Maaliskuun kasvikortti

Miten ihan tuntuu kuin blogia tehdessä aika kuluisi jotenkin erityisen nopeasti. 😊 Koskapa olemme taas kuukauden viimeisessä päivässä niin luvassa on kuukauden kasvikortti. Aikaisemmat kasvikortit löytyvät erilliseltä sivulta sivupalkista.

Tämän kuukauden kasvikorttiin valikoitui yksi laajimpiin kasvisukuihin kuuluva tyräkkien suku (Euphorbia) ja niistä erityisesti rantatyräkki. Tyräkit ilahduttavat kukinnallaan alkukesän puutarhaa ja ne säilyvät kauniina myös kukinnan jälkeen.

Meillä puutarhassamme kasvaa kortissa esiteltyä rantatyräkkiä (E. palustris) kolme kappaletta. Lisäksi meillä on kultatyräkki (E. polychroma), joka hitaasti toipuu 2015-16 tuhotalvesta. Viime kesänä istutin kolme tarhatyräkkiä  eli kuusityräkkiä (E. cyparissias) paahteiseen paikkaan, jossa ei ole oikein mikään kasvi tähän mennessä viihtynyt. Kylvin myös lumityräkin (E. marginata 'Summer Icicle') siemeniä viime kesänä suoraan perennapenkkiin. Pieniä alkuja oli nähtävissä loppukesästä. Katsotaan, ovatko ne selvinneet tästä talvesta.

Rantatyräkki kasvaa suureksi pensaaksi

Rantatyräkki aamukasteessa, kukinnan jälkeen

Tulevana kesänä jatkan mantelityräkin (E. amygdaloides) ja himalajantyräkin  (E. griffithii) etsimistä. Näillä molemmilla on upean eksoottinen väri. En ole nähnyt niitä täälläpäin taimistojen valikoimissa. Tietysti voisihan niitä kokeilla myös kasvattaa siemenestä. 😊

Onko sinulla tyräkkejä puutarhassa?

Hyvää lankalauantain jatkoa!

Ihana pääsiäisen aika

Pääsiäinen tuo aina mukavan hengähdystauon kevätkiireiden keskellä. Tänä vuonna aion vain levätä, olla perheen kanssa, kuunnella linnunlaulua ja kevään etenemistä. Saattaa olla, että muutaman taimen kuitenkin koulin. Sormet täytyy saada vähintään kerran päivässä upottaa multaan😊

Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Pieniä pilkahduksia kevättä

Rusokirsikka

Vielä on matkaa hanamiin. Tein pienen kierroksen puutarhassamme ja kylläpä näyttää vielä kaukaiselta ajalta ennen kuin pääsee perennapenkkejä kuoputtamaan, blaah. Jotain vihreää on lumen alta jo kuitenkin paljastunut:

Tulikukka (Verbascum) on säilyttänyt lehtiruusukkeensa vihreänä lumen alla ja aavistus uuttakin on jo näkyvissä

Ketoneilikka 'Arctic Fire'

Sininata ja ketoneilikat

Corylus Avellana contorta eli peikonpähkinä

Lamoherukan silmuissa on kaunis väri

Tulikukan kuivuneet kukinnot törröttävät edelleen paikoillaan.

Hidasta on taas tänäkin vuonna, mutta kyllä se kevät sieltä koittaa. Kädet syyhyää jo kovasti puutarhatöihin. Kun vielä ei oikein voi mitään ihmeellistä tehdä, niin suunnittelin, että saksin vähän viime kesänä istuttamaani sinikuusama-aidannetta, mutta rusakot olivatkin hoitaneet kevätleikkauksen. Alan olla todella kyllästynyt noihin pikkutihulaisiin. Ei minulle tullut mieleenikään suojata tuota aidannetta. Täytyypä jatkossa muistaa. Peurat puolestaan olivat hoidelleet kolme omenapuuta, hoh hoijaa.

Kaikesta huolimatta, hyvää kiirastorstaita!

Portaikossa vihertää

Saanko esitellä viimeisimmät viherkasvihankintani:

Keisarinhopea-aralia sekä oliivipuu.

Keisarinhopea-aralialta meni hetki totutella uuteen asuinpaikkaansa ja se teki alkuun keltaisia lehtiä, mutta nyt olemme löytäneet yhteisen sävelen. Sumuttelen araliaa mahdollisimman usein. Pidän erityisesti tämän arialialajikkeen lehdistä. Niissä on jotain herkkää. Portaikkomme on idän suuntaan ja kasvit saavat juuri sopivasti päivänvaloa ja aamuauringon lämpöä.

Oliivipuu on pitkäaikainen haaveeni. En ole ollut varma saanko sitä talvehtimaan, mutta sehän selviää vain kokeilemalla. Kesällä oliivi pääsee (kuten lähes kaikki muutkin sisäkukkani) ulos terassille. Syksyllä vien sen sitten viileään pihamökkiin. Toivottavasti se viihtyy siellä talvet. Minun pitäisi istuttaa oliivi nyt uudelleen, sillä tuo kaupan ruukku on täytetty niin piripintaan, että kastelu on lähes mahdotonta. Vaihdan sille samalla muoviruukun sijaan kauniin saviruukun.

Mukavaa keskiviikkoa!

Tuoksuherneitä hyötytarhaan

Hyötytarhan laajennusta suunnitellessa, aloin haaveilla isoista daalia- ja tuoksuherneruukuista käytävien reunoilla. Minulla oli joskus suklaakosmosta ruukussa, lavojen vieressä, ja se näytti tosi pirteältä. Viime vuonna yritin toteuttaa leikkokukkalavan, mutta siitä tuli surkea räpellys. Siemenet kyllä itivät, mutta kukat (mm. kehäkukat, punapellavat, tuoksuherneet) olivat kitukasvuisia koko kesän. Liekö sateisen ja kylmän kesän vai puutarhurin syytä, en tiedä. Päätin joka tapauksessa luopua leikkokukkalava-ideasta tänä vuonna, ja niinpä päädyin tuohon ruukkuideaan. Muutamaan ruukkuun daalioita ja muutamaan tuoksuherneitä. Siinä se.

No, sanotaan, että tuoksuherneen kasvatus on helppoa. Niin se onkin, aluksi. Siemenet kyllä itävät ja taimet kasvavat. Latvomisesta huolimatta tuloksena on silti ollut ruippanoita. Missä siis vika? Olen ehkä ollut vähän liian huoleton puutarhuri. Saattaa olla, että olen unohtanut herneet liian pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan. Tänä kesänä ajattelin keskittyä paremmin. Ehkä niitä tulee tarkkailtua ja hoidettua paremmin kun ne ovat hyötytarhassa käytävän varrella. Ei voi ainakaan unohtaa.

Meillä Suomessa opastetaan kylvämään tuoksuherneet huhti-toukokuussa. Minä kun tykkään kokeiluista, ajattelin katsoa, miten käy jos kylvän ne nyt. Toivon saavani tietysti aikaisemman kukinnan, nykykesät kun ovat sellaisia, että ne kuluvat kesää odotellessa ja ilmat lämpenevät vasta loppukesällä. Voin tietysti uusia kylvön vielä toukokuussa, jos näyttää etteivät nämä nyt onnistu.

Hankin tulevalle kesälle kahta eri tuoksuhernettä: Moody Blues sekä Black Knight

'Moody Blues' on maailman johtaviin tuoksuhernekehittäjiin kuuluvan Keith Hammettin luomus, sisältäen ’North Shore’, ’Cocktail’ sekä ’Big Blue’ - lajikkeet. 'Black Knight' puolestaan on vanha perinnelajike (heirloom), jonka tuoksuhernekasvatuksen ’grand old man’, Henry Eckford esitteli vuonna 1898.

Liotin siemeniä 24 tuntia ennen kylvöä. Vain turvonneet siemenet pääsivät jatkoon. Niitä jotka eivät turvonneet, hioin hiekkapaperilla ja laitoin takaisin veteen likoamaan. Pienen googlettamisen jälkeen, löysin sellaisenkin tiedon ettei siemeniä kuuluisikaan liottaa (mm. täältä  sekä Keith Hammettin omilta sivuilta, täältä). Liotin nyt kuitenkin kuten pussin ohjeissa luki. Sitten siemenet pääsivät kukin omaan kennoonsa multaan.

