Kun elämä pysähtyi




Hei pitkästä aikaa!
Tämän postauksen tekemistä mietin hyvin pitkään. Asian kertominen ei ole helppoa, mutta koen etten pysty jatkamaan blogiani jollen kerro mistä pitkä blogihiljaisuuteni on johtunut. Viime postauksessahan kerroin pohjattomasta uupumuksesta, joka minut oli hiipien vallannut ja pistin tauolle kaiken ylimääräisen, jotta voisin levätä tarpeeksi.

Lepo ei kuitenkaan auttanut ja menin lääkäriin lokakuussa. Olin tuossa vaiheessa jo niin uuvuksissa, että lääkärille päästessäni vain itkin surkeaa olotilaani. Kävin testeissä ja sain samana päivänä 15.10. puhelinsoiton, joka pisti elämäni täysin ylösalaisin. En muista puhelusta kuin sanat ’leukemia’ ja ’välittömästi sairaalaan'. Olin ihan shokissa. Kaksi ensimmäistä päivää sairaalassa vain itkin epäuskosta, pelosta ja jopa raivosta. Suuri ahdistus ja pelko siitä selviänkö tästä, tähänkö tämä loppuu? Tuhat kysymystä vilisi mielessä. Oli vaikeaa uskoa, että minä, perusterve 41- vuotias, terveellisiä elämäntapoja noudattanut, olin yhtäkkiä sairastunut akuuttiin myelooiseen leukemiaan, joka ilman hoitoa johtaisi parissa viikossa kuolemaan. Toisaalta koin myös helpotusta, sillä nyt tiesin vihdoin mