Takapihan veranta

Viime viikolla kerroin etupihamme kesätunnelmista. Näet jutun täältä.
Takapihalla eli lännen puolella meillä on veranta, jota kiertää avoin terassi. Veranta oli ennen yhdeltä sivulta avoin, mutta päätimme pari vuotta sitten rakennuttaa siihen portin ja aidan, jotta koirulimme voisi vapaasti oleskella siellä kanssamme. Terassilla on ruokapöytä, joka on päässyt huonoon kuntoon. Tilalle on tarkoitus ostaa uusi pöytä, joka kestäisi tuolla paikalla ympäri vuoden. Vanha pöytä pääsee istutus- ja ruukkupöydän virkaan pihamökin luo.

Tänä kesänä en ole juurikaan panostanut kesäkukkiin kuten jo aiemmin kerroin. Yleensä takapihan veranta täyttyykin kesäisin lähinnä sisäkukistamme ja niin on tänäkin vuonna. Ulos pääsivät oliivipuu, joka selvisi hienosti ensimmäisestä talvestaan meillä; kultaimarre, jonka väri on ainutlaatuisen kaunis sekä toinen kestosuosikkini oxalis eli käenkaali. Toinen käenkaali on sisällä ja se on kasvanut paljon isommaksi. Veranta taitaa olla käenkaalille vähän kuuma ja tuulinen paikka.

Oliivipuu on tehnyt ahkerasti uusia versoja.

Viime vuonna hankittu kultaimarre kaipaa jo isompaan ruukkuun.

Oxalis hehkuu upean punaisena illan auringossa.

Ainoat kesäkukat verannalla ovat kaksi keijunmekkoa, joita meillä ei ole vielä ennen ollutkaan. Hyvin näyttävät tuossa viihtyvän.

Verannan lattia on laatoitettu ja siksi todella viileä jaloille. Tänä keväänä hankimme vihdoin siihen maton, joka tuntuu mukavan pehmoiselta vaikka onkin valmistettu kierrätysmuovista. Sitä ei kyllä ikinä uskoisi muovimatoksi. Päädyin muovimattoon, koska sen voi surutta antaa olla ulkona vaikka sataisi. Ystäväni ompeli sohvalle vanhoista raita-, pellava- ja farkkukankaista koristetyynyt, jotka sopivat maton siniseen värimaailmaan. Sohvan istuinpehmusteet ovat melkoisesti haalistuneet ja virttyneet vuosien saatossa. Päällisten alla ovat onneksi uudet, vähän tummemmat päälliset, jotka otan käyttöön ehkä ensi vuonna.

Koska kesäillat jo alkavat hämärtyä ripustin verannalle valot tuomaan tunnelmaa.

Tunnelmallisia heinäkuun kesäiltoja!

                                      ❤ Anni

Trendikkäät mehikasvit

Elämä pyörii pitkälti puutarhassa kesäisin ja sisäkasvit saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Minulla on tapana viedä lähes kaikki viherkasvimme ulos kesäksi.

Viime vuosina mehikasvit eli sukkulentit ovat selvästi olleet trendikasveja vihersisustamisessa. Minulla on muutamia mehikasveja, jotka kiikutan kesäksi ulos. Tässä aloe, rahapuut sekä muistaakseni jokin tyräkkeihin kuuluva mehikasvi (en valitettavasti muista tarkempaa nimeä. Tunnistaako joku?)

Näistä tulee kiva kokoelma muiden kasvien kanssa. Tässä aitoviikuna ja kultaimarre mehikasvien seurana terassipöydällämme.

Mehikasvit sopivat huolettomalle viherpeukalolle - ne sietävät kuivuutta ja nauttivat valosta. Ne saa hengiltä ennemmin liikakastelulla  kuin kuivuudella ja talvella en juurikaan edes kastele niitä. Toki mehikasvien kohdalla on myös eroja eli kannattaa tutustua jokaisen kohdalla hoito-ohjeisiin. Hyvin sateisena kesänä pidän ne kuistilla, jotta eivät mätäne. No, siitä ei ole ollut pelkoa tänä kesänä.

