Kolmannen kuopan timanttituija


Tämä on pieni tarina tuijien istuttamisesta, sinnikkyydestä ja luonnon yllätyksellisyydestä...
                                                   ❖❖❖



Koko kesän nainen oli katsonut tyytymättömänä tienvarren istutusaluetta. Siinä kasvoi kolme rusokirsikkaa ja niiden väleissä yhteensä kuusi viitapihlaja-angervoa. Ihan harmoninen kokonaisuus, mutta jotain kuitenkin puuttuu. Liian paljon lehtiä, liian vähän havua. Nainen kaipasi enemmän suojaa puutarhalleen. 

Syyskesä oli jo alkanut. Sen saattoi huomata syvenevistä väreistä, suurista, lyijynharmaista taivaanrantaan ruuhkautuvista kumpupilvistä ja kasteen määrän lisääntymisestä. Kanadanhanhet kokosivat muuttojoukkojaan ja suorittivat lukuisia ylilentoja. Puutarhamyymälät olivat taas kaivaneet perinteiset ’Syksy on parasta istutusaikaa’- sloganit esille. Nainen löysi sopuhintaan neljä alle metrin mittaista timanttituijaa. Kaikenlaista muutakin houkutusta olisi ollut, mutta nainen halusi hoitaa ensin tuijat paikalleen. Siististi viitapihlaja-angervojen läheisyyteen, suit sait sukkelaan.


Oli sunnuntaiaamu kun nainen aloitti kaivamisen. Lämmin syystuuli hyväili ihoa ja ilmassa oli mausteinen tuoksu. Ensimmäinen ja toinen kuoppa kääntyivät ripeästi. Vastaan tuli vain muutama isompi kivi, joilla sai kevyen hien pintaan. Tämähän sujuu nopeasti. Ollaan vasta keskipäivässä ja kaksi tuijaa on jo istutettu.
Sää oli niin suotuisa, että lounaan ja kahvin pystyi nauttimaan puutarhassa, lempeässä auringonpaisteessa. Karviaismarjoja kahvin kanssa, ai että. Nainen oli riisunut kenkänsä ja tallusteli paljain jaloin pitkin pihanurmea kahvikuppi kädessään. Se on sen arvoista, vaikka sitten onkin taas syynättävä jalat punkkien varalta. Viinimarjapensaissakin oli vielä hiukan satoa ja hän nappasi ohimennen muutaman tertun suuhunsa. Auringon ja sateen määrä oli ollut juuri sopiva tuona kesänä ja marjat olivat isoja mutta silti makeita.

Ateria ja kuppi kahvia olivat nostaneet vireystasoa ja kolmannen kuopan kaivaminen alkoi. Nainen aloitti tien puoleiselta sivulta ja jatkoi siitä varovasti angervojen vierustaa. Yhtäkkiä ilman täytti kumea kilahdus, joka tuntui varpaissa asti. Iso kivi. Nainen jatkoi pihan puoleiselle sivulle ja tunsi miten lapio kohtasi jälleen ison kiven. Ei hemmetti. Nainen oli vuosien saatossa kaivanut niin paljon kuoppia ja isoja alueita puutarhaansa, että kokemuksesta hän päätteli kiven olevan melkoinen. Joskus tosin aluksi isolta tuntuvat kivet olivat osoittautuneetkin lopulta aika pieniksi. Nainen alkoi kaivaa kuopan reunalta ja yritti hivuttaa lapion terää kiven alle, mutta kivelle ei näkynyt loppua. Kaivaminen jatkui ja se alkoi jo tuntua käsissä ja selässä. Huomenna en varmaankaan pääse sängystä ylös.

Iltapäivä alkoi kääntyä jo alkuillaksi. Loppukesän lämpö väreili ilmassa ja alettiin lähestyä hetkeä jolloin valo osuu kaikkein kauneimmin puutarhaan. Se oli naisen lempihetkiä ja siinä valossa sai yleensä kaikkein kauneimmat kuvat. Nyt hän ei kuitenkaan ehtinyt lapion heiluttamiseltaan nauttia tuosta kauniista valosta, vaan päätti kaivaa neljännen kuopan ensin valmiiksi ja jatkaa sitten kolmannen kuopan kaivamista. En ole vielä koskaan joutunut antamaan periksi kivelle tässä puutarhassa.