24 tuntia vedessä. - Hyvin turvonneita siemeniä. - Turvonneen ja turpoamattoman siemenen eron kyllä huomaa.

Tällä kertaa hankin rootrainersit, joita nimenomaan suositellaan tuoksuherneille. Rootrainersissa on erityiset urat, joita pitkin juuret kasvavat. Kennon alaosa on auki, mikä mahdollistaa juurien ilmatypistyksen. Juuret kasvavat reiästä ulos ja kun juurenpäät ilmanvaihdon ansiosta kuivuvat, alkaa ylemmäksi muodostua uusia juuria.

Rootrainersin periaate selviää tästä Nelson Gardenin paketin kuvasta

Oletko sinä kokeillut rootrainersia? Tuoksuherneiden kasvatusvinkkejä otetaan myös ilolla vastaan😊

Ihanaa kesäajan ensimmäistä sunnuntaita!

Kevät!

Nyt kun kevätpäiväntasauskin on jo ohitettu, niin uskaltaa ehkä antaa itselleen luvan hankkia muutamia kevätkukkia. En voinut enää vastustaa kiusausta, vaan hankin muutaman helmililjan ja perinteisiä tête- narsisseja, kovista yöpakkasista huolimatta. Yöksi nuo ovat päässeet sisälle lämmittelemään. Mökissä minulla on hyödettävinä krookuksia, narsisseja ja muutama tulppaani, jotka eivät ole vielä kukkineet, (paitsi narsissi 'Winter waltz').

Kivaa kun sai vihdoin jotain pirteää ulko-oven viereen. Alkoivat havukranssit jo vähän kyllästyttääkin.

Tällä viikolla olen koulinut joitakin taimia ja kylvänyt tuoksuherneitä, joista kerron lisää myöhemmin.

Mukavaa torstain jatkoa!

Ruusun nimi

Joka kevät vannon, etten istuta puutarhaamme enää ikinä ruusuja, sillä en ole onnistunut niiden kanssa mitenkään erityisen hyvin. Syynä ovat olleet lähinnä vaikeat talvet kaikesta suojaamisesta huolimatta, mutta myös oma tietämättömyyteni ruusujen kasvattajana. Joka kevät huomaan jossakin vaiheessa kuitenkin selaavani ruusuluetteloa "sillä silmällä". Jokin niissä ruusuissa kiehtoo aivan erityisesti, mutta ovathan ruusut jo muinaisista ajoista kiehtoneet ihmisiä kaikkialla maailmassa.

En siis todellakaan ole mikään ruusuasiantuntija, mutta opettelen pikkuhiljaa ruusunkasvatusta. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta monet ruusut houkuttelevat minua niiden kauniin nimen vuoksi. Miltä kuulostaisi jos puutarhassa oleilisivat esimerkiksi Madame Plantier, Madame Hardy, Jacques Cartier, Constance Spry, Louise Odier, Marie Antoinette, Ingrid Bergman, Cardinal de Richelieu, Gertrude Jekyll vain muutamia mainitakseni? Toinen kasviryhmä, jolla on mielestäni aivan vastustamattomia nimiä ovat pionit. Nimen tuoma mielikuva sekä moniin nimiin liittyvät tarinat ovat asioita, jotka saavat sydämeni sykähtelemään. On ihanaa, kun omassa puutarhassa on kasveja, joihin liittyy jokin erityinen tarina.

Viime kesänä päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen hankkimaan puutarhaamme Thérèse Bugnet-ruusun. Sen kehitti 1940-luvulla ranskalaissyntyinen, Kanadaan muuttanut kirjailija Georges Bugnet, joka halusi kehittää pohjoisen oloissa pärjäävän ruusulajikkeen. Se sai nimensä Georgesin siskolta. Teresanruusu on lähes piikitön ja siihen ei muodustu kiulukoita. Talvella sen varret punertavat.