Tässä isoin rahapuuni, joka elää kesät ulkona ja talvet viileässä pihamökissämme.

Rahapuuta on helppo lisätä latvapistokkaista juurruttamalla. Monesti rahapuu tekee myös ilmajuuria nivelkohtiin, jolloin pistokkaan voi vain laittaa suoraan multaan. Nuo pienemmät rahapuuni olen kasvattanut juuri noista ilmajuurellisista aluista.

Tummat ilmajuuret ovat jo kuivahtaneet, mutta ylempänä näkyy pieni valkoinen ilmajuuri. Siitä saisi uuden alun.

Äitini intohimona ovat aina olleet kaktukset ja hänellä oli pitkään tapana viedä kaktukset kesäisin ulos ja tehdä niistä esimerkiksi tällaisia asetelmia. Ne innostuivat myös kukkimaan kun lämpötilat vaihtelivat.

Onko sinulla mehikasveja ja vietkö ne ulos kesäisin?

Pihamökin kasvikuulumisia

Järjestelin pihamökkiämme tuossa viikonloppuna ja nappailin samalla kuvia siellä talvehtivista kasveista. Alkutalvella ruukutetut 'Tazetta'-narsissit ovat nyt availleet kukkiaan ja siirsin ne ulos ruukutuspöydälle muutaman krookuksen alun kanssa.

Narcissus 'Tazetta'

Heti ovensuussa on elefanttiheinä, jonka ostin niin myöhään syysalesta ettei sitä suositeltu enää maahan laitettavaksi. Niinpä kokeilin talvetusta ja hyvin tuo on sujunut. Nyt se on alkanut tehdä uutta kasvua. Viime kesänä hankin myös vuoriruokobambun, jonka pidin kesän ruukussa. Tänä kesänä ajattelin istuttaa sen johonkin uusista penkeistä. Istutin edellisen kotimme pihalle tuota bambua ja se talvehti siellä hyvin. Pidän bambun olemuksesta ja sen kahinasta tuulessa.

Elefanttiheinä, vuoriruokobambu (ylhäällä oikealla), sekä elefanttiheinän uutta kasvua

Sitten ovat kaksi valkoista sinisarjaa, joista olenkin jo aiemmin kertonut täällä. Vuoden vanhat siemenestä kasvattamani sinisarjat ovat myös mökissä ja vankistuvat vähitellen. Nuo emokasvit ovat ajoittain kärsineet kirvoista ja olen hoitanut niitä mäntysuopaliuoksella.

Sinisarjat: kaksi emokasvia ja vuoden vanhat siemenestä kasvatetut pienokaiset

Terassihortensia, joka kukki todella pitkään viime kesänä, on tehnyt mukavasti uutta alkua, samoin inkalilja. Myös aitoviikuna on alkanut tehdä innokkaasti uusia lehtiä. Yhdellä lipastolla on iso rahapuu, jonka voisi toki pitää sisälläkin, mutta jonka olen tilanpuutteen vuoksi tuonut mökkiin. Siitä saisi vaikka miten paljon uusia alkuja. Pari olen laittanutkin kasvamaan. Kesät tuo komistus viettää aina ulkona.

Rahapuu ja terassihortensia

Muratti, josta olen saanut hyviä pistokkaita, viihtyy todella hyvin talvet tuolla mökissä. Sen sijaan maljaköynnöksen talvetus mökissä ei onnistunut. Kaikki sujui hyvin vuodenvaihteeseen, mutta tammikuussa se pudotti kaikki lehtensä ja nyt se on ihan eloton. Hiidenkiven puutarhassa - blogista löytyy mielenkiintoinen postaus maljaköynnöksen talvetuksesta kolmessa erilaisessa olosuhteessa. Tuon kokeilun tulosten perusteella voikin todeta, että mökkimme on maljaköynnöksen talvetukseen liian viileä (+7).

Muratti viihtyy mökin viileydessä talvet

Lisäksi mökissä on jo monta vuotta meillä ollut pelargonia, jonka tarkempaa nimeä en tiedä sekä viime keväänä hankitut sitruunapelargoniat.

Näiden vakitalvehtijoiden lisäksi on sitten tietysti daaliat esikasvatuksessa. Seuraavaksi sinne tulevat vielä suunnittelemani ruukkuistutukset esikasvatukseen, mutta niistä kerron sitten lisää ehkä jo tällä viikolla.

Mukavaa viikon jatkoa!

Hankintoja messuilta ja vähän muualtakin

En pystynyt tälläkään kertaa vastustamaan kiusausta tehdä hankintoja messuilta. Muistuttelin tuon tuosta itseäni, että talvella tilatut daalianjuurakot tulevat ensi viikolla Hollannista, mutta eipä se auttanut. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli 10 pussia, mitäs muutakaan kuin daalioita ostettuna.

Ensimmäinen kevätpäivä tänä vuonna kun tarkeni ruukuttaa ulkona

Houkutuksia sipuli- ja juurakkolaareissa olisi ollut paljon muitakin, mutta sain hillittyä itseni. 'Black Beauty'- kiinanpionin taimea en kuitenkaan pystynyt ohittamaan. Meillä on puutarhassa 'Sarah Bernhardtia' sekä 'Krinkled White' - pionia. Tällä 'Black Beautylla' on niin eksoottisen tummat kukat enkä ollut sellaista ennen nähnyt, että päätin sitä kokeilla. Laitan sen ehkä noiden mausteisten sävyjen penkkiin, josta olen postannut aiemmin täällä. Toisaalta se voisi olla valkoisten kukkien joukossa aika upea.

'Black Beauty'- pionin alut pilkistävät jo mullasta.

Ulkona oli tänään jo sen verran lämmin, että päätin laittaa daaliat multaan ruukutuspöytäni ääressä pihamökin vieressä. Kylläpä oli ihanaa puuhastella ulkona linnunlaulussa. Messuilla tekemiini daaliahankintoihin kuuluivat seuraavat lajikkeet:
- 'Marble Ball'
- 'Snowball'
- 'Lucca Johanna'
- 'Ferncliff illusion'
- 'Blue Boy'
- 'Mamba'
- 'Thomas A. Edison'

Korillinen daalioita

Nyt on sitten pihamökissä taas ruuhkaa...

Eilen messujen jälkeen piti vielä kurvata hakemaan multaa ja samalla tarttui mukaan pagodipuu, johon ihastuin jo aiemmin Tukholman Formex-messuilla. Ajattelin viedä sen ulos kun ilmat lämpenevät. Minua jotenkin viehättävät kaikki tuollaiset sirot pikkupuut.

Pagodipuun lehdet ovat suloisen pienet

Puussa on sekä vaaleanvihreitä että tummempia lehtiä.

Pagodipuu eli Sophora Prostrata on kotoisin Uudesta-Seelannista, jossa se kasvaa pensaana. Se viihtyy auringossa tai puoliauringossa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Talveksi se täytyy tuoda sisätiloihin, mutta koskapa se viihtyy talviajan viileässä niin vien sen silloin pihamökkiin.

Tyttäreni halusi huoneeseensa kultaimarteen (Phlepodium aureum), jolla on nimestään poiketen harmaansinivihreät lehdet, vähän kuten eukalyptuksella. Kasvin nimi tuleekin sen juurakon väristä. Kultaimarre viihtyy hajavalossa tai varjossa ja se pitää tasaisesta kosteudesta. Sitä pitää myös sumutella usein.

