Ihana yllätys

Tarkoitukseni oli postata itäpihan unikoista, mutta koska ne eivät ihan vielä kuki niin kerronpa yllätyskukkijasta länsipihalla.

Keväällä 2017 kylvin uuteen puolikuun malliseen penkkiin mm. yksivuotisten kukkien siemensekoituksia, unikoita ja purppuratulikukkia (Verbascum phoeniceum ’Hybrids Mix’), joita olin tilannut Irlannista. Tulikukathan ovat kaksivuotisia ja tekevät ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen, mutta kuten sormustinkukatkin, niin myös nämä siementävät reilusti ja niinpä niistä saa yleensä nauttia joka vuosi kun ne on kerran puutarhaan tuonut. Purppuratulikukat eivät kuitenkaan osoittaneet ensimmäisenä kesänä mitään kovin kummoista itämistä ja vain muutama pieni lehtiruusuke ilmestyi penkkiin. Vähän kummastelin sitä sillä tulikukkien sanotaan itävän helposti. Toiseen penkkiin olin kylvänyt samaan aikaan valkoisia tulikukkia (Verbascum blattaria "White Blush"). Ne muodostivat lehtiruusukkeen samana kesänä ja kukkivat viime kesänä (vaikka luulin aluksi niidenkin kadonneen). Tosin kukinto oli niissä varsin vaatimaton. Näet kuvan tästä jutusta, klik

Viime kesän lopulla huomasin puolikuun penkissä enemmän purppuratulikukkien lehtiruusukkeita, jotka olivat myös isompia. Kukintoja ei kuitenkaan edelleenkään näkynyt. Niinpä yllätyin iloisesti kun eilen huomasin nämä upeat kaunottaret penkissä. Ne olivat ilmestyneet kuin taika-iskusta.

Purppuratulikukka eilen illalla.

Ihana näkymä tänään aamulla.

Näillä tulikukilla näyttää olevan ihan oma tahtinsa niin itämisessä kuin kukinnassakin. Tulikukat nimittäin kukkivat yleensä vasta heinä- ja elokuussa. Toki nämä helteiset päivät varmasti ovat nopeuttaneet kukinnan alkamista, mutta tuntuu tämä ajankohta silti oudolta. Puutarhassamme on myös keltaisia tulikukkia (joiden tarkempaa nimeä en tiedä) ja ne eivät ole vielä kasvattaneet kuin pienen alun kukkavarttaan. Nämä ovat myös lyhyempiä (n. 50-70 cm) kuin mitä siemenpussissa lupaillaan (100-120cm).

Aamuauringon hempeässä valossa.

Kasvatusohjeiden mukaan nämä voi saada vielä kukkimaan uudelleen, jos poistaa keskimmäisen kukkavarren heti kukinnan jälkeen. Sitä täytyy kokeilla, sillä nämä ovat aivan ihania. Vita Sackville-Westin sanoja mukaillen, tulikukat näyttävät siltä kuin niille olisi lennähtänyt parvi pieniä perhosia.

Ihanaa kun luonto järjestää näitä yllätyksiä ja kukilla on oma rytminsä, joka ei aina mene oppikirjojen mukaan. Näitä kukkia kyllä kannatti odottaa😊

Aurinkoa ja iloa loppuviikkoon!