”Long experience has taught me that people who do not like geraniums have something morally unsound about them. Sooner or later you will find them out; you will discover that they drink, or steel books, or speak sharply to cats. Never trust a man or a woman who is not passionately devoted to geraniums.”
- Beverley Nichols-
Vähän naurahdin kun törmäsin tähän Nicholsin lausahdukseen, joka on hänen kirjassaan Merry Hall vuodelta 1951. Nichols oli englantilainen kirjailija ja toimittaja ja hänet muistetaan parhaiten puutarhaa käsittelevistä kirjoistaan. Nichols oli ilmeisen ihastunut kurjenpolviin*. Ajattelin tänään kirjoitella muutamien ihailemieni puutarhasuunnittelijoiden ajatuksia kurjenpolvista ja tehdä kuvakatsauksen puutarhamme kurjenpolviin.
Beth Chatto suosi kurjenpolvia erityisen hyvinä reunakasveina sorapuutarhansa istutuksissa. Hän yhdisti esimerkiksi tuoksukurjenpolvia (Geranium macrorrhizum ’Ingversen’s Variety’) pikkutalvioiden viereen (Vinca minor ’La Grave’ ja ’Atropurpurea’) ja taustalle kärhöä (Clematis x triternata ’Rubromarginata’; näyttää muuten hienolta. Saakohan kyseistä kärhöä Suomesta?) sekä pensastädykettä (Hebe ’Nicola’s Blush’).
Christopher Lloyd taas yhdisti esim. verikurjenpolvia (Geranium sanguineum) kärsämöiden kanssa (Achillea ’Lucky Break’). Hän piti erityisesti himalajankurjenpolvista (Geranium wallichianum ’Buxton’s Variety’), jotka hän sijoitti keltaisten olkikukkien seuraan (Helichrysum splendidum). Kuulostaa kokeilemisen arvoisilta yhdistelmiltä.
Piet Oudolf käyttää kurjenpolvia täytekasveina, mutta ne eivät mahdu hänen 25 lempikasvinsa listaan. Täytekasveilla on kaunis lehdistö, mutta niiltä puuttuu se tietynlainen rakenne ja ominaisuudet, jotka ovat Oudolfin suunnittelufilosofian kulmakiviä. Oudolf toteaa yhdessä Noel Kingsburyn kanssa kirjassaan Designing with plants vuodelta 1999:
”Think how quickly the neat hemispheres of a hardy geranium turn into a sprawling mass of collapsed stems once the flowers have died”.
Toronton kasvitieteelliseen puutarhaan sunnittelemassaan alueessaan hän on yhdessä osassa yhdistänyt valkoisia tummakurjenpolvia (Geranium phaeum ’Album’) sekä ’Bowl of beauty’-pioneja. Kaunis yhdistelmä! Taidan itsekin kokeilla.
Minä pidän kovasti kurjenpolvista mm. juuri siksi, että ne ovat hyviä maanpeitekasveja ja levittäytyvat kauniina, maalauksellisina mattoina. Jos minun pitäisi listata 25 lempikasviani, kurjenpolvet sijoittuisivat kymmenen kärkeen. Nappailin tähän kuvia kurjenpolvista, joita meidän puutarhastamme tällä hetkellä löytyy.
Verikurjenpolvia:
 |
| Geranium sanguineum var. 'Striatum' |
 |
| G. sanguineum 'Max Frei' |
 |
| G. sanguineum 'Elke' |
 |
| G. sanguineum 'Album' |
Tarhakuljenpolvia:
 |
| Geranium magnificum 'Rosemoor' |
 |
| Geranium hybrid 'Orion' |
'Orion' on niin korkea, että se kiipeilee mongolianvaahteran oksien välistä:
 |
| Geranium phaeum 'Raven' |
Pihamme suuren kallion uurteeseen on ilmestynyt myös jokin luonnonvarainen kurjenpolvi. Tämä saattaisi olla haisukurjenpolvi eli Geranium robertianum, mutta en ole ihan varma.
Pääsevätkö kurjenpolvet sinun lempikukkiesi listalle?
*Beverley Nicholsin käyttämä termi 'geranium' on herättänyt keskustelua siitä, tarkoittiko hän kurjenpolvia vai pelargoneja. Englannissa geranium - sanalla toisinaan viitataan kurjenpolvien lisäksi myös pelargoneihin ja kurjenpolvista taas käytetään myös nimityksiä 'hardy geranium' sekä 'cranesbill'. Oletettavasti kuitenkin Nichols tarkoitti kurjenpolvia.
