Unikkoja, unikkoja

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

Kiitos kaikista kauniista kommenteistanne! Ne lämmittivät kovasti mieltä💗

Tänään mennään takaisin iloisempiin aiheisiin eli kukkien maailmaan, sillä nyt vihdoin unikot, joista olen kertonut postaavani, ovat aloittaneet kukintansa. Vuosi sitten keväällä esikasvatin erilaisia unikkoja. Tilasin siemeniä Englannista ja joukkoon valikoitui muutama vähän harvinaisempikin unikkolajike.

Meillä kasvaa entuudestaan pihalla idänunikko 'Coral Reef'. Idänunikot ovat todella näyttäviä ja niinpä idänunikko ’Princess Victoria Louise’ oli must-have. Näin siitä joskus kuvia jollain ruotsalaisella puutarhasivustolla ja päätin metsästää siemenet meille. Prinsessa näyttää viihtyvän hyvin ja kukinta on aivan upea. Nuput ovat ensin valkoisia, mutta muuttuvat kukan auetessa vaaleanpunaisiksi.

Harvinaisempi armenianunikko (Papaver triniifolium) lähti viime vuonna myös hyvin kasvuun. Siinä on hienot, siniharmaat lehdet ja kukintoja on monta yhdessä varressa. Minulla oli niitä viisi, joista valitettavasti vain kaksi selviytyi talvesta. Vaikka istutin ne loivasti viettävään penkin reunaan, luulen että ne kärsivät silti talvimärkyydestä. Pitänee lisätä hiekkaa tai soraa ympärille, jos se vaikka auttaisi jatkossa.

Armenianunikolla on monta nuppua samassa varressa.

Etualalla armeninaunikko. Kokoa ja pituutta riittää. Takana Princess Victoria Louise.

Terälehdet ovat kuin silkkipaperia. Kukinta kestää hyvin lyhyen ajan. Oikein lämpimällä ilmalla ei edes puolta päivää.

Näistä tuli ihan hauska yhdistelmä. Muutama iiriksen nuppukin putkahti kuvaan.

Toinen myös vähän harvinaisempi lajike, espanjanunikko (Papaver rupifragum ’Orange feathers’),  kukki jo viime kesänä. Sillä on puolikerrannaiset kukat ja ne ovat pienemmät kuin armenianunikolla. Espanjanunikko vaikuttaa hyvin kestävältä tapaukselta.

Papaver rupifragum 'Orange feathers' eli espanjanunikko

Unikkojen luona on riittänyt pörriäisiä.

Haasteena näissä on se, että ne kukkivat kovin eri aikaan, välillä yksi kerrallaan.

Viime vuoden kokeiluihin kuului myös tunturiunikko eli  Papaver radicatum rosea, tunnettu myös nimellä arctic poppy, jota kasvaa Kaffeklubben saarella Grönlannissa, mikä tekee siitä kaikkein pohjoisimpana kasvavan unikkolajikkeen. Sitä kasvaa myös Kanadan, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa luonnonvaraisena. Se kuitenkin katosi penkistä, mutta minulla on vielä muutama siemen tallella, joten aion kokeilla vielä uudelleen.

Viime vuoden kevätkiireissä jäi kylvämättä yksi erikoisuus, nimittäin unikkokasveihin kuuluva Roemeria hybrida, joka tunnetaan myös nimellä violet horned-poppy. Se on saanut nimensä sveitsiläisen lääkäri, kasvitieteen professori ja hyönteistutkija Johann Jacob Roemerin (1763-1819) mukaan. Roemerialla on kauniin syvänliilat kukat ja vaaleansinertävät heteet. Sen voisi vielä suorakylvää, joten taidanpa laittaa tyttäreni ripottelemaan siemenet ja toivotaan, että vielä itävät.

Luonto kaipaisi kovasti vettä. Täällä näyttää kovin sateiselta, mutta sadetta ei vaan tule. Sadetta odotellessa taidan keittää kupposen teetä ja uppoutua puutarhalehtien pariin😊 Ihanaa viikonloppua!