Lisää villasukkia

Tyttäreni pyysi joululahjaksi pitkiä villasukkia. Hänellä oli hyvin tarkat visiot, minkälaiset sukat hän haluaa. Sukkien tulee olla valko-harmaat ja niissä pitää olla jouluista ja talvista fiilistä ja jossakin kohtaa poroja. Etsin ja ehdotin tyttärelleni monen monta mallia, mutta kaikissa oli jotain mistä hän ei pitänyt. Niinpä päätin etsiä ja yhdistellä sukkiin kuviot tyttären toiveiden mukaan ja tällaiset niistä tuli. Annoin sukille nimeksi ”Taikaporot”.

Etsin erilaisia kirjoneulekuvioita mm. pinterestistä. Varren yläosaan sain inspiraation Niina Laitisen kauniista Uutelat-sukista.

Sukkien suunnittelu olikin hauskaa ja vielä hauskempaa oli nähdä miltä kuviot näyttivät valmiissa sukissa. Tein varren kavennukset aina valkoisella välikerroksella, joita kuvioiden väleissä oli kaksi. Sukat on neulottu 3,5 puikoilla Novitan 7 veljestä langoilla, väreinä valkoinen (011)  ja kallio (048).

Innostuin sukkien suunnittelusta siinä määrin, että päätin tehdä itsellenikin sukat samoilla väreillä, mutta harmaa pohjavärinä. Näiden nimeksi annoin ”Jääkukat”.

Laskin kuvioiden silmukkamäärät, sopivat kavennusvälit ja piirsin kuviot ruutupaperille. Varren kuviointiin olen tosi tyytyväinen, mutta jalkaterän kuviosta tuli mielestäni levoton ja aion tehdä näistä vielä parannellun version. Varren pitsisen joustimen ja kantapään ohjeen löysin tänä syksynä ilmestyneestä Parhaat sukat & neuleet - lehdestä.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤ Anni

Puutarhassa pakkasyön jälkeen

Minun piti postata tänään kuvia taannoisesta kävelyretkestäni syksyisessä metsässä, mutta pakkasen vierailu muutti suunnitelmat. Puutarha näytti niin kauniilta kuuran peitossa, että oli pakko lähteä kuvaamaan sitä heti aamulla ennen kuin aurinko ehtii sulattaa kauniin huurteen pois. Nurmikko kahisi jalkojen alla ja puutarhasta kuului tasainen, hiljalleen putoilevien lehtien ropina. Miten ihana aamuhetki!

Syyshohdekukat, elokuunasterit, kaukasiantörmäkukat, helminukkajäkkärät ja pensashanhikit ovat vielä ainakin osittain kukassa. Sinnikkäitä ovat. Miten kylmältä parin asteen pakkanen tuntuikaan. Mies laittoi tulen takkaan heti aamusta ja oli ihana tulla sisälle nauttimaan takkatulen ritinästä ja lämmöstä. Tänään jatkan taas neuletta ja ehkäpä leivon omenapiirakan. Kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt. 

    Ihanaa viikonloppua! Nautitaan syksyn väreistä ja lehtisateesta😊

                                                         ❤ Anni

Syyskuun tunnelmia

Tuntuu kuin olisin vasta hetki sitten kirjoitellut elokuun tunnelmista ja nyt ollaan jo syyskuun lopussa. Päivät ovat vilahtaneet vauhdilla ohi vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Välillä toivon, että päivien kulku hidastuisi niin kuin lapsena, jolloin viikkokin tuntui pitkältä ajalta. Haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa näihin kauniin ruskan sävyttämiin syyspäiviin. Miten kauniita voivatkaan olla kaikki värit maailmassa juuri nyt.

Päivissä on tietyt rutiinit. Aamuisin käyn koiran kanssa lenkillä, toisinaan myös iltaisin. Ulkoilu tekee niin hyvää ja säännöllinen kävely on nostanut romahtaneen kuntoni suhteellisen normaalille tasolle. Joka kuukausi toistuva sytostaattiviikko meni nyt paremmin kuin elokuussa, vaikka painoni taas putosikin ja väsytti, mutta niin käy joka kerta. Silmien käänteishyljintä on tällä hetkellä kiusallisin vaiva. Sain vahvemmat lääkkeet mutta ne aiheuttivat sietämättömän kirvelyn, joka ei mennyt ohi ja niiden käyttö piti lopettaa. Ruutuaikaa on pitänyt vähentää sillä tietokoneen ja tv:n tuijottaminen kuivattavat vain entistä enemmän silmiä. Lukeminenkin on jäänyt nyt vähiin, joten olen lähinnä neulonut, mikä on ollut tosi kivaa pitkän tauon jälkeen. Puikoilla on juuri nyt pumpulinpehmeä alpakkaneule.