Kultaimarre

Tänään leikkasin kevyesti tuija-aitaamme. Samalla huomasin, että rusakot olivat syöneet viime kesänä istuttamaani peikonpähkinää, onneksi ei pahasti. Vanhempi peikonpähkinä ei ollut kelvannut. Leikkasin myös siperianhernepensasta parempaan muotoon. Yritän saada siitä puumaisen. Kivaa kun voi jo kaikenlaista pientä tehdä puutarhassa. Näyttää silti, että vielä menee kauan ennen kuin pääsee kunnolla puutarhahommiin. Varsinkin länsipuolen penkit ovat vielä jään alla, mutta kyllä se siitä vähitellen kevääksi taittuu.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kasvien kapina

Tänään tullessani töistä kotiin, minua odotti suivaantunut joukko kasveja kotona.  Avokado nuokkui onnettomana, joukko tuoksuherneitä oli kaatunut, basilikat olivat laonneet ja kaiken huipuksi kaunis oliivini oli pudottanut kasan lehtiä portaille. Siis mitä ihmettä? En ole mielestäni laiminlyönyt kastelua. Missä vika? Tiedän kyllä, että jotkut hommat ovat edelleen siellä to do-listalla, kuten tuoksuherneiden tukeminen ja oliivipuun ruukun vaihtaminen, mutta silti. Ihan kuin olisin ollut viikon pois kahdeksan tunnin sijaan. Moinen janoisuus ihmetyttää myös siksi, että tänään on ollut täysin pilvinen päivä. Ehkä se masensi viherasukkaitamme. Tiedä häntä, mutta kapinalta tuo minusta vaikutti...

Tyytymätön avokado

Kasvit kyllä osaavat muistuttaa omistajaansa tekemättömistä töistä. Siispä aloin elvyttää poloisia. Kastelukierroksen jälkeen laitoin tuoksuherneille tuet ja oliivi pääsi kaipaamaansa isompaan ruukkuun.

Onneksi tyytymättömien kasvien joukko oli sentään suhteellisen pieni. Muistuipa tässä samalla mieleeni etten ole vielä laittanutkaan kuvia noista ihanista vihreistä onnenapiloista, joista aiemmin postasin. Löydät aikaisemman jutun täältä. Ne olivat ensin minulla mökissä, mutta siellä oli liian viileää. Vasta lämpimässä alkoi tapahtua.

Tänään olen iloinnut erityisen paljon sateesta ja lämpöasteista, jotka vievät vihdoin tuon lumen pois. Ilmassa on selkeästi kevään tuntua. Ja ihanaa, viikonloppuna pääsee fiilistelemään lisää kevättä Turun Piha & puutarhamessuille.

Hyvää torstai-illan jatkoa!🌼

Portaikossa vihertää

Saanko esitellä viimeisimmät viherkasvihankintani:

Keisarinhopea-aralia sekä oliivipuu.

Keisarinhopea-aralialta meni hetki totutella uuteen asuinpaikkaansa ja se teki alkuun keltaisia lehtiä, mutta nyt olemme löytäneet yhteisen sävelen. Sumuttelen araliaa mahdollisimman usein. Pidän erityisesti tämän arialialajikkeen lehdistä. Niissä on jotain herkkää. Portaikkomme on idän suuntaan ja kasvit saavat juuri sopivasti päivänvaloa ja aamuauringon lämpöä.

Oliivipuu on pitkäaikainen haaveeni. En ole ollut varma saanko sitä talvehtimaan, mutta sehän selviää vain kokeilemalla. Kesällä oliivi pääsee (kuten lähes kaikki muutkin sisäkukkani) ulos terassille. Syksyllä vien sen sitten viileään pihamökkiin. Toivottavasti se viihtyy siellä talvet. Minun pitäisi istuttaa oliivi nyt uudelleen, sillä tuo kaupan ruukku on täytetty niin piripintaan, että kastelu on lähes mahdotonta. Vaihdan sille samalla muoviruukun sijaan kauniin saviruukun.

Mukavaa keskiviikkoa!