Onnentuojat

Sairastumiseni myötä olen oppinut elämään paljon enemmän juuri tässä hetkessä. Olen kiinnittänyt  enemmän huomiota kaikkeen mitä esimerkiksi luonnossa tapahtuu, ihan kuin aistini olisivat jotenkin herkistyneet. Olen toki aina tarkkaillut luontoa, mutta nyt tuntuu kuin kokisin kaiken paljon voimakkaammin. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Viime viikolla ihmettelin mikä takapihamme kallion päällä vihertää. Kiipesin katsomaan ja edessäni avautui kaunis kielomeri. Häkellyin kielojen määrästä. En muista, että niitä olisi koskaan ollut niin paljon. En voinut kuin ihastella kauniita kansalliskukkiamme ja kaikkia vihreän eri sävyjä.

Kukkien kielessä kielo merkitsee onnen paluuta, toivoa ja uutta elämää. Esimerkiksi Ranskassa kielokimppuja annetaan ystäville vapun aikaan. Niitä pidetään onnentuojina.

Kielot ovat levinneet myös pohjoispuolen kivikon yläpuolella olevalle metsäkaistaleelle. Haaveissa on jossakin vaiheessa istuttaa valkoisia atsaleoja tammen eteen. Tammen takana on kaksi valkokukkaista alppiruusua, mutta ne eivät jostain syystä viihdy niin hyvin kuin voisi kuvitella. Olen niitä suojannut varjostuskankaalla kevätauringolta  ja siitä on ollut jonkin verran apua. Muuten en ole niitä juurikaan hoitanut. Atsaleoja en ole ennen kasvattanut, mutta luulen, että ne viihtyvät paremmin kuin alppiruusut tuossa tammen luona eikä niitä tarvitse suojata kevätauringolta. Tuo metsäkaistale on muuten luonnontilassa. Muutaman männyn taimen olen sinne joskus siirtänyt puutarhastamme ja yhtä kuusta olen vähän muotoillut kun se kasvoi ensin hassusti. Haapaa on täällä runsaasti ja sitä karsin muutama vuosi sitten aika paljonkin pois. Nyt sitä on taas aika paljon.

Tammen edustalle voisi istuttaa atsaleoja.

Tästä kuvasta näkee paremmin tuon tammen ja kahden männyn edustalle jäävän tilan. Alppiruusut ovat tammen takana varjossa.

Viime keväänä uusin kivikkoa. Jutun voit lukea täältä,  klik. Homma menee kyllä vielä kerran uusiksi, sillä viime kesän helteet ja kuivuus olivat liikaa kääpiövuorimännyille kaikesta kastelusta huolimatta. Eloonjääneet vuorimännyt pääsevät uusiin suunnittelemiini penkkeihin sitten ensi keväänä.

Puutarhamme jokakesäinen vieras, vaskitsa tuli metsäkaistaleella vastaan.

Aurinkoista helatorstaita!

Kivikon kunnostusta

Taas on oltu puuhakkaina. Viikonlopun projektiin kuului talon pohjoispuolella olevan kivikon kunnostus ja hyötytarhan laajennuksen aloittaminen.

Pohjoispuolen kivikkoaluetta ja kitukasvuiset vuorenkilvet

Kivikkoon oli rakentaja jättänyt viisi aluetta istutuksia varten ja minä istutin alueisiin ensimmäisenä kesänä vuorenkilpiä, joita sain lapsuudenkodistani. Ajattelin, että ne varmasti tuossa viihtyisivät ja kasvaisivat tiiviiksi matoksi. Miten väärässä olinkaan...

Vuorenkilvet eivät ole juurikaan levinneet kuudessa vuodessa.

En tiedä missä vika, sillä maata on riittämiin ja isot juuretkin oli kuudessa vuodessa kasvanut. Joka talven jälkeen maa on peittynyt sammaleeseen, jonka sitten olen keväisin poistanut. Meinasin jo viime kesänä vaihtaa vuorenkilvet lamoherukoihin, mutta nyt päädyin kuitenkin kääpiövuorimäntyihin. Ne sopivat mielestäni paremmin tuohon metsäiseen maisemaan. Toivottavasti ne nyt viihtyvät ja innostuvat kasvamaan.

