Miten ihana aamu! Tänään heräsin pitkästä aikaa melko pirteänä. En ole jostakin syystä viikkoihin saanut nukuttua kunnolla. Aamu oli häkellyttävän kaunis. Oli pakko käydä yöpaita päällä nappaamassa taas muutama kukkakuva. Iiris oli auennut yön aikana, ihanaa!
Kaikki näyttää juuri nyt niin runsaalta ja vehreältä. Joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta, mitä minulla on - perheestäni ja ystävistäni, kodista, puutarhasta, ylipäätään siitä että olen hengissä ja siitä ettei minulla ole kipuja. Olen kiitollinen siitä, että meillä Suomessa on huippulääkärit ja huippuhoitajat, joita ilman en olisi tässä nyt. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea. Olen kiitollinen jopa tästä sairaudesta, vaikka se hullulta kuulostaakin. Mutta ilman tätä sairautta en olisi pysähtynyt. Elämälle tuli täysin uusi perspektiivi. Olen kiitollinen siitä, että pystyn liikkumaan, näen ja kuulen, muistan ja tunnen. Asiat voisivat olla paljon paljon huonomminkin. Vaikka peilistä minua katsoo tällä hetkellä varsin kulahtaneet kasvot, niin se on loppujen lopuksi hyvin pieni murhe. En stressaa ulkonäköäni - se on mikä se on juuri nyt. Olen välillä punainen kuin tomaatti ja ihoni on kovin arka ja pigmentoitunut. Kasvoillani kasvaa untuvakarvaa sytostaattihoitojen vuoksi. Niitä ei saa vielä poistattaa infektiovaaran vuoksi. Nyt minulle on jo kasvanut myös tuuhea siilitukka - loistava ja helppohoitoinen kesätukka:) Olisin toki voinut hankkia peruukin, mutten kokenut siihen tarvetta. En usko, että olisin jaksanut hoitaa sitä. Koska minun tulee tarkasti suojata ihoni auringolta, suurin haaste tällä hetkellä on löytää kevyitä, mahdollisimman peittäviä vaatteita, joita voin pitää päästäkseni koiran kanssa kävelylle.
 |
| Kärhö 'Hagley Hybrid' |
Olen kiitollinen myös siitä, että sairastumiseni pahimmat vaiheet osuivat kurjimpaan ja pimeimpään vuodenaikaan. Olisi ollut henkisesti vielä raskaampaa olla sairaalassa kesäaikaan. Suuri voimahali kaikille, jotka siellä joutuvat nyttenkin olemaan❤️ Pitkinä sairaalajaksoina minua auttoivat mielikuvaharjoitukset ja kirjoittaminen. Välillä heräsin jopa yöllä kirjoittamaan ajatuksiani. Ajattelin itseni muualle, tekemään jotain mistä pidän. Se auttoi jaksamaan sairaalan seinien sisäpuolella. Syksyllä, ensimmäisenä pitkänä sairaalajaksona neuloin monet villasukat. Yritin lukea, mutta olin niin väsynyt ja ajatukset hajalla etten pystynyt siihen. Keväällä pystyin jo lukemaan ja kutimet jäivät. En ole sen ensimmäisen sairaalajakson jälkeen kyennyt neulomaan silmukkaakaan. Ehkä sitten syksyllä taas jaksan.
 |
| Rakas kainalokaverini:) |
Nyt menen hetkeksi lepäämään pihamökin terassille ennen kuin aurinko alkaa paistaa siihen. Ehkäpä tartun viimein keväällä tilaamaani daalia-kirjaan, josta varmasti kerron vielä lisää myöhemmin😊
Kaunista sunnuntaita!
P.S. Huomasin monissa kukissa todella paljon mustia pitkulaisia ötököitä. Esimerkiksi tuossa kärhön kukassa näkyy sellaisia. Tietääkö joku onko niistä jotakin haittaa?
Hienoa, että jaksat kirjoittaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi näin avoimesti. Liian usein ajattelemme, että kaikilla muilla asiat ovat viimeisen päälle täydellisesti, vaikka todellisuudessa niin lienee vähemmistöllä.
VastaaPoistaVuosi sitten tapaturmassa saamastani aivovammasta toipuessa olen tuntenut samanlaista kiitollisuutta hyvästä ja osaavasta hoidosta. Samalla on moni muukin asia elämässäni kokenut täyskäännöksen, eikä suinkaan vähiten ajatusmaailma ja asennoituminen elämään. Mikään ei ole itsestäänselvää.
Toivotan sinulle antoisia hetkiä puutarhassasi. Nyt sieltä voi ammentaa paljon kaunista katseltavaa ja aistittavaa.
Tunnen huonosti ötököitä. Minusta niitä on nyt puutarhassa runsaasti ja monenlaisia. Jos kärhösi ei kärsi, tuskin ötökästä sitten haittaakaan on.
Vei pitkän ajan ennen kuin uskalsin kirjoittaa näistä ajatuksistani ja kokemuksistani julkisesti. Mutta sitten ajattelin, että tästä saattaa olla apua ja tukea jollekin ja samalla tämä kirjoittaminen on ollut jotenkin vapauttava ja terapeuttinen kokemus.
PoistaTotta, mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää ja kaikki voi muuttua hetkessä. Kaiken tämän kokemani jälkeen minulle on myös vahvistunut entisestään se miten täällä Suomessa on asiat varsin hyvin kun verrataan moniin muihin maihin.
