Kesäkuussa luettua: Puutarhakirjeitä



Sairaalassa ollessani tilasin ison pinon kirjoja, joiden joukossa oli myös kiinnostavia puutarhakirjoja. Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Puutarhakirjeitä houkutteli nimellään. Kirja sisältää kahden vuoden pituisen kirjeenvaihdon. Kahdessatoista kirjeessä seurataan vuodenkiertoa niin omassa kuin muissakin puutarhoissa. Kirjan päällyksen on suunnitellut Satu Kontinen ja se on todella kaunis ja houkuttelee tarttumaan kirjaan. Päällyslehden  sisäpuolella on seuraava kaunis ote kirjasta:

”Puutarha odottaa, etsii suuntaa. Lumen ja sulan maan raja muuttuu joka päivä. Yöllä kaikki se, mikä virtasi, palaa jälleen jääksi, kirkkaaksi ja sileäksi pinnaksi. Jos katson sen lävitse, voin nähdä puutarhat, jotka kerrostuvat aikaan. Voin muistaa, millaista oli olla lapsi ja eksyä koiranputkiavaruuteen tai ryömiä raparperin lehtien alle.”




Puutarhakirjeitä on kirjoitettu filosofiseen tyyliin ja siinä pohditaan puutarhan olemuksen lisäksi myös ihmisyyttä, kirjoittamista ja kieltä. Kielellä leikitellään, kuten myös typografialla ja joukossa on myös runoja. Kirja sopii mielestäni parhaiten hitaasti nautittavaksi,  makustellen sanoja ja mielikuvia, joita teksti lukijassa herättää.

”Voisin jäädä puiden viileään varjoon, mutta vaellan taas
nyt takaisin kotipuutarhaan. On kevätvaloisa ilta, ei ole kiire minnekään. Olen suojassa, turvassa. Odotus täyttyy, kun hento vihreä voimistuu ja syvenee. Koko kesän se täyttyy: yhä uudestaan ottaa uuden muodon, antaa aina uuden vastauksen. Vähitellen kesä kääntyy pimeiden iltojen ja syksyn odotukseksi, lumen ikäväksi. Mutta vielä ei ole sen aika, ei tarvitse kurottaa tulevaan sillä kaikki on juuri nyt, tässä.”

Niin, voiko sitä paremmin sanoa. Kaikki on juuri nyt, tässä.
Uskon, että palaan tämän kirjan pariin vielä myöhemminkin. Varmastikin jo ensi talvena kun kaipaan erityisen paljon kaikenlaisia mielikuvia vihreästä, kasvusta, kukista ja puutarhoista - hetkinä jolloin kaipaan eksymistä koiranputkiavaruuteen.

                                                               ❤ Anni

P.S. Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijat:)

Kurjenpolvirakkautta





”Long experience has taught me that people who do not like geraniums have something morally unsound about them. Sooner or later you will find them out; you will discover that they drink, or steel books, or speak sharply to cats. Never trust a man or a woman who is not passionately devoted to geraniums.”
                                                                                    - Beverley Nichols-

Vähän naurahdin kun törmäsin tähän Nicholsin lausahdukseen, joka on hänen kirjassaan Merry Hall vuodelta 1951. Nichols oli englantilainen kirjailija ja toimittaja ja hänet muistetaan parhaiten puutarhaa käsittelevistä kirjoistaan. Nichols oli ilmeisen ihastunut kurjenpolviin*. Ajattelin tänään kirjoitella muutamien ihailemieni puutarhasuunnittelijoiden ajatuksia kurjenpolvista ja tehdä kuvakatsauksen puutarhamme kurjenpolviin.



Beth Chatto suosi kurjenpolvia erityisen hyvinä reunakasveina sorapuutarhansa istutuksissa. Hän yhdisti esimerkiksi tuoksukurjenpolvia (Geranium macrorrhizum ’Ingversen’s Variety’)  pikkutalvioiden viereen (Vinca minor ’La Grave’ ja ’Atropurpurea’) ja taustalle kärhöä (Clematis x triternata ’Rubromarginata’; näyttää muuten hienolta. Saakohan kyseistä kärhöä Suomesta?) sekä pensastädykettä (Hebe ’Nicola’s Blush’).

