Joka kevät vannon, etten istuta puutarhaamme enää ikinä ruusuja, sillä en ole onnistunut niiden kanssa mitenkään erityisen hyvin. Syynä ovat olleet lähinnä vaikeat talvet kaikesta suojaamisesta huolimatta, mutta myös oma tietämättömyyteni ruusujen kasvattajana. Joka kevät huomaan jossakin vaiheessa kuitenkin selaavani ruusuluetteloa "sillä silmällä". Jokin niissä ruusuissa kiehtoo aivan erityisesti, mutta ovathan ruusut jo muinaisista ajoista kiehtoneet ihmisiä kaikkialla maailmassa.
En siis todellakaan ole mikään ruusuasiantuntija, mutta opettelen pikkuhiljaa ruusunkasvatusta. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta monet ruusut houkuttelevat minua niiden kauniin nimen vuoksi. Miltä kuulostaisi jos puutarhassa oleilisivat esimerkiksi Madame Plantier, Madame Hardy, Jacques Cartier, Constance Spry, Louise Odier, Marie Antoinette, Ingrid Bergman, Cardinal de Richelieu, Gertrude Jekyll vain muutamia mainitakseni? Toinen kasviryhmä, jolla on mielestäni aivan vastustamattomia nimiä ovat pionit. Nimen tuoma mielikuva sekä moniin nimiin liittyvät tarinat ovat asioita, jotka saavat sydämeni sykähtelemään. On ihanaa, kun omassa puutarhassa on kasveja, joihin liittyy jokin erityinen tarina.
Viime kesänä päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen hankkimaan puutarhaamme Thérèse Bugnet-ruusun. Sen kehitti 1940-luvulla ranskalaissyntyinen, Kanadaan muuttanut kirjailija Georges Bugnet, joka halusi kehittää pohjoisen oloissa pärjäävän ruusulajikkeen. Se sai nimensä Georgesin siskolta. Teresanruusu on lähes piikitön ja siihen ei muodustu kiulukoita. Talvella sen varret punertavat.
 |
Thérèse Bugnet |
Kun kerran sääolot eivät ole puutarhurin käsissä, niin asia, johon voi vaikuttaa on tietysti hyvä kasvualusta. En ole koskaan vielä puutarhassamme kaivanut niin isoa ja leveää kuoppaa kuin tein tuolle teresanruusulle. Se varmasti kannatti, sillä se lähti tomerasti heti kasvuun.
Olen lukenut, että ruusut eivät viihdy yksin, ne kaipaavat elämää ympärilleen ja niinpä istutin teresan seuraksi törmäkukkia ja ritarinkannuksia sekä syksyllä laitoin vielä tulppaanejakin kevätilmettä piristämään.
 |
Tanskalaisen taimitarhaviljelijän Valdemar Petersenin suosittelemat kasvit ruusujen kumppaniksi. Lista löytyy Karin Berglundin kirjasta Unelmien kotipuutarha |
Olen saanut anopilta, heidän kesäpaikastaan ihanan ruusun alkuja, mutta sen nimestä ei ole tietoa. Kutsun sitä mumminruusuksi. Se tuntuu kestävän kaikki talvet, tuoksuu jumalaiselta ja leviää erittäin hanakasti. Niin hanakasti, että olen joutunut sitä välillä vähän toppuuttelemaan.
 |
"Mumminruusu" kesäpaikassa |
Edellisvuonna hankin eteläpihan penkkiin pihajasmikkeen seuraksi Schneekoppe- ruusun, joka kuuluu tarhakurtturuusuihin. Viime kesänä sitä vaivasi koko ajan jokin riesa. Ensin kirvat ja sitten siihen ilmestyi yhtäkkiä jotain toukkia, jotka ehtivät narskutella suuren määrä lehtiä ennen kuin kokivat kohtalonsa puutarhurin toimesta.
 |
Rosa rugosa Schneekoppe
|
Talvi 2015-16 vei meiltä kaikki 'Satina'-peittoruusut, samoin 'Ballade'-tertturuusut ja yhden Easy Élégance-ruusun. Lapsuudenkodissani on kauan kasvanut 'Ballade' eli kotiliesi-ruusuja. Ne ovat joskus leutoina talvina kukkineet vielä marraskuussa. Ensi kesänä saatan hankkia damaskonruusu 'Madame Hardyn', jonka sanotaan olevan kaikista valkoisista ruusuista kaunein. Itä/eteläpihan uuteen penkkiin suunnittelin mausteisia sävyjä ja sinne voisi sopia esimerkiksi tumman karmiininpunainen damaskonruusu 'Rose de Recht' tai sametinpunainen ranskanruusu 'Tuscany'.
Edellisen kotimme puutarhassa kasvatin ranskanruusuja 'Rose du Maître d'École. Ne olivat todella kauniin liilanroosia. Minua kiehtoisivat myös sellaiset ranskanruusulajikkeet kuin 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu sekä 'Rosa Officinalis' eli apteekkarinruusu. Vaihtoehtoja olisi vielä paljon muitakin, mutta kasvatan pikkuhiljaa tätä ruusukokoelmaani.
Tässä vielä lisäfiilistelyyn linkki tunnin erikoisjaksoon
ruusuista Gardener's World ohjelmassa.
Toivottavasti talvi on kohdellut tänä vuonna lempeästi ruusuja.