Neljäs kuoppa valmistui yhtä ripeästi kuin kaksi ensimmäistäkin. Havu-rhodomultaa tuijalle ja kunnon kastelu päälle. Hän ihaili hetken aikaansaannostaan ja joi puoli pullollista vettä valmistautuakseen kiven nujertamiseen.  
Nainen päätti kaivaa kaistaleen nurmea pois pihan puolelta. Hän teki siistin, neliön muotoisen palan nurmikosta ja nosti sen syrjään. Sitten hän lapioi maa-ainesta pois kunnes taas kuului kilahdus. Ei ole todellista. Kivihän jatkuu nurmikaistaleen ohi, autopaikan alle. Mikä nyt neuvoksi? Ei autopaikalle voi monttua kaivaa. Jostain hänen mieleensä kumpusivat englantilaisen puutarhagurun Christopher Lloydin opetukset kasvien istuttamisesta. Ensin kaivetaan kuoppa sopivaksi kasville, sitten istutetaan, tuetaan ja kastellaan. Tämä kaikki siis samalla kertaa saman päivän aikana. Ei kaivella kuoppia eikä ostella kasveja päiväkausia etukäteen.
Tänään naisen usko gurun oppeihin sai tällin. Nyt olisi nimenomaan pitänyt kaivaa kuopat etukäteen valmiiksi tai ainakin varmistaa onko kuoppien kaivaminen ylipäätään mahdollista tuohon kohtaan.  Yhdestä kohdasta puuttui nyt tuija ja kokonaisuus näytti pöljältä. Aikansa tuumailtuaan ja manattuaan että tuli edes ryhtyneeksi koko puuhaan, nainen päätti istuttaa tuijan kivestä huolimatta. Hän tiesi, ettei tuija jaksaisi todennäköisesti kasvaa kuin hetken ja alkaisi sitten näivettyä kun juuristolla ei olisi tarpeeksi tilaa ellei se sitä ennen olisi jo kaatunut ensimmäisessä syyspuhurissa. Nyt hän oli kuitenkin väsynyt eikä keksinyt muutakaan ratkaisua. Kauhea homma, paikkoja kolotti ja kaikki ihan turhaan.

Kaksi vuotta myöhemmin, naisen suureksi yllätykseksi, hengissä oli enää vain kolmannen kuopan tuija ja kaikki muut tuolloin istutetut tuijat olivat yksi toisensa jälkeen kuolleet.

                                                            ❖❖❖

Ensi keväänä, tuo kyseinen timanttituija saa siirron jonnekin muualle. Haave pienestä havuaidanteesta on yhä vielä mielessä, mutta kauempana viitapihlaja-angervoista ja toivottavasti myös suurista kivistä.😊

                                                            ❤ Anni

Helpot ja herkulliset aamiaispannarit isälle


Tämä helppo ja nopea pannariohje on napattu Jamie Oliverin ohjelmasta vuosia sitten ja se on meillä usein toivottu aamiaisherkku. Jamie Oliver käytti mittana isoa kahvikuppia ja minä sovelsin sen käyttämällä muumimukia, joka on n.2,5 dl. Eli tässä ohje:

1 kananmuna
1 muumimukillinen maitoa
1/4 tl suolaa
1 muumimukillinen vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitetaan 1 tl leivinjauhetta
(Välillä olen korvannut puolet jauhoista tattarijauhoilla)
Voita paistamiseen

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan turvota hetkinen. Levitä voinokare lämpimälle pannulle ja annostele pienellä kauhalla pikkupannareita pannulle. Paista molemmin puolin ja nauti hillon tai vaahterasiirapin kera. Taikinasta tulee noin 20 pikkupannaria.





Hyvää viikonloppua ja isänpäivää!

                                                      ❤ Anni

Lokakuun luontokuvia

Yhtenä kuulaana lokakuun maanantaiaamuna, menin läheiselle pellolle kameran kanssa. Olisi pitänyt mennä hiukan aikaisemmin sillä kaunis usva oli jo lähes kokonaan poissa.

Pellon laidassa peuraemä katseli liikahtamatta kuvaamistani kaksi vasaa vieressään. Vasat söivät huolettomina, mutta emä komensi lapsosensa pois, kun yritin kuvata niitä. Usvasta ja peuroista en sitten saanut kuvia, joten kuvasin mm. aamukasteen koristamia heiniä.









Puutarhassa olen ihastellut kasvien syysasuja ja muutamia sinnikkäitä kukkijoitakin on ollut. Tarhatyräkillä on hauska liukuvärjätty syysasu.


Japaninkelasköynnös kasvoi tänä vuonna todella paljon. Minulla on sitä köynnöskaaren molemmin puolin kasvamassa. Toinen teki kauniit marjat. Kun marjat kypsyvät, oranssien kuorien alta paljastuvat kirkkaanpunaiset  marjat.





Sinnikkäitä  kukkijoita ovat olleet mm. pensashanhikit, kaukasiantörmäkukat, asterit ja helminukkajäkkärät.

Pensashanhikki 'Lovely Pink'

Kaukasiantörmäkukka

Elokuunasteri

Helminukkajäkkärä

Hyvää halloweenia ja pyhäinpäivää!


                                                                   ❤ Anni



Päivityksiä

Blogissa on ollut hetken hiljaista. Takana on kaikki voimat vienyt sytostaattipiikkiviikko ja tämä viikko on mennyt toipuessa. Nyt alkaa taas jo helpottaa. Neljä samanlaista viikkoa kerran kuussa pitäisi vielä jaksaa eli helmikuulle asti.
Silmieni tilanne on edelleen huono. Olen lepuuttanut niitä pitämällä kirjat ja tietokoneen nyt jonkin aikaa kokonaan kiinni ja siksi blogikaan ei ole päivittynyt. Minua kuitenkin lohduttaa se tieto, että tämä vaiva ei sentään sokeuta minua ja sen pitäisi jossain vaiheessa helpottaa.



