Se kukkii sittenkin!

Länsipihalla, sulkahernepuun katveessa kasvaa meillä valkokletra ’Hummingbird’. Se on  nyt ollut meillä pari vuotta ja talvehtinut hyvin - viime talvena jopa ihan ilman suojausta. Keväisin lehtien puhkeamista saa odotella varsin pitkään ja pelkäsinkin jo menettäneeni sen. Onneksi pelko oli aiheeton.

Tämä ’Hummingbird’ on käsittääkseni kääpiömuoto muista kletroista. Se on meillä silti liian ahtaassa paikassa elokuunastereiden turhankin läheisessä seurassa. Täytyy harkita sen siirtoa sitten kun saan joskus laajennettua tuota penkkiä. 

Nimilapun tietojen mukaan kukinnan pitäisi alkaa heinäkuussa. Noh, meillä kletra on ollut pitkään nupulla ja nuput aukesivat vasta syyskuun alussa. Kovin on kukinta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Muutamista viime viikon kylmistä öistä, valkokletra ei ollut moksiskaan. Tosin pakkasen puolella ei meillä ihan käyty, mutta varsin lähellä nollaa kuitenkin. Osa näistä kuvista on otettu pari päivää sitten.

Valkokletran sanotaan houkuttelevan pörriäisiä ja perhosia. Myöhäisen kukinnan vuoksi en ole kovasti lentoliikennettä kukissa nähnyt. Toivottavasti ensi kesänä olisi aikaisempi kukinta.

                                                     ❤ Anni

Kasvikortti: Elokuunasteri

Mikä voisikaan olla osuvampi kasvi elokuun kasvikorttiin kuin elokuunasteri. Meillä elokuunasterit ilahduttavat yhtenäisenä rivistönä sulkahernepuun katveessa houkutellen erilaisia perhosia luokseen.

Edellisiin kasvikortteihin pääset tutustumaan tästä.

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

                                   ❤ Anni

Takapihan veranta

Viime viikolla kerroin etupihamme kesätunnelmista. Näet jutun täältä.
Takapihalla eli lännen puolella meillä on veranta, jota kiertää avoin terassi. Veranta oli ennen yhdeltä sivulta avoin, mutta päätimme pari vuotta sitten rakennuttaa siihen portin ja aidan, jotta koirulimme voisi vapaasti oleskella siellä kanssamme. Terassilla on ruokapöytä, joka on päässyt huonoon kuntoon. Tilalle on tarkoitus ostaa uusi pöytä, joka kestäisi tuolla paikalla ympäri vuoden. Vanha pöytä pääsee istutus- ja ruukkupöydän virkaan pihamökin luo.

Tänä kesänä en ole juurikaan panostanut kesäkukkiin kuten jo aiemmin kerroin. Yleensä takapihan veranta täyttyykin kesäisin lähinnä sisäkukistamme ja niin on tänäkin vuonna. Ulos pääsivät oliivipuu, joka selvisi hienosti ensimmäisestä talvestaan meillä; kultaimarre, jonka väri on ainutlaatuisen kaunis sekä toinen kestosuosikkini oxalis eli käenkaali. Toinen käenkaali on sisällä ja se on kasvanut paljon isommaksi. Veranta taitaa olla käenkaalille vähän kuuma ja tuulinen paikka.

Oliivipuu on tehnyt ahkerasti uusia versoja.

Viime vuonna hankittu kultaimarre kaipaa jo isompaan ruukkuun.

Oxalis hehkuu upean punaisena illan auringossa.

Ainoat kesäkukat verannalla ovat kaksi keijunmekkoa, joita meillä ei ole vielä ennen ollutkaan. Hyvin näyttävät tuossa viihtyvän.

Verannan lattia on laatoitettu ja siksi todella viileä jaloille. Tänä keväänä hankimme vihdoin siihen maton, joka tuntuu mukavan pehmoiselta vaikka onkin valmistettu kierrätysmuovista. Sitä ei kyllä ikinä uskoisi muovimatoksi. Päädyin muovimattoon, koska sen voi surutta antaa olla ulkona vaikka sataisi. Ystäväni ompeli sohvalle vanhoista raita-, pellava- ja farkkukankaista koristetyynyt, jotka sopivat maton siniseen värimaailmaan. Sohvan istuinpehmusteet ovat melkoisesti haalistuneet ja virttyneet vuosien saatossa. Päällisten alla ovat onneksi uudet, vähän tummemmat päälliset, jotka otan käyttöön ehkä ensi vuonna.

Koska kesäillat jo alkavat hämärtyä ripustin verannalle valot tuomaan tunnelmaa.

Tunnelmallisia heinäkuun kesäiltoja!

                                      ❤ Anni

Unelma ruusuista

Se iski salakalavasti, hiljaa hiipien - ruusukuume nimittäin. Muutama vuosi on ollut jo lievää oireilua: jokakesäistä taimiston ruusuluettelon selailua ja ihmettelyä, muutaman ruusun istutusta ja ihastelua. 

Meillä ei montaa ruusua ole. Yksi teresanruusu, yksi tarhakurtturuusu 'Snow Pavement' ja kahdessa paikassa kasvaa mummilta saatua mysteerilajiketta, jota olen kutsunut nimellä mumminruusu. Ennen tuhotalvea meillä kasvoi myös 'Ballade'-tertturuusua sekä 'Satina'-peittoruusua. Tunnen itseni varsin aloittelijaksi ruusujen kanssa ja virheitäkin on tullut tehtyä. Mutta haluan oppia ja tänä kesänä tämä ruusukuumeeni on kasvanut ihan uudelle tasolle.

Kuten jo aiemmin kerroinkin täällä, sain vision ruusupergolasta autokatoksen takana olevalle tyhjälle kaistaleelle. Paikka on aurinkoinen ja suojaisa - sopiva ruusuille siis.

Tässä näkymä roskakatokselta päin.

Ja toisesta suunnasta.

Suunnitelmissa on, että köynnösruusut kiipeilevät pitkin pergolan tolppien väliin asennettavia raudoitusverkkoja ja penkit reunustetaan laudoin eli tehdään ikään kuin iso, pitkä kasvilava. Muu osa päällystetään singelillä, jota meillä on myös hyötytarhassa. Seinustalle tulee tuolit, joilla istuskella ja ruukkupuutarha.

Tässä hahmotelma pergolasta ja lavasta. (Pahoittelut huonosta piirtojäljestä ja perspektiivikin on vähän miten sattuu😉)

Sitten on se vaikein osio: mitä ruusuja istuttaa? Haluan pergolaan vain valkoisia ruusuja. Miksi? Koska huomaan kaipaavani hillittyjä, rauhoittavia värejä. Valkoisesta on tullut minulle jonkinlainen terapiaväri kuluneen vuoden aikana. Lisäksi tuo pergola on iltaisin varjon puolella, joten valkoinen näyttää silloin todella upealta ja ikään kuin valaisee tuon alueen. Ehkä laitan vain yhtä lajiketta tai sitten useampia. Tässä muutamia valkoisia köynnösruusuja, joita olen listannut vaihtoehdoiksi:

                              'Uetersener Klosterrose'
                              'White New Dawn'
                               Tarhahelenanruusu
                               'Pohjantähti'

Olisi kiva kuulla kokemuksianne näistä  ja muitakin ehdotuksia otan mielelläni vastaan.😊 Samoin olisi kiva kuulla mielipiteitänne olisiko järkevämpää laittaa vain yhtä lajiketta vai kokeilla useampaa? Mahdollisimman pitkä kukinta olisi tietysti plussaa. Ruusujen kaveriksi lavaan voisi istuttaa esimerkiksi laventelia, mirrinminttua tai jotain muuta hillittyä.

Odotan todella tätä projektia. En tiedä vielä koska se toteutuu. Toivottavasti niin, että ensi kesänä meillä olisi jo ruusut istutettuina. Noh, projektin valmistuminen riippuu kovin monesta asiasta, mutta ainakin on suunnitelmat valmiina.😊

Virheistä vielä. Tässä kuvia länsipihan keskipenkistä, joka näyttää minusta aivan ihanalta, mutta joka on pakko rakentaa uusiksi. Yritin ensin saada mumminruusua kasvamaan pitkin köynnösporttia, mutta ruusupa ei  siinä viihtynyt. Kun en muutakaan paikkaa keksinyt, laitoin ruusun tuohon keskipenkkiin pionien viereen. Ja se oli suuri virhe. En tajua mikä ajatuskatkos minulla oikein kävi. Ruusu on räjähtänyt kasvamaan hirveää tahtia ja leviää juurivesoilla joka paikkaan. Pionit kärsivät, samoin kärhö. Niin kärsin minäkin. Harmittaa. Itäpihan puolella olin viisaampi. Istutin samaista ruusua juurimatolla vuorattuun kuoppaan. Ruusu kasvaa siellä paljon kauniimmin eikä ole lähtenyt leviämään.

