Tuntuu kuin olisin vasta hetki sitten kirjoitellut elokuun tunnelmista ja nyt ollaan jo syyskuun lopussa. Päivät ovat vilahtaneet vauhdilla ohi vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Välillä toivon, että päivien kulku hidastuisi niin kuin lapsena, jolloin viikkokin tuntui pitkältä ajalta. Haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa näihin kauniin ruskan sävyttämiin syyspäiviin. Miten kauniita voivatkaan olla kaikki värit maailmassa juuri nyt.
Päivissä on tietyt rutiinit. Aamuisin käyn koiran kanssa lenkillä, toisinaan myös iltaisin. Ulkoilu tekee niin hyvää ja säännöllinen kävely on nostanut romahtaneen kuntoni suhteellisen normaalille tasolle. Joka kuukausi toistuva sytostaattiviikko meni nyt paremmin kuin elokuussa, vaikka painoni taas putosikin ja väsytti, mutta niin käy joka kerta. Silmien käänteishyljintä on tällä hetkellä kiusallisin vaiva. Sain vahvemmat lääkkeet mutta ne aiheuttivat sietämättömän kirvelyn, joka ei mennyt ohi ja niiden käyttö piti lopettaa. Ruutuaikaa on pitänyt vähentää sillä tietokoneen ja tv:n tuijottaminen kuivattavat vain entistä enemmän silmiä. Lukeminenkin on jäänyt nyt vähiin, joten olen lähinnä neulonut, mikä on ollut tosi kivaa pitkän tauon jälkeen. Puikoilla on juuri nyt pumpulinpehmeä alpakkaneule.
Syyskuussa tapahtui myös pieni ihme. En sairastunut flunssaan vaikka koko muu perhe sairasti sen. Olen niin onnellinen että säästyin siltä. Kävin myös vihdoin keskustelemassa ja se tuntui hyvältä. Kohta menen taas uudestaan.
Olen ihastellut syyskuun lämmintä valoa ja vähitellen väriään vaihtavia lehtiä. Syyskuussa on ollut aivan huikean upeita aurinkoisia päiviä ja olen ollut niistä todella onnellinen, kuten myös kaikista arjen pienistä iloista, kuten ystävän tuomista luumuista, joista syntyi herkullinen luumugalette.
Syksyinen tunnelma on jo vähitellen saapunut sisäänkäynnin luo.
Lempeitä lokakuun päiviä!
❤ Anni