Thérèse Bugnet

Kun kerran sääolot eivät ole puutarhurin käsissä, niin asia, johon voi vaikuttaa on tietysti hyvä kasvualusta. En ole koskaan vielä puutarhassamme kaivanut niin isoa ja leveää kuoppaa kuin tein  tuolle teresanruusulle. Se varmasti kannatti, sillä se lähti tomerasti heti kasvuun.

Olen lukenut, että ruusut eivät viihdy yksin, ne kaipaavat elämää ympärilleen ja niinpä istutin teresan seuraksi törmäkukkia ja ritarinkannuksia sekä syksyllä laitoin vielä tulppaanejakin kevätilmettä piristämään.

Tanskalaisen taimitarhaviljelijän Valdemar Petersenin suosittelemat kasvit ruusujen kumppaniksi. Lista löytyy Karin Berglundin kirjasta Unelmien kotipuutarha 

Olen saanut anopilta, heidän kesäpaikastaan ihanan ruusun alkuja, mutta sen nimestä ei ole tietoa. Kutsun sitä mumminruusuksi. Se tuntuu kestävän kaikki talvet,  tuoksuu jumalaiselta ja leviää erittäin hanakasti. Niin hanakasti, että olen joutunut sitä välillä vähän toppuuttelemaan.

"Mumminruusu" kesäpaikassa

Edellisvuonna hankin eteläpihan penkkiin pihajasmikkeen seuraksi Schneekoppe- ruusun, joka kuuluu tarhakurtturuusuihin. Viime kesänä sitä vaivasi  koko ajan jokin riesa. Ensin kirvat ja sitten siihen ilmestyi yhtäkkiä jotain toukkia, jotka ehtivät narskutella suuren määrä lehtiä ennen kuin kokivat kohtalonsa puutarhurin toimesta.

Rosa rugosa Schneekoppe

Talvi 2015-16 vei meiltä kaikki 'Satina'-peittoruusut, samoin 'Ballade'-tertturuusut ja yhden Easy Élégance-ruusun. Lapsuudenkodissani on kauan kasvanut 'Ballade' eli kotiliesi-ruusuja. Ne ovat joskus leutoina talvina kukkineet vielä marraskuussa. Ensi kesänä saatan hankkia damaskonruusu 'Madame Hardyn', jonka sanotaan olevan kaikista valkoisista ruusuista kaunein. Itä/eteläpihan uuteen penkkiin suunnittelin mausteisia sävyjä ja sinne voisi sopia esimerkiksi tumman karmiininpunainen damaskonruusu 'Rose de Recht' tai sametinpunainen ranskanruusu 'Tuscany'.

Edellisen kotimme puutarhassa kasvatin ranskanruusuja 'Rose du Maître d'École. Ne olivat todella kauniin liilanroosia. Minua kiehtoisivat myös sellaiset ranskanruusulajikkeet kuin 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu sekä 'Rosa Officinalis' eli apteekkarinruusu. Vaihtoehtoja olisi vielä paljon muitakin, mutta kasvatan pikkuhiljaa tätä ruusukokoelmaani.

Tässä vielä lisäfiilistelyyn linkki tunnin erikoisjaksoon ruusuista Gardener's World ohjelmassa.

Toivottavasti talvi on kohdellut tänä vuonna lempeästi ruusuja.

Jännän äärellä

Kerroinkin jo aiemmin ensimmäisistä daaliakokeiluistani viime kesänä sekä suunnitelmistani tulevalle kesälle. Daalioiden talvetuksen kanssa tuli syksyllä kiire ja siinä hötäkässä meni juurakotkin sekaisin, ei kiva. Ensi syksynä täytyy kehittää jokin systeemi ettei näin enää käy. Juurakot ovat olleet pimeässä ulkovarastossa puoliksi hiekkaan haudattuina, sanomalehtien alla. Kertaakaan en ole käynyt niitä katsomassa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Niinpä nyt ollaan jännän äärellä kun katson miltä laatikossa näyttää.

Päällisin puolin kaikki näyttää hyvältä.