Christopher Lloyd taas yhdisti esim. verikurjenpolvia (Geranium sanguineum) kärsämöiden kanssa (Achillea ’Lucky Break’). Hän piti erityisesti himalajankurjenpolvista (Geranium wallichianum ’Buxton’s Variety’), jotka hän sijoitti keltaisten olkikukkien seuraan (Helichrysum splendidum). Kuulostaa kokeilemisen arvoisilta yhdistelmiltä.

Piet Oudolf käyttää kurjenpolvia täytekasveina, mutta ne eivät mahdu hänen 25 lempikasvinsa listaan. Täytekasveilla on kaunis lehdistö, mutta niiltä puuttuu se tietynlainen rakenne ja ominaisuudet, jotka ovat Oudolfin suunnittelufilosofian kulmakiviä. Oudolf toteaa yhdessä Noel Kingsburyn kanssa kirjassaan Designing with plants vuodelta 1999:

Think how quickly the neat hemispheres of a hardy geranium turn into a sprawling mass of collapsed stems once the flowers have died”.

Toronton kasvitieteelliseen puutarhaan sunnittelemassaan alueessaan hän on yhdessä osassa yhdistänyt valkoisia tummakurjenpolvia (Geranium phaeum ’Album’) sekä ’Bowl of beauty’-pioneja. Kaunis yhdistelmä! Taidan itsekin kokeilla.

Minä pidän kovasti kurjenpolvista mm. juuri siksi, että ne ovat hyviä maanpeitekasveja ja levittäytyvat kauniina, maalauksellisina mattoina. Jos minun pitäisi listata 25 lempikasviani, kurjenpolvet sijoittuisivat kymmenen kärkeen. Nappailin tähän kuvia kurjenpolvista, joita meidän puutarhastamme tällä hetkellä löytyy.

Verikurjenpolvia:

Geranium sanguineum var. 'Striatum'

Tämä 'Max Frei' ei erityisemmin miellytä enää värinsä puolesta silmääni, mutta en ole sitä hennonnut poistaakaan.

G. sanguineum 'Max Frei'


G. sanguineum 'Elke'


Geranium sanguineum 'Album'
G. sanguineum 'Album'


Tarhakuljenpolvia:

Geranium magnificum 'Rosemoor'




Jalokurjenpolvia rantatyräkin seurana:

Geranium hybrid 'Orion'

'Orion' on niin korkea, että se kiipeilee mongolianvaahteran oksien välistä:



Tummakurjenpolvia:

Geranium phaeum 'Raven'






Pihamme suuren kallion uurteeseen on ilmestynyt myös jokin luonnonvarainen kurjenpolvi. Tämä saattaisi olla haisukurjenpolvi eli Geranium robertianum, mutta en ole ihan varma. 


Pääsevätkö kurjenpolvet sinun lempikukkiesi listalle?

*Beverley Nicholsin käyttämä termi 'geranium' on herättänyt keskustelua siitä, tarkoittiko hän kurjenpolvia vai pelargoneja. Englannissa geranium - sanalla toisinaan viitataan kurjenpolvien lisäksi myös pelargoneihin ja kurjenpolvista taas käytetään myös nimityksiä 'hardy geranium' sekä 'cranesbill'. Oletettavasti kuitenkin Nichols tarkoitti kurjenpolvia.


Kaunista keskikesän juhlaa!



Malja kesälle! Raparperijuomaa, nam!



Raparperijuoman ohje löytyy täältä







Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa juhannusta!

Rakkaudella,
Anni



Vallaton puutarha

Suloinen harankankello tontin laidalla. Näitä lisää!

Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa, ohdaketta...

Nyt kun puutarhuri  ei ole ollut kaitsemassa kasvejaan, on siellä täällä tapahtunut vallankaappauksia. Erityisesti uusimmat penkit ovat olleet tunkeutujille helposti valloitettavia kohteita. Siankärsämöä, kortetta, voikukkaa ja ohdaketta on nyt eniten penkeissä. Huomenna 18.6. on kuukalenterin mukaan kesän suuri kitkentäpäivä eli rikkaruohot irtoavat silloin helpoiten ja erityisesti aamupäivällä. (Lisää tietoa kuukalenterista ja kitkentäpäivästä löydät esim. Sarin puutarhat -blogista.)  Ihana ystäväni lupautui kitkemään meillä akuutimmat paikat. 