Kiitos samoin toivotan sinulle:) Yksi puutarhan parhaista hetkistä on käsillä juuri nyt, vaikka noita ötököitä tuntuu olevan kaikkialla. En ole huomannut niistä ainakaan vielä haittaa olevan:)
Koskettavalla tavalla suhtaudut myönteisesti kaikkeen kokemaasi. Olet oikeassa siinä, että meidän pitäisi yhä useammin ajatella sitä mitä meillä on eikä sitä mitä meillä ei ole. Kesällä puutarhasi tuottaa suunnatonta iloa mieleesi. Valoisuus aamulla ja myöhäisinä iltoina saa aistit herkiksi. Nautimme siis lämpimästä kesästä ja läheisistä.
VastaaPoistaTänään sain golffata kahden entisen opiskelijan kanssa. Tytöt olivat todella suloisia ja jaksoivat kannustaa minua hyvän lyönnin jälkeen. Se sai minut tajuamaan, kuinka jotain on täytynyt tehdä oikein, kun he kanssani suostuivat pelaamaan. 💁♀️🏌️♀️
Kiitos! Niin totta tuo mitä mainitsit. Kovin usein unohdetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Puutarha on minun terapiapaikkani ja nautin siitä suunnattomasti joka päivä. Kesä ja rakkaat ihmiset ympärillä - voiko parempaa olla:)
PoistaAurinkoisia kesäpäiviä sinulle:)
Voin allekirjoittaa tuon vuodenaika-asian. Viime toukokuussa joutuessani viikoiksi sairaalaan ahdisti ihan valtavasti, etten päässyt ulos tai puutarhaani (tärkeämpiäkin huolenaiheita olisi ollut). Äänikirjat ovat hyvä keksintö, tosin ne voi joutua kuuntelemaan moneen kertaan, kun keskittyminen herpaantuu, mutta mitäs siitä. Ihania unikoita, noita katsellessa toipumisesi varmasti etenee!
VastaaPoistaMuistankin kun kirjoitit silloin, että joudut jättämään puutarhasi. Se tuntui ihan kamalalta, puutarhaihmisen painajaiselta. Kun jouduin lokakuussa sairaalaan, muistan murehtineeni kaikkia tekemättömiä syystöitä ja tuntui suurelta rangaistukselta kun sain tietää, että puutarhatöihin ei pääse ainakaan vuoteen. Mutta puutarha elää nyt omaa elämäänsä ja minä seuraan mitä tapahtuu:)
PoistaÄänikirjat ovat kyllä hyviä, mutta en ole nyt pystynyt niitä kuuntelemaan. Tuntuu ettei keskittyminen vaan riitä.
Unikot ovat siitä hauskoja, että melkein joka päivä penkki näyttää erilaiselta - riittää kuvattavaa ja tarkkailtavaa:)
Heippa. Luin nyt kolme viimeistä postausta, on hyvä kuulla mitä sinulle kuuluu. Tuo luopuminen, äidistä, koirasta, puutarhatöitä, todella koskettavaa! Ihana, että kameralla kuitenkin pääset kasvien kimppuun!
VastaaPoistaVE
Onhan tämä ollut melkoinen vuosi. Toivon, että tulee taas tasaisempiakin aikoja.
PoistaNyt minulla on hyvin aikaa tutustua paremmin valokuvaamisen saloihin:)
Ihana kirjoitus <3 Ihailen suuresti tapaasi suhtautua asioihin ja sitä, miten positiivisesti katsot maailmaa vaikeista hetkistä huolimatta. Se on suuri lahja ja taito, jota soisi monille paljon enemmän :) Oikein ihanaa juhannusviikkoa sinulle, ja kainalokaverille rapsutuksia :)
VastaaPoistaKiitos Heidi<3 Oikein ihanaa juhannusviikkoa myös sinulle! Ja kainalokaveri kiittää rapsutuksista:)
PoistaKirjoituksestasi välittyy positiivisuus ja elämänilo, mikä on todella hienoa. Olet joutunut vuoden aikana kestämään melkoisia myllerryksiä ja rankkoja asioita. Taidat olla ihminen, jonka asenteesta moni voisi ottaa oppia :) Mieti: ensi keväänä saatat jo päästä puutarhatöihin. Tänä kesänä sinulla on hyvin aikaa tutustua puutarhaasi katselemalla ja kuvaamalla kun ei mene aikaa tekemiseen. Ehkä saat uusia ideoitakin, joita pääset toteuttamaan uudella innolla. En toivotakaan sinulle kirjaimellisesti aurinkoista juhannusviikkoa, vaan leppeää pilvipoutaa ja aurinkoisia ajatuksia! :)
VastaaPoistaAi niin, meilläkin taitaa olla noita samanlaisia ötököitä. En tiedä, mitä ovat, mutta en ole vielä huomannut niiden tekevän tuhojakaan. Paljon on ötököitä tänä kesänä, niin hyviksiä kuin pahiksiakin.
PoistaKiitos Minna!<3 Vaikka välillä ottaa päähän kun ei voi tehdä mitään puutarhatöitä, niin olen yrittänyt nähdä asiassa juuri mainitsemasi hyvät puolet: on aikaa suunnitella, kuvata ja lukea isot pinot puutarhakirjallisuutta sekä myös kirjoittaa. Ehkä saan nyt vihdoin aikaiseksi tehdä myös suuren "väestönlaskennan" puutarhassa.
PoistaPilvipoutaa olenkin odottanut jo pitkään. Aamuisin uskaltaudun ulos, koska haluan tehdä edes yhden kävelylenkin päivässä jos kunto vaan sallii.
Ötököitä tuntuu olevan hirveät määrät. Ruusuissakin huomasin jotain tosi pieniä valkoisia ötököitä. Kirvoja ne eivät olleet. Harmittaa jos ne on pahiksia.
Aurinkoista juhannusviikkoa sinulle!
Ei siis niin pahaa ettei jotai hyvääkin😍
VastaaPoista