Tuo kivikkoalue on muuten ihan kiva, mutta kammoan sitä siksi, että toisinaan siellä viihtyvät myös käärmeet. Ajattelin, että laitan tuon kivikon nyt heti kuntoon ennen kuin käärmeet ehtivät sinne. No, kivikossa oli hiljaista, mutta kyy tulikin sitten vastaan pihamökin takana kun olin hakemassa kasteluvettä istutuksille. Hui! Se luikersi kannon alle piiloon. Toivottavasti tiemme eivät enää kohtaa uudelleen.

Sorareunassa on valmiina sähkövedot kolmelle valopylväälle.

Kivikon reunassa kulkee sorareunus, jonka kitkin puhtaaksi ruohoista. Jossakin vaiheessa tuohon sorareunaan tulee kolme valopylvästä, jotka meillä odottavat asennusta.

Hyötytarhan laajennus pääsi myös mukavasti alkuun, siitä myöhemmin lisää. Krookukset ovat tänä viikonloppuna olleet täydessä kukassa, samoin sinivuokot. Ihanaa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Puutarhamme osat: itä- ja pohjoispiha

Vielä on vähän puutarhaa esittelemättä...
Talomme pohjoispuolella on kallioista metsää ja kivistä tehty pengerrys, johon on tehty viisi pientä istutusaluetta. Noille alueille istutin ensimmäisenä kesänä vuorenkilpiä, joiden alkuja sain kassikaupalla lapsuudenkotini puutarhasta. Eivät ne ole viihtyneet. Viime kesänä suunnittelin niiden tilalle lamoherukkaa, mutten koskaan ehtinyt tarttua toimeen.

Pengerryksen yläpuolelle, olen istuttanut muutaman valkoisen alppiruusun ('Cunningham's White') ja ne kukkivat viime keväänä ensimmäisen kerran komeasti. Suunnitelmissa on täyttää tuota aluetta vähitellen alppiruusuilla. Talon pohjoispuolella ei sitten oikein muuta olekaan. En ole sinne istutellut juuri mitään, vaan se on omistettu mm. lasten leikeille ja pallopelien pelaamiselle. Tai no, on siellä yksi monta kertaa katkennut köynnöshortensia, joka yrittää epätoivoisesti kasvaa kivipengerryksen päälle.

Itäpiha on rakentunut melko hitaasti, koska alkuun se oli pihamökin työmaana ja melkoisessa myllerryksessä. (Siinä syy, miksi minulla on niin vähän kuvia tuosta alueesta) Tuosta alla olevasta kuvasta saa toivottavasti jonkinlaisen käsityksen alueen muodosta. Vasemmalla pilkottaa pihamökki terasseineen ja oikealla näkyy autokatoksen pääty. Istutusalueet (4 kpl) ovat vielä melko pieniä kuten näkyy ja laajennuksia on suunnitteilla. Keskiympyrässä kasvaa magnolia ('Vanha Rouva'), jonka ensimmäistä kukintaa odotan jo kärsimättömänä.

Kohta 3-vuotias sisilialainen sähikäisemme tässä vahtimassa tiluksiamme tontin rajapyykillä. 

Viime kesän istutuksiin itäpihalle kuuluivat mm. nämä valkoiset punahatut ('White Swan') sekä ritarinkannukset.

Yksivuotiset kotilokukat eli irlanninkellot olivat viime kesän uusi tuttavuus. Kun nuo sivulle

sojottavat lehdet poistaa, saa näistä ihanaa väriä ja muotoa kimppuihin. Tuo ruusu puolestaan on jokin vanha, kestävä lajike, jonka nimestä minulla ei ole tietoa. Olen saanut sen alkuja anopiltani. Tuo ruusu on erityisen rakas sen ihanan tuoksun takia, sillä se tuo mieleeni lapsuuteni kesät.

Siinäpä se sitten olikin tämä itä- ja pohjoispihamme pintapuolinen esittelykierros. Voit käydä tutustumassa muihin puutarhamme osiin täällä ja täällä. Jatkossa (viimeistään kesällä, kun saan enemmän kuvia) esittelen tarkemmin kukkapenkkejä ja niiden asukkaita.

Mukavaa viikon jatkoa!