Tulikukkameri

Muutama vuosi sitten laajensin syksyn sadesäässä yhtä penkkiä itäpihallamme ja ostin monta pussia erilaisia siemeniä. Haaveena oli saada valko-sini-liila -  penkkiin laajennusosa ja halusin kokeilla siementen syyskylvöä. Kerroin tuosta syyskylvökokeilusta täällä.

Kuinkas sitten kävikään? Vain yksi otapallo-ohdake ja muutama pieni taimi valkoisia kaukasiantörmäkukkia nousi penkistä keväällä. Mutta ei penkki suinkaan tyhjäksi jäänyt viime kesänä. Penkki oli täynnä pieniä taimia, jotka tunnistin tulikukiksi. Niitä minulla kasvoi ennestäänkin tuossa penkissä pienellä alueella. Sen siitä saa kun ei poista kukintoja hurjasti siementävistä kasveista.

Tulikukka


Viime kesänä nuo taimet eivät vielä kukkineet, koska tulikukat tekevät ensimmäisenä vuonna pelkän lehtiruusukkeen. Mietin tuolloin poistaisinko tulikukkien taimet, mutta sitten päätin, että antaa olla. Ne ovat hienoja suurena ryhmänä. Näiden tulikukkien siemenet ovat kotoisin Westersin puutarhasta Kemiöstä. Teimme kesällä 2016 sinne päivän retken. Ihastelin siellä mm. tulikukkia. Taimia ei ollut tarjolla, mutta siemeniä löytyi.




En ole ihan varma, mikä tulikukkalajike tämä on. Keltaisia tulikukkia on monia lajikkeita. Tämä voisi olla ukontulikukka (Verbascum thapsus).

Tulikukka


Näen tuon penkin keittiön ikkunasta. Se on melkoinen sekoitus kaikkea. Tulikukkien lisäksi siellä on:
- tuijaa (yksi ’Pyramidalis Compacta’ ja yksi rungollinen)
- laikkukirjokanukka, josta pidän todella paljon (Cornus alba 'Elegantissima')
- liljoja (’Night Rider’ ja Henryi’)
- sormustinkukkia (valkoisia, vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia)
- ketoneilikkaa (’Arctic Fire’)
- kuunliljaa
- hopeahärkkiä
- päivänkakkaraa (joka on jostain ilmaantunut)
- tarhajalomalvaa (Sidalcea malvifloraRosea’)
- liiloja tädykkeitä, jotka ovat kulkeutuneet viereisestä penkistä
- peurankelloja, jotka myös ovat tulleet lähellä olevasta penkistä
 Unohdinkohan jotakin? Niin, se otapallo-ohdake, muutama valkoinen törmäkukka, (joista kerron myöhemmin lisää) ja jokin vielä mysteeriksi jäänyt kasvi on puskenut keskeltä penkkiä esiin. Ja tietysti vakiovieras korte on mukana myös tämän penkin kekkereissä.


On yllättävän hankalaa kuvata kokonaisuudessaan näin leveää kukkapenkkiä.




Kuten yllä olevista kuvista näkee, apilat yrittävät levitä penkkiin, sillä tämän kuten kaikkien muidenkin penkkien reunat joutuvat odottamaan kanttaamista ensi kesään.

tarhajalomalva 'Rosea'
Tarhajalomalva 'Rosea'


tarhajalomalva 'Rosea'


Äkkiseltään ei uskoisi, että minulla oli joskus jokin ajatuskin värimaailman suhteen tässä penkissä.  Keväällä ajattelin, että koko penkki on ihan katastrofi, mutta ehkä silmäni on tottunut sillä nyt jotenkin pidän sen villistä olemuksesta. Tummanpunaiset liljat tosin menevät siirrettävien listalle... Silloin kun laitoin nuo liljat maahan, kuvittelin vielä, että tuohon etualalle tulee valkoisia ja siniliiloja kukkia keltaisten sijaan.

ketoneilikka 'Arctic Fire'
Ketoneilikka 'Arctic Fire'

ketoneilikka 'Arctic Fire'



Tulikukat tulen varmaan jatkossakin tuossa pitämään keltaisena kukkamerenä. Täytyy vaan olla tarkkana etteivät ne ihan joka paikkaan leviä😊.

                        ❤️Anni


Yllätysporkkanat kukkapenkissä

Kesäkuussa ihmettelin kitkemässä olleen ystäväni kanssa, että mikä ihmeen kasvi nousee eteläpihan valkoisesta kukkapenkistä. Olin antamassa sille lähtöpassit sillä se kasvoi ihan hassussa paikassa, aivan penkin reunassa, uljaasti yksinään. Ystäväni sanoi kuitenkin, että jospa annetaan sen olla ja katsotaan mitä siitä tulee.

daucus carota



Kukka näytti aluksi, ennen isojen nuppujen kehittymistä, vähän kärsämöltä.  Kävi kuitenkin hyvin pian selväksi, että kärsämö se ei ole. Kukka oli aluksi vaaleanpunainen kunnes kokonaan auetessaan muuttui valkoiseksi. Kukan halkaisija on suuri.

daucus carota


daucus carota


Lopulta tajusin sen olevan ns. rikkaporkkana eli daucus carota (englanninkielisessä maailmassa tunnetaan mm. nimellä Queen Anne’s Lace), jota käytetään paljon kukkakimpuissa. Olen kasvattanut toisessa penkissä itäpihalla kaksivuotista, purppuranpunaista rikkaporkkanaa (Daucus carota ’Purple Kisses’). Siitä kerroin vuosi sitten täällä.

