päätin metsästää siemenet meille. Prinsessa näyttää viihtyvän hyvin ja kukinta on aivan upea. Nuput ovat ensin valkoisia, mutta muuttuvat kukan auetessa vaaleanpunaisiksi.

Harvinaisempi armenianunikko (Papaver triniifolium) lähti viime vuonna myös hyvin kasvuun. Siinä on hienot, siniharmaat lehdet ja kukintoja on monta yhdessä varressa. Minulla oli niitä viisi, joista valitettavasti vain kaksi selviytyi talvesta. Vaikka istutin ne loivasti viettävään penkin reunaan, luulen että ne kärsivät silti talvimärkyydestä. Pitänee lisätä hiekkaa tai soraa ympärille, jos se vaikka auttaisi jatkossa.

Armenianunikolla on monta nuppua samassa varressa.

Etualalla armeninaunikko. Kokoa ja pituutta riittää. Takana Princess Victoria Louise.

Terälehdet ovat kuin silkkipaperia. Kukinta kestää hyvin lyhyen ajan. Oikein lämpimällä ilmalla ei edes puolta päivää.

Näistä tuli ihan hauska yhdistelmä. Muutama iiriksen nuppukin putkahti kuvaan.

Toinen myös vähän harvinaisempi lajike, espanjanunikko (Papaver rupifragum ’Orange feathers’),  kukki jo viime kesänä. Sillä on puolikerrannaiset kukat ja ne ovat pienemmät kuin armenianunikolla. Espanjanunikko vaikuttaa hyvin kestävältä tapaukselta.

Papaver rupifragum 'Orange feathers' eli espanjanunikko

Unikkojen luona on riittänyt pörriäisiä.

Haasteena näissä on se, että ne kukkivat kovin eri aikaan, välillä yksi kerrallaan.

Viime vuoden kokeiluihin kuului myös tunturiunikko eli  Papaver radicatum rosea, tunnettu myös nimellä arctic poppy, jota kasvaa Kaffeklubben saarella Grönlannissa, mikä tekee siitä kaikkein pohjoisimpana kasvavan unikkolajikkeen. Sitä kasvaa myös Kanadan, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa luonnonvaraisena. Se kuitenkin katosi penkistä, mutta minulla on vielä muutama siemen tallella, joten aion kokeilla vielä uudelleen.

Viime vuoden kevätkiireissä jäi kylvämättä yksi erikoisuus, nimittäin unikkokasveihin kuuluva Roemeria hybrida, joka tunnetaan myös nimellä violet horned-poppy. Se on saanut nimensä sveitsiläisen lääkäri, kasvitieteen professori ja hyönteistutkija Johann Jacob Roemerin (1763-1819) mukaan. Roemerialla on kauniin syvänliilat kukat ja vaaleansinertävät heteet. Sen voisi vielä suorakylvää, joten taidanpa laittaa tyttäreni ripottelemaan siemenet ja toivotaan, että vielä itävät.

Luonto kaipaisi kovasti vettä. Täällä näyttää kovin sateiselta, mutta sadetta ei vaan tule. Sadetta odotellessa taidan keittää kupposen teetä ja uppoutua puutarhalehtien pariin😊 Ihanaa viikonloppua!