Näkymä keskipenkkiin sinikuusama-aidan takaa.

Iso urakka on siis edessä. Ruusu on pakko poistaa ensi vuonna ja siivota koko penkki. Saapa nähdä, saanko ruusun pois vahingoittamatta pioneja.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

                                                          ❤Anni

Ihana yllätys

Tarkoitukseni oli postata itäpihan unikoista, mutta koska ne eivät ihan vielä kuki niin kerronpa yllätyskukkijasta länsipihalla.

Keväällä 2017 kylvin uuteen puolikuun malliseen penkkiin mm. yksivuotisten kukkien siemensekoituksia, unikoita ja purppuratulikukkia (Verbascum phoeniceum ’Hybrids Mix’), joita olin tilannut Irlannista. Tulikukathan ovat kaksivuotisia ja tekevät ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen, mutta kuten sormustinkukatkin, niin myös nämä siementävät reilusti ja niinpä niistä saa yleensä nauttia joka vuosi kun ne on kerran puutarhaan tuonut. Purppuratulikukat eivät kuitenkaan osoittaneet ensimmäisenä kesänä mitään kovin kummoista itämistä ja vain muutama pieni lehtiruusuke ilmestyi penkkiin. Vähän kummastelin sitä sillä tulikukkien sanotaan itävän helposti. Toiseen penkkiin olin kylvänyt samaan aikaan valkoisia tulikukkia (Verbascum blattaria "White Blush"). Ne muodostivat lehtiruusukkeen samana kesänä ja kukkivat viime kesänä (vaikka luulin aluksi niidenkin kadonneen). Tosin kukinto oli niissä varsin vaatimaton. Näet kuvan tästä jutusta, klik

Viime kesän lopulla huomasin puolikuun penkissä enemmän purppuratulikukkien lehtiruusukkeita, jotka olivat myös isompia. Kukintoja ei kuitenkaan edelleenkään näkynyt. Niinpä yllätyin iloisesti kun eilen huomasin nämä upeat kaunottaret penkissä. Ne olivat ilmestyneet kuin taika-iskusta.

Purppuratulikukka eilen illalla.

Ihana näkymä tänään aamulla.

Näillä tulikukilla näyttää olevan ihan oma tahtinsa niin itämisessä kuin kukinnassakin. Tulikukat nimittäin kukkivat yleensä vasta heinä- ja elokuussa. Toki nämä helteiset päivät varmasti ovat nopeuttaneet kukinnan alkamista, mutta tuntuu tämä ajankohta silti oudolta. Puutarhassamme on myös keltaisia tulikukkia (joiden tarkempaa nimeä en tiedä) ja ne eivät ole vielä kasvattaneet kuin pienen alun kukkavarttaan. Nämä ovat myös lyhyempiä (n. 50-70 cm) kuin mitä siemenpussissa lupaillaan (100-120cm).

Aamuauringon hempeässä valossa.

Kasvatusohjeiden mukaan nämä voi saada vielä kukkimaan uudelleen, jos poistaa keskimmäisen kukkavarren heti kukinnan jälkeen. Sitä täytyy kokeilla, sillä nämä ovat aivan ihania. Vita Sackville-Westin sanoja mukaillen, tulikukat näyttävät siltä kuin niille olisi lennähtänyt parvi pieniä perhosia.

Ihanaa kun luonto järjestää näitä yllätyksiä ja kukilla on oma rytminsä, joka ei aina mene oppikirjojen mukaan. Näitä kukkia kyllä kannatti odottaa😊

Aurinkoa ja iloa loppuviikkoon!