Tämä yksilö ei ole kuitenkaan tuo aiemmin kasvattamani rikkaporkkana. Lehdet ovat paljon pienemmät kuten alla olevasta kuvasta näkee.



daucus carota



daucus carota


Tuohon eteläpihan penkkiin kylvin viime vuonna melkoisen määrän Irlannista tilattua siemensekoitusta, mutta en saanut niitä millään itämään. Luovutin ja päätin tehdä alueesta valkoisen kukkapenkin. Näet siitä jutun täällä. Ehkä siemensekoituksessa oli tätä kyseistä porkkanaa. Olen hukannut siemensekoituksen pussin jonnekin, joten tarkempi nimi jää nyt epäselväksi. Samapa tuo, olen tyytyväinen ettei sitä revitty pois vaikkei se juuri tuohon kohtaan sovikaan. Tänään huomasin, että vieressä kasvaa toinenkin samanlainen porkkana. Otan syksyllä siemenet talteen ja kylvän tätä komistusta jonnekin sopivampaan paikkaan ensi vuonna. Näitä kylväessä tulee huomioida, että jos kasvattaa ruokaporkkanoita ja haluaa kerätä siemeniä niistä, niin rikkaporkkanoita ei tule kylvää ruokaporkkanoiden läheisyyteen jottei siemensato mene pilalle.

daucus carota


daucus carota


Nimi rikkaporkkana ei tee mielestäni tälle kasville oikeutta, sillä nämä ovat todella kauniita perennapenkissä kuten myös kukkakimpuissa. Villiporkkanaksikin tätä kutsutaan ja se on ehdottomasti parempi nimi.

                               ❤ Anni

Palavarakkaus

Puutarhassamme on yksi kasvi, johon en osaa suhtautua. Kukassa ei sinänsä ole mitään vikaa - kaunishan se on, mutta en ole vakuuttunut sopiiko se juuri meidän puutarhaan ja pohdinkin minkä kasvien kanssa sitä yhdistäisin.

Palavarakkaus


Sain perinteiset punaiset palavatrakkaudet  tätini puutarhasta jakotaimina ja ne ovat viihtyneet meillä hyvin. Ne ovat vanhimmassa kukkapenkissämme eteläpihalla liilojen tädykkeiden ja etelänruusuruohon kanssa. Pieniä taimia alkoi jossain vaiheessa putkahdella vähän sieltä täältä, joten viime kesänä leikkasin kukinnot pois jottei se leviäisi enempää. Tällä hetkellä tuo punainen väri pistää silmään, sillä kaipaan levollisuutta ja rauhoittavia värejä. Mutta siinä ne nyt saavat toistaiseksi olla.

palavarakkaus


Jokin tuossa kasvissa kaikesta päätellen minua viehättää, koska viime vuonna ostin vaaleanpunaista palavaarakkautta. Olin menossa taimiostoksille suunnitelmineni, joissa ei lukenut, että osta vaaleanpunaista palavaarakkautta. Mutta niin siinä vaan jälleen kerran kävi, että puutarhamyymälään päästessäni, suunnitelmat karisivat mielestä jo kaupan parkkipaikalla ja ostoskärryyn tuli paljon sellaista mitä en ollut suunnitellut. Mistäköhän sekin johtuu? Minulle on monta kertaa aiemminkin käynyt niin. Puutarhamyymälässä on aina jotain maagista, koska ei minulla missään muussa kaupassa käy noin.

Note to myself: Pitää ruveta jatkossa harjoittamaan itsekuria puutarhamyymälöissä.

palavarakkaus

No, joka tapauksessa vaaleanpunaiset palavatrakkaudet  pääsivät itäpihan uuteen penkkiin maitokellon viereen kuten kerroin täällä. Se tuntui silloin hyvältä idealta. Viime kesänä ne olivat vielä varsin vaatimattomat, mutta tänä kesänä ne ovat kasvaneet jo puolen penkin verran. Eikä siinä mitään. Mutta. Minä en vain pidä tästä näkymästä. Jokin siinä mättää. Armenianunikko kukkii edelleen ihan valtoimenaan. Se on kyllä hieno, mutta väriltään se ei sovi tähän. Tumma koristeomenapuu määrittää hyvin pitkälti sen mikä väri tässä penkissä toimii. Vaaleanpunaisen palavanrakkauden vähän kauhtunut sävy tarvitsee jotain muuta rinnalleen toimiakseen tuon tumman taustasävyn kanssa. Maitokellon hento sinisyys ja toisaalta armenianunikon räväkkä lohenpunaisuus eivät ainakaan raikasta näkymää.





