Bertta tuli taloon

Meillä alkoi vauva-arki kun perjantaina haimme 9-viikkoisen Bertan kotiin. Bertta on etnankoira kuten meidän 3-vuotias Beammekin.

Etnankoira (Cirneco dell’Etna) kuuluu alkukantaisiin metsästyskoiriin ja on kotoisin Sisiliasta. Se on ikivanha rotu ja polveutuu todennäköisesti Egyptin faaraoiden aikaisista metsästyskoirista. Foinikialaiset toivat sen mukanaan Välimeren alueelle. Sisiliassa etnankoiria käytetään villikaniinien metsästykseen.

Etnankoira on luonteeltaan voimakastahtoinen ja päättäväinen, vilkas, hyvin leikkisä ja omistajaansa voimakkaasti kiintyvä. Se rakastaa läheisyyttä ja viihtyy sohvalla omistajan kainalossa😊

Uni maistuu näinkin.

Minä olen aina ollut hyvin allerginen sekä ruoka-aineille, siitepölyille kuin eläimillekin. Etnankoirilla ei ole aluskarvaa  ja niillä ei ole mitään ominaishajua. Siksipä uskaltauduimme harkitsemaan koiran ottamista meille. Ennen kuin otimme Bean, kävimme useamman kerran kasvattajan luona kokeilemassa, tuleeko etnankoirasta minulle oireita. Ei tullut ja Bean tulon jälkeen minun ei ole tarvinnut kolmeen vuoteen ottaa yhtäkään allergialääkettä eli paranin siitepölyallergioista, jotka ovat minulla olleet ennen todella voimakkaat. Nykyään, ei mitään! Ei iho-oireita, nenä ei vuoda, silmät eivät turpoa ja voin hengittää ilman astmapiippua ympäri vuoden. Paras siedätys, joka toimi minulle! Ruoka-aineallergiat (lähinnä merenelävät) ovat edelleen, mutta sen kanssa on vain elettävä kuten tähänkin asti.

Paras paikka kotona on isolla eteläikkunalla:  voi tarkkailla ympäristöä ja ottaa samalla aurinkoa. Etnankoirat rakastavat lämpöä.

Kiipeily on kivaa, tuumii Bertta. (Taustalla näkyvä eteläpihan nurmikko on nykyään samanvärinen kuin pentukin. Voi apua tätä kuivuutta!)

Bea oli aluksi vähän ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta nyt alkaa jo sujua hieman paremmin 😊

Meillä on hyvin vauhdikas meno nykyään. Pentu oppii joka päivä uusia juttuja. Eilen esimerkiksi opittiin jo kiipeämään ulkoaitauksesta pois. Sohvalle opittiin hyppäämään saman tien, samoin selkänojalle. Etnankoirat pystyvät hyppäämään uskomattoman korkealle ja ketterästi. Niissä on jotain hyvin kissamaista.

Vaikka koti on tällä hetkellä hyrskyn myrskyn, nautin tästä ihanasta vauva-ajasta. Se on kuitenkin todella lyhyt aika 💗

Koristeheiniä ja lehtosalviaa

En ole vielä kovin paljoa esitellyt puutarhamme istutusalueita, joten täytyypä korjata tilanne. Penkkejä on sen verran monta etten lähde niitä esittelemään kuitenkaan samassa postauksessa. Tällä kertaa kurkistetaan talon julkisivun eli eteläpuolen pitkään ja kapeaan penkkiin, joka on ollut hyvin ongelmallinen. Kesäisin paikka on hyvin paahteinen ja vaikka olen lisännyt siihen multaa säkkikaupalla, se tuntuu aina häviävän jonnekin. Alkukeväisin tuohon paikkaan kertyvät sulamisvedet, mikä ei myöskään ole yhtään hyvä juttu. Viime kesänä sain vihdoin muokattua tuon alueen siten, että kasvit siinä viihtyvät.

Penkin takana on muurikivin pengerretty sorapolku takapihan terassille. Muurikiven eteen muotoutuikin luonnostaan pitkulainen perennapenkki. Penkin alkuosa on puolikaaren muotoinen ja se tehtiin ensin ennen pitkää osaa. Puolikaareen tuli pyramidituija ja timanttituija ja niiden viereen syyssyrikkä, jota yritin saada talvehtimaan kaksi kertaa huonoin tuloksin. Syrikän tilalle istutin helpon heisiangervon, joka on kasvanut ihan mukavasti. Tuijien väliin istutin tarha-alppikärhön, jonka eteen laitoin kiven juurialuetta varjostamaan.

Tarha-alppikärhö 'Kajsa'

Aluksi yritin tuijien edessä kasvattaa Ballade-ruusuja, mutta ne eivät siinä viihtyneet, joten tilalle tuli muutama pallotuija ja vaikeissakin paikoissa menestyvät tarhatyräkit. Tuo kohta ei vielä kovin kummoiselta näytä (lähinnä sekavalta), sillä tyräkit ovat vielä kovin pieniä eivätkä peitä esimerkiksi helmililjojen ja krookusten kuivuvia lehtiä. Penkin pitkulaisella osiolla kasvoi pallotuijien seurana ensin peittoruusuja ('Satina'), mutta tuhotalvi vei ne. Silloin päätin, että tuohon penkkiin tulee kasveja, jotka eivät liikoja nirsoile sekä viihtyvät niukassa maassa ja paahteessa. Penkkiin valikoitui heiniä, lehtosalviaa, valkotähkää, valkoisia ketoneilikoita ja levisiaa. Tykkään tuosta penkistä nyt todella paljon.

Tarhatyräkki

Heiniksi valikoituivat sininata, hopeatoppo ja tontin laidalta siirretyt kastikat. Nuo ovat siitä kivoja heiniä, että ne eivät leviä samalla tavoin kuin ihan riesaksi asti levittäytyvä viiruhelpi. Niinpä uskalsin istuttaa ne ilman juurimattoja.

Olen aivan ihastunut koristeheiniin ja pyrin kasvattamaan niiden määrää joka vuosi. Tänään ajattelin vihdoin istuttaa mökissä talvetetun elefanttiheinän länsipihalle. Sille pitääkin varata vähän enemmän tilaa.

Piha on täynnä odottavia projekteja ja kiirettä pitää. Ensi kerralla luvassa vähän toisenlainen postaus, sillä meille on tullut uusi perheenjäsen💗.

Ihanaa sunnuntaita!

Onnistunut avajaispäivä

Tämän tuulisen viikon tiistaina lifestyle-kesäkauppamme avasi ovensa. Pystytimme kaupan viikonlopun aikana ja tiistaina veimme vielä kasvit ja kimput paikoilleen.

Yksi näkymä kaupaltamme.

Avajaiskimpuissamme oli krysanteemia, harsokukkia, kaisloja, villivadelman versoja ja lupiinin lehtiä.

Saimme myös avajaisten kunniaksi lahjoja, joista tässä superihana mehikasvi-lettupannu❤️Miten ihana idea!

Saimme hyvää palautetta ja tästä onkin hyvä jatkaa😊

P.S. Lisää tunnelmia, tietoa  ja kuvia kesäkaupastamme (Roso lifestyle) löydät facebookista ja instasta (@rosolifestyle_naantali). Tervetuloa visiitille kauppaamme!

Kirjeitä puutarhastani: toukokuu

Viimeisen työviikon kiireet, kesäkaupan pystytys ja flunssa ovat pitäneet blogini hetken hiljaisena ja tämä postaus tulee vähän viiveellä. Ajattelin nyt kesällä aloittaa uuden postaussarjan, jossa kerron aina kuukauden puutarhakuulumiset, jotka eivät ole välttämättä muihin juttuihin mahtuneet. Jokaisessa kirjeessä on mukana myös kuukauden herkkuresepti.

Tässäpä siis kuulumiset toukokuulta ja lopussa muutama tunnelmakuva😊

Ja vielä muutama tunnelmakuva toukokuulta.

Länsipihan uusin, viime kesänä tehty penkki, jonka keskellä sulkahernepuu.

Sulkahernepuun herkkyyttä

Lämovuohenkuusama 'Diva', arovuokot ja valkoiset ripsureunaiset tulppaanit - väriyhdistelmä minun makuuni

Arovuokot kukkivat niin kauniisti tänäkin vuonna.

Arovuokot ilta-auringossa 

Aurinkoista sunnuntaita!