Onneksi on äänikirjat!  Päivät soljuvat hiljalleen neuloen ja tarinoita kuunnellen. Bea istuu yleensä kainalossani sohvalla ja käperrymme villapeiton alle kun ulkona ujeltavat syystuulet.



Minun piti nyt lokakuussa alkaa kertoa puutarhamme kukkapenkeistä ja näkymistä, joita en ole vielä kovin tarkasti täällä blogissa esitellyt. Se jäänee tuonnemmaksi. Ajatukset ovat tällä hetkellä enemmän sisätiloissa.

Kotia on tullut syksyn tullen katseltua sisustussilmin. Minulla on tapana päivittää kodin sisustusta tekstiileillä, lähinnä tyynyillä ja torkkupeitoilla. Niillä on uskomattoman suuri vaikutus tilan tunnelmaan. Pehmeät luonnonsävyt ovat lähellä sydäntäni ja halusin pientä muutosta makuuhuoneen musta-valko-harmaa - värimaailmaan. Näet makuuhuoneen aikaisemman värimaailman täältä.
Tilasin meille alkusyksyllä kotimaisen Matrin hiekan sävyisen Aava-päiväpeiton ja tykkään siitä todella paljon. Se laskeutuu kauniisti ja väri on juuri sellainen kuin toivoinkin. Kun netistä ostaa, ei väristä voi aina olla ihan varma, koska ruudulla värit monesti vähän vääristyvät.
Tyynyihin vaihdoin aiemmin olohuoneessa olleet tyynynpäälliset ja harmaan palmikkotyynyn olen tehnyt itse vuosia sitten. Jossain vaiheessa haluaisin vielä neuloa vaaleansävyisen torkkupeiton tuohon sängylle.





Tekstiilipäivitysten lisäksi myös valaisimiin tuli pieni muutos. Oman yöpöytäni valaisin pääsi muuhun tehtävään ja tilalle hankin Artemiden Tolomeo Micro Pinzan. Tämä Micro Pinza on nipistinvalaisin eli se on tarkoitettu kiinnitettäväksi esimerkiksi hyllyn reunaan, mutta sen voi ripustaa myös näin eli naulaan tai taulukoukkuun. En tykkää tehdä isoja reikiä seiniin ja kipsilevyseinälle tarkoitettu taulukoukku on kätevä ratkaisu. Sen saa helposti pois eikä siitä jää isoa jälkeä. Tästä Micro-mallista on olemassa myös astetta isompi valaisin (Tolomeo Pinza), mutta sen katkaisin on lampun päällä, kun taas tässä pienemmässä se on johdossa. Joten pienempi malli sopii mielestäni paremmin tähän käyttötarkoitukseen.







Löysin myös jokin aika sitten  kivannäköisen makramee-seinäkoristeen ohjeen. En ole makrameeta ennen tehnyt, mutta mieleni tekisi kokeilla. Se voisi olla mukava lisä tuolla harmaalla seinällä kun sitä suunnitelmissa ollutta sängynpäätyäkään ei ole tullut tehtyä.

Ajatella, että lokakuukin on jo lopuillaan. Tajusin juuri etten ole kasvikorttejakaan tehnyt sitten elokuun. Noh, palailen niidenkin pariin sitten myöhemmin. Ensi viikolla on luvassa lokakuun luontokuvia. Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua!

                                                           ❤ Anni


Syksyinen metsä


Syyskuun viimeisellä viikolla, kauniina, aurinkoisena päivänä kävin kuvaamassa syksyn tunnelmia talomme takana olevassa metsässä. Rakastan syksyn värejä, maan ja ruskan sävyjä. Tervetuloa pienelle metsäkuvaretkelle!


Kotipihan suuren tammen luota, pihamökin vierestä, pääsee kätevästi nousemaan upeille kallioille. Aluksi vastaan tulee myrskyjen kaatamia puita.





Nämä värit❤️





Koti❤️


En edes yritä nimetä näitä kaikkia seuraavia sieniä, sillä minulla ei ole aavistustakaan mitä ne ovat. Mutta kauniita ovat.



Täällä on niin hyvä olla ja hengittää.


Jotain kukkivaakin. Tunnistaako joku mikä kasvi tämä on?



Pieni hetteikkö kallion poukamassa.















Kotona jälleen.


Kotipihan kalliolla kasvaa kauniin vihreitä sammalmattoja. Myös luonnon kurjenpolvia (veikkaan haisukurjenpolvia) on ilmestynyt iso mätäs kallion koloon ja ne kukkivat vielä syyskuun lopulla.


Miten kauniin vihreää voi sammal olla! Näitä metsäkuvia, sammaleen peittämiä kiviä ja kallioita katsellessa, alan väkisinkin haaveilla japanilaisesta puutarhasta, jota ihailen suuresti. Mutta itseni tuntien en pystyisi sellaista luomaan - ainakaan vielä. Lähtisin kuitenkin rönsyilemään. Mutta kuka tietää, ehkä jonain päivänä😊



Mukavaa viikkoa!

❤ Anni