Pikaisen analysoinnin jälkeen voisi siis sanoa, että värimaailmassa on jotain pielessä. Samoin penkissä olevien kukkien rakenteet eivät oikein pelitä keskenään. Hyvä kysymys on myös se miksi istutin alunperinkään tuon värisiä kukkia juuri tuohon penkkiin. Mielessä ne näyttivät hyvältä yhdistelmältä.

Aloin miettiä mitä yhdistäisin vaaleanpunaisen palavanrakkauden kanssa. Avuksi ideointiin aloin etsiä miten ihailemani Piet Oudolf on yhdistänyt palavaarakkautta. En löytänyt perinteistä punaista hänen suunnitelmistaan, vaaleanpunainen oli jossakin inspiraatiolistalla yhdistetty valkoisen lehtoängelmän kanssa. Se näytti kyllä ihan kauniilta. Ja kas, hän oli listannut vaaleanpunaisen palavanrakkauden hänen 100 eniten käyttämänsä kasvin listalle. Se vähän yllätti. Löysin myös samaiselta sivustolta (johon pääset tästä) ehdotuksen hyviksi kumppanuuskasveiksi. Siellä oli enimmäkseen erilaisia verbenoita (joita minulla olikin tuossa penkissä viime kesänä). Mietin myös, että perinneperennan ”modernisointiin” sopisi varmasti loistavasti korkeahkot heinät.

Mitä tästä opin? Joskus käy niinkin, että mielessä hyvältä näyttänyt suunnitelma ei toimikaan todellisuudessa. Täytyy tehdä siirtoja ja löytää sopivat kumppanuuskasvit, sillä kaikki kukat ovat kauniita oikeanlaisessa seurassa ja paikassa.

palavarakkaus


Ensi keväänä länsipihan keskipenkistä pitää raivata ruusu ja lupiini pois. Voisin siirtää nuo vaaleanpunaiset palavatrakkaudet sinne ja mukaan ehkä valkoisia kukkijoita sekä heiniä. Osan voisi laittaa punaisten paikalle eteläpihalle jos punaisuus vielä silloin häiritsee. Tumman koristeomenapuun luo minulla on jo uusi suunnitelma, johon palaan myöhemmin. Katsotaan miten suunnitelmat tästä vielä jalostuvat ennen ensi kevättä.😊

Onko sinulla palavaarakkautta puutarhassa ja minkä kanssa olet yhdistänyt sitä?

                 ❤Anni

Takapihan veranta


Viime viikolla kerroin etupihamme kesätunnelmista. Näet jutun täältä.
Takapihalla eli lännen puolella meillä on veranta, jota kiertää avoin terassi. Veranta oli ennen yhdeltä sivulta avoin, mutta päätimme pari vuotta sitten rakennuttaa siihen portin ja aidan, jotta koirulimme voisi vapaasti oleskella siellä kanssamme. Terassilla on ruokapöytä, joka on päässyt huonoon kuntoon. Tilalle on tarkoitus ostaa uusi pöytä, joka kestäisi tuolla paikalla ympäri vuoden. Vanha pöytä pääsee istutus- ja ruukkupöydän virkaan pihamökin luo.




Tänä kesänä en ole juurikaan panostanut kesäkukkiin kuten jo aiemmin kerroin. Yleensä takapihan veranta täyttyykin kesäisin lähinnä sisäkukistamme ja niin on tänäkin vuonna. Ulos pääsivät oliivipuu, joka selvisi hienosti ensimmäisestä talvestaan meillä; kultaimarre, jonka väri on ainutlaatuisen kaunis sekä toinen kestosuosikkini oxalis eli käenkaali. Toinen käenkaali on sisällä ja se on kasvanut paljon isommaksi. Veranta taitaa olla käenkaalille vähän kuuma ja tuulinen paikka.

Oliivipuu on tehnyt ahkerasti uusia versoja.



Viime vuonna hankittu kultaimarre kaipaa jo isompaan ruukkuun.



Oxalis hehkuu upean punaisena illan auringossa.



Ainoat kesäkukat verannalla ovat kaksi keijunmekkoa, joita meillä ei ole vielä ennen ollutkaan. Hyvin näyttävät tuossa viihtyvän.





Verannan lattia on laatoitettu ja siksi todella viileä jaloille. Tänä keväänä hankimme vihdoin siihen maton, joka tuntuu mukavan pehmoiselta vaikka onkin valmistettu kierrätysmuovista. Sitä ei kyllä ikinä uskoisi muovimatoksi. Päädyin muovimattoon, koska sen voi surutta antaa olla ulkona vaikka sataisi. Ystäväni ompeli sohvalle vanhoista raita-, pellava- ja farkkukankaista koristetyynyt, jotka sopivat maton siniseen värimaailmaan. Sohvan istuinpehmusteet ovat melkoisesti haalistuneet ja virttyneet vuosien saatossa. Päällisten alla ovat onneksi uudet, vähän tummemmat päälliset, jotka otan käyttöön ehkä ensi vuonna.





Koska kesäillat jo alkavat hämärtyä ripustin verannalle valot tuomaan tunnelmaa.



Tunnelmallisia heinäkuun kesäiltoja!

                                      ❤ Anni