Lähtöpassit saa esimerkiksi tämä siankärsämö, joka on päättänyt kasvaa keskeltä kultatesmaa.

Voi kauhistus!
Samoin kaikki ohdakkeet, joita puskee joka paikasta...



Välillä käy kuitenkin niinkin, että puutarhaan jostakin vaeltaneet luonnonkasvit ovat osanneet valita hauskasti paikkansa ja ne ovatkin saaneet jäädä. Esimerkiksi tämän kevään iloisia yllätyksiä on tämä suloinen  päivänkakkara, joka on lennähtänyt tänne jostakin ja saa olla juuri siinä minne on asettunutkin. Odottelen vielä, että kaveriksi lennähtäisi jostakin liilansinisiä kukkia (vaikka noita harakankelloja), niin värikombo olisi täydellinen.



Samoin tämä piennarpukinparta (Tragopogon pratensis), joka onkin hauska tapaus. Se nimittäin avaa kukkansa vain aamupäiväksi n. klo 03-11 (englantilaiselta nimeltään Jack-go-to-bed-at-noon) ja sopii siis aamuvirkkujen puutarhureiden pihoille😊 Linné valitsi pukinparran yhdeksi suunnittelemansa kukkakellon kukista. Kukkakelloon valikoitui kukkia, jotka aukeavat ja sulkeutuvat tiettyyn aikaan. Kiehtova ajatus. Kukkakelloja on rakennettu ainakin Ruotsissa. Meillä Suomessa sellainen on kasvatettu Heurekassa. En tiedä onko muualla kokeiltu.

Piennarpukinparta ennustaa myös sadetta, sillä se ei avaa kukkiaan jos ilmassa on sateen tuntua. Tätä meillä kaksivuotisena kasvavaa kasvia on täällä tienpietareilla paljon. Se on myös hyötykasvi, jota Linné kuvaili yhdeksi Pohjolan arvokkaimmista. Sen juuri on kuulemma herkullista keitettynä ja onpa sitä käytetty kahvinkorvikkeenakin. Pukinparta on ilmestynyt meille luumupuun alle länsipihalle. Sen edessä kasvaa partaohraa (tosin aika heikosti tänä vuonna) ja niistä tuleekin mielestäni hyvä yhdistelmä jossakin vaiheessa. Pukinparta on itsessään niin silmiinpistävä, että se sopii hyvin vähän hennompien heinien sekaan.

piennarpukinparta



Harmaahärkkien valkoiseen mattoon on onnistunut kylväytymään muutama niittynätkelmä. Toivotan heidätkin tervetulleiksi. Meillä on siellä täällä muitakin nätkelmiä.






Puutarhamme viherliikenne on melko vapaata ja sillä tavoin on syntynyt monia kivoja kasviyhdistelmiä, kuten tämä kamtsatkanmaksaruoho, joka ilmestyi jo monta vuotta sitten keltapihajasmikkeen viereen.

kamtsatkanmaksaruoho ja keltapihajasmike


Tai sitten tämä viitapihlaja-angervo, joka on ilmestynyt roskakatoksen viereen. Voi olla, että tuota joudun jossain vaiheessa vähän karsimaan, vaikka tykkäänkin siitä juuri tuollaisena runsaana.

viitapihlaja-angervo




Mutta aamulla siis kannattaa käydä rikkakasvien kimppuun. Hyvää kitkentäpäivää kaikille!

P.S. Sain tänään mukavia uutisia luuydinnäytteestä. Toinen syöpäarvoistani oli nyt negatiivinen (viimeksi se oli vielä positiivinen). Toinen kuitenkin oli vieläkin positiivinen, mutta määrältään hyvin pieni. Vielä on taisteltavaa, mutta koko ajan on menty parempaan suuntaan.😊