Viisi daaliaa oli kunnossa; pari oli huonommassa kunnossa ja päätin luopua niistä. Koska minulla tuli kiire näiden kanssa syksyllä, niin osa oli selkeästi varastoitu liian kosteina. Ensi syksynä pitää toimia toisin ja antaa niiden tuleentua pidempään.

Sitten tiskasin säilössä olleet isot ruukut (ihmetellen samalla, miksen ollut niitä pessyt jo syksyllä) ja sovittelin juurakot ruukkuihin muhevaan multaan. Eihän tässä vielä mikään kiire olisi ollut näiden kanssa, mutta yritän aikaistaa kukintaa.

Pihamökin hiljaisuudessa on ihana tehdä istutushommia.

Pihamökissä oli innostunut aloittamaan kukintansa kolme hyasinttia, joiden huumaavasta tuoksusta sain nauttia kevätauringon lämmössä.

Nyt odottelen vielä Hollannista tilaamiani daalioita. Saattaa olla, että puutarhamessuiltakin tarttuu muutama daalia mukaan😊

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kasvaa, kasvaa ja vähän kukkiikin

Heipä hei! Ajattelin tehdä pienen katsauksen tämän hetken itämistilanteeseen, mutta esittelenkin ensin herkän kauniin onnenapilan kukkia. Saatan toistaa itseäni, mutta minusta tuo on jotenkin niin erityisen kaunis kasvi kun se elää päivän jokaisen hetken mukaan, seuraa jatkuvasti valoa ja illalla käy levolle. En vain voi olla ihastelematta tuota kasvia.

Ensimmäiset kukat aukesivat eilen. Sen sijaan vihreälehtiset onnenapilat, joista postailin aiemmin eivät ole nousseet vielä edes mullasta. Ehkä ne ovat liian kylmässä tuolla pihamökissä, joten täytynee hakea ne lämmittelemään.

Kylvöt ovat tähän mennessä onnistuneet ihan mukavasti tänä vuonna. Pallo-ohdakkeet itivät muutamassa päivässä ja ovat jo oikein terhakoita pikkutaimia. Viime vuonna yritin suorakylvää niitä, mutta mitään ei noussut maasta. Luulen, että muut kasvit varjostivat liikaa eivätkä ne siksi itäneet. Tänä vuonna en halunnut jäädä ilman noita ihania piikkipalleroita. Myös törmäkukat, kotilokukat, idänunikot, isotsinniat, syyspäivänhatut ja päivänhatut ovat itäneet hyvin. Verbenat ja tulikellukat uinuvat vielä.

Echinops ritro

Viljahirssit eli paniikkiheinät, pantaheinät, sulkahirssit sekä jättihöyhenheinät ovat kaikki itäneet. Ihan hyvä heinäkokoelma siis, mutta huomasin vasta, että olen kokonaan unohtanut partaohran. Se on niin upea pari vaikkapa daalioille, että en voi jättää sitä pois tänäkään vuonna.

"Paniikkiheinät"

Partaohra ja daalia viime kesältä

Hyasinttipavut täytyy pian siirtää, sillä ne alkavat jo kietoutua toisiinsa ja siinäpä onkin sitten selvittelemistä.

Hyasinttipavut hakevat toisistaan tukea.

Aurinkoista torstai-illan jatkoa!

Hyötytarhan suunnitelmia

Kesän yksi ehdottomia kohokohtia on se kun saa hakea ruokansa raaka-aineet takapihan kasvilavoista. Tykkään lavoista, koska ne eivät rikkaruohotu niin vauhdikkaasti, maa lämpenee keväällä nopeammin ja niihin saa kätevästi kannen. Meillä on tällä hetkellä 5 lavaa, joista kahdessa on pysyvästi marjoja: toisessa mansikoita ja toisessa pensasmustikoita. Lopuissa kolmessa lavassa on ollut vaihtelevasti esim. salaattia, perunaa, kesäkurpitsaa, avomaankurkkuja, lehtikaalia. Hyötykasvien viljelyssä on hyvä pyrkiä vuoroviljelyyn etteivät taudit ja tuholaiset pääse iskemään. Näin ollen siis samaa lajia ei kasvateta samassa paikassa peräkkäisinä vuosina. Vuoroviljelyyn riittää 4 lavaa, mutta kaikkia ihania herkkuja on niin paljon ettei tuo määrä riitä meille. Se tarkoittaa sitä, että lavoja tarvitaan viisi lisää. Tässä suunnitelmani:

Tavoitteenani on toteuttaa viljelykiertoa neljän ylimmän sarakkeen kohdalla seuraavasti (mansikat ja mustikat pysyvät siis paikoillaan):

Vuosi 1:
ylimmät lavat
kaalikasvit (lehtikaalit, nauris, retikka, kurkut, kesäkurpitsa), jotka vaativat voimakkaan lannoituksen

toiseksi ylimmät lavat
juurikasvit ja salaatit, joille maa ei saa olla liian lannoitettua

kolmanneksi ylimmät lavat
perunat

neljänneksi ylimmät lavat
pavut, herneet, yrtit eivät kaipaa lannoitusta ja jättävät jälkeensä typpipitoisen maan.

Vuosi 2: kierto toteutuu siten, että listan kasviryhmät siirtyvät aina ylemmäksi ja ylin putoaa alimmaiseksi. Eli juurikasvit siirtyvät kaalikasvien lavoihin, perunat juurikasvien lavoihin ja pavut sekä herneet perunoiden lavoihin. Kaalikasvit siirtyvät papujen ja herneiden lavoihin.

Vuosi 3:  suunnitelman ylimmissä lavoissa ovat perunat, alimmissa juurikasvit

Vuosi 4: suunnitelman ylimmissä lavoissa pavut ja herneet ja alimmissa lavoissa perunat

Ja sitten kaikki alkaa taas alusta.

Toivottavasti ehdin toteuttaa nämä suunnitelmat keväällä. Se tarkoittaa myös sitä, että kolme marjapensasta pitää siirtää. Haluaisin myös, että lavojen väleissä menee sorakäytävät sillä nurmikon ajaminen väleistä on hankalaa.  Huh, kiirettä tulee varmasti pitämän, mutta palkintona on puhdasta, itse viljeltyä ruokaa ja se on ihan parasta! 😊

Onko sinulla jo hyötytarhan suunnitelmat valmiina?

Sunnuntaipuuhia

Tänään on ollut juuri sopivasti aikaa järkkäillä kotia. Kylvöt vievät jo melkoisesti tilaa ja olen nyt roudannut olohuoneeseemme jo kaksi ylimääräistä pöytää. Seuraavaksi alkaa sitten pihamökin valloitus.

Lisäpöydätkin ovat ja täynnä ja hyasinttipavut rehottavat.

Tein myös tietysti lisää muutamia kylvöjä. Eli tilaamani valkoiset kylmänkukat pääsivät multiin, kuten myös ruusupelargonin siemenet. 

Nepalinhanhikki "Miss Willmott" oli itänyt jo mukavasti ja päätin ruukuttaa niistä muutaman isoimman yksilön. 

Potentilla nepalensis "Miss Willmott"

Teen kylvöt enimmäkseen kodinhoitohuoneessamme. Mutta jo jonkin aikaa siellä on vallinnut täysi kaaos. Purkkeja, purnukoita, valtava määrä erilaisia naruja, joulupöydän koristeita, koiranhoitotarvikkeita, paristoja, heijastimia, oksia, korsia, heiniä...you name it. Kodinhoitohuoneemme työtasolta on voinut löytää oikeastaan ihan mitä vain.

Lähtötilanne

Olen ollut muka niin kiireinen, että olen vain ehtinyt ummistaa silmäni kasvavan katastrofin edellä. Ai kamala! Piti siis tarttua toimeen ja aloittaa raivaustyöt.

Kaikki tarvittava on nyt siististi purkeissaan ja paikoillaan.

Nyt on huomattavasti mukavampaa tehdä taas kylvöjä ja tilaa jää kodinhoitoonkin.😊

Ensi viikolla pitäisikin jo aloitella vähän pääsiäisvalmisteluja. Kävin mökissä nappaamassa jo muutaman fiilistelykuvan.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja energiaa uuteen viikkoon!