Sairaalassa ollessani tilasin ison pinon kirjoja, joiden joukossa oli myös kiinnostavia puutarhakirjoja. Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Puutarhakirjeitä houkutteli nimellään. Kirja sisältää kahden vuoden pituisen kirjeenvaihdon. Kahdessatoista kirjeessä seurataan vuodenkiertoa niin omassa kuin muissakin puutarhoissa. Kirjan päällyksen on suunnitellut Satu Kontinen ja se on todella kaunis ja houkuttelee tarttumaan kirjaan. Päällyslehden sisäpuolella on seuraava kaunis ote kirjasta:
”Puutarha odottaa, etsii suuntaa. Lumen ja sulan maan raja muuttuu joka päivä. Yöllä kaikki se, mikä virtasi, palaa jälleen jääksi, kirkkaaksi ja sileäksi pinnaksi. Jos katson sen lävitse, voin nähdä puutarhat, jotka kerrostuvat aikaan. Voin muistaa, millaista oli olla lapsi ja eksyä koiranputkiavaruuteen tai ryömiä raparperin lehtien alle.”
Puutarhakirjeitä on kirjoitettu filosofiseen tyyliin ja siinä pohditaan puutarhan olemuksen lisäksi myös ihmisyyttä, kirjoittamista ja kieltä. Kielellä leikitellään, kuten myös typografialla ja joukossa on myös runoja. Kirja sopii mielestäni parhaiten hitaasti nautittavaksi, makustellen sanoja ja mielikuvia, joita teksti lukijassa herättää.
”Voisin jäädä puiden viileään varjoon, mutta vaellan taas
nyt takaisin kotipuutarhaan. On kevätvaloisa ilta, ei ole kiire minnekään. Olen suojassa, turvassa. Odotus täyttyy, kun hento vihreä voimistuu ja syvenee. Koko kesän se täyttyy: yhä uudestaan ottaa uuden muodon, antaa aina uuden vastauksen. Vähitellen kesä kääntyy pimeiden iltojen ja syksyn odotukseksi, lumen ikäväksi. Mutta vielä ei ole sen aika, ei tarvitse kurottaa tulevaan sillä kaikki on juuri nyt, tässä.”
Niin, voiko sitä paremmin sanoa. Kaikki on juuri nyt, tässä.
Uskon, että palaan tämän kirjan pariin vielä myöhemminkin. Varmastikin jo ensi talvena kun kaipaan erityisen paljon kaikenlaisia mielikuvia vihreästä, kasvusta, kukista ja puutarhoista - hetkinä jolloin kaipaan eksymistä koiranputkiavaruuteen.
❤ Anni
P.S. Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijat:)