Elefanttiheinän pitkä vaellus

Minusta tuntuu, että harvoin enää pysyn alkuperäisissä puutarhasuunnitelmissani. Huomaan eteneväni fiilispohjalta ja inspiraation mukaan. Ei ehkä kovin järjestelmällistä, mutta puutarhassani koen, että minulla on vapaat kädet tehdä mitä lystää. Eikä tämä nyt niin vakavaa ole.😊

Elefanttiheinän kauniin raidalliset lehdet

Viime syksyn loppualesta mukaan tarttunut elefanttiheinä (Miscanthus sinensis ’Cosmopolitan’) sinnitteli urhoollisesti pihamökissä talven ja nyt keväällä se on seilannut pitkin pihaamme odottaen istutusta tai oikeastaan minun inspiraatiopuuskaa. (Tuntuu, että olen kamalan myöhässä näiden istutusteni kanssa tänä vuonna, vaikka kyllähän tässä vielä aikaa on.) Joku viisas joskus sanoi, että osta kasvi vain jos sinulla on tiedossa sille paikka. Hyvä neuvo, jota en ole koskaan vielä oppinut noudattamaan ja niinpä olen nyt tässä tilanteessa elefanttiheinäni kanssa. Se on jököttänyt tyytymättömän oloisena pienessä ruukussaan ja varmaankin ihmetellyt mikä tuota tarhuria riivaa kun ei saa yhtä kuoppaa kaivettua. Niinpä. Tässä tullaankin viivyttelyn perimmäiseen syyhyn: elefanttiheinä voi kasvaa yli 2 metriä korkeaksi ja leveäksi ”aidanteeksi” eli sille on katsottava riittävä tila.

Keksin kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat ovat etelä-länsipihalla tuija-aidan edustalla. Päädyin lähempänä tietä olevaan kohtaan, koska se toinen kohta sinikuusama-aidan vieressä taitaa olla kuitenkin liian ahdas.

Kuvittele tuon kammottavan rikkaruohottuneen ja karrelle palaneen nurmikon tilalle kiviä, hiekkaa, havuja ja esimerkiksi jotain isolehtistä perennaa.

Kaivoin nyt ensin tuolle elefanttiheinälle ihan oman pienen alueen, jotta se pääsisi vihdoin kunnolla kasvamaan ja juurtumaan.  Paikka on ainakin sille sopivan aurinkoinen. Kaivoin nurmikerroksen pois, poistin isot kivet ja ison kerroksen savea ja sitten laitoin kunnon kerroksen multaa juurimattoa unohtamatta. Yhdistän sen sitten paremmalla ajalla ylempänä olevaan penkkiin kun vähän näen miten tuo heinä tuossa viihtyy eli joka tapauksessa poistan nurmikon kokonaan tuolta alueelta, koska se kasvaa siinä niin huonosti liian vähäisen multakerroksen takia.

Mielenkiinnolla odotan, onnistuuko talvehtiminen. Kun malttaa olla leikkaamatta kasvustoja syksyllä ja muistaa suojata tyvialueen, talvehtiminen yleensä sujuu heinillä hyvin, kuten partaohrallani kävi.

Elefanttiheinä on tarkoitus yhdistää tuohon ylempänä sijaitsevaan ryhmään laajentamalla penkkiä.

Mitä sinä laittaisit elefanttiheinälle kaveriksi tuolle poistettavalle nurmialuelle? Paikka on hyvin aurinkoinen ja ensimmäiset auringonsäteet osuvat tuohon jo aamupäivällä  ja paistetta riittää aina iltaan asti.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Keväisen tiistain tunnelmia

Huiman hektiset ajat ovat juuri nyt käsillä. Kelit ovat kohdillaan ja puutarha muuttuu silmissä. Vielä eilen tiukasti nupulla ollut keltavuokko oli tänään auennut.

Olen päivittäin käynyt tarkastelemassa rusokirsikoitamme. Pitkään näytti siltä, että kukintaa ei tule tänäkään vuonna. Istutin rusokirsikat heti ensimmäisenä keväänämme täällä, vuonna 2012. Keväällä 2015 rusokirsikkamme kukkivat ensimmäisen kerran istutuksesta ja tuolloin kukinta oli kerrassaan upeaa. Sen jälkeen kukinta on ollut heikohkoa. Kolmesta rusokirsikastamme kahdella vaikuttaisi  hyvinkin lupaavalta tämän kevään kukinta.

Kohta rusokirsikat kukkivat.

Siivosin länsipihan uusinta, viime kesänä perustettua penkkiä ilta-auringon lämmössä. Lempeä ilta-aurinko valaisee niin ihanasti länsipuolen penkkejä. Tulppaaneja näyttää tulevan ihan mukavasti. Toivottavasti peurat eivät tule tänä keväänä syömään tulppaaneja.

Ihanaa viikon jatkoa!