Syyskuussa tapahtui myös pieni ihme. En sairastunut flunssaan vaikka koko muu perhe sairasti sen. Olen niin onnellinen että säästyin siltä. Kävin myös vihdoin keskustelemassa ja se tuntui hyvältä. Kohta menen taas uudestaan.

Olen ihastellut syyskuun lämmintä valoa ja vähitellen väriään vaihtavia lehtiä. Syyskuussa on ollut aivan huikean upeita aurinkoisia päiviä ja olen ollut niistä todella onnellinen, kuten myös kaikista arjen pienistä iloista, kuten ystävän tuomista luumuista, joista syntyi herkullinen luumugalette. 

Syksyinen tunnelma on jo vähitellen saapunut sisäänkäynnin luo.

Lempeitä lokakuun päiviä!

                                                ❤ Anni

Daalioiden talvetuksesta

Kun viikonloppu vaihtui uuteen viikkoon, kävi pakkanen vierailulla näilläkin seuduilla. Ja se oli sitten daalioiden menoa. Daalioiden talvetuksen miettiminen alkaa olla ajankohtaista.

'Totally Tangerine' ja pantaheinä kesällä 2018.

Kesällä luin daalioista kertovan kirjan, jonka esittelin täällä. Daalioiden talvetustapoja on monenlaisia ja sopivin löytyy kokeilemalla. Olen vasta kerran aikaisemmin talvettanut daaliat. Laitoin silloin puhdistetut juurakot hiekkaan. Suurin osa selvisi. Silkasta uteliaisuudesta aion kokeilla daalioiden talvetusta yhdellä kirjassa esitellyllä tavalla eli samalla systeemillä kuin Sofieron linnassa, Helsingborgissa, jossa on isot daaliaviljelmät. Siellä daalian juurakot on aiemmin säilytetty turve- ja sahanpuruseoksessa. Juurakot puhdistettiin huolellisesti ennen turpeeseen laittamista ja niitä piti tarkkailla ja tarpeen tullen suihkutella etteivät ne kuivuisi talven ja kevään aikana.

Uudessa systeemissä juurakoita ei puhdistetakaan vaan niihin jätetään reilusti maa-ainesta  ja ne laitetaan isoihin, ilmaviin, reiällisiin (sekä sivuilta että pohjasta) muovikoreihin, jotka pinotaan varastoon. Aion antaa paakkujen myös kuivahtaa ennen varastointia vaikkei siitä ollut ohjeessa erikseen mainintaa.

Miksi sitten uusi systeemi on otettu käyttöön?  Uudessa systeemissä suihkuttelua kevään aikana ei kuulemma tarvitse tehdä eli se on varsin huoleton. Kirjassa kerrotaan, että turve, hiekka ja sahanpuru ovat olleet ne perinteiset säilömisessä käytetyt ainekset, mutta niiden kosteutta keräävä ominaisuus saattaa altistaa sieni- ja homekasvustoille. Ainoastaan hyvin kuivassa paikassa vaaraa ei ole. Ohjeen luettuani aloin miettiä, että eikös iso multapaakkukin voi kerätä kosteutta siinä missä nuo muutkin. Hmm. Sofieron tapaa suositellaankin käytettäväksi vain jos säilytystila on varmasti kuiva ja viileä. Tästä voi päätellä, että ehkä varaston  lämpötilalla ja ilmankosteudella onkin suurin merkitys koko talvetuksen onnistumisessa. Liian lämpimässä juurakot voivat kuivua ja liian kosteassa ja viileässä mädäntyä.

'Thomas Edison' kesällä 2018

Meillä on kuiva ja viileä (n.+5 astetta) ulkovarasto, jonne yritämme saada kaksi daaliakoria mahtumaan. Keväällä on mielenkiintoista nähdä miten tämä korisäilytys toimii. Hieman epäilyttää, mutta kokeilen nyt kuitenkin. Mahdollisimman helppo ja huoleton talvetustapa olisi kiva löytää.

                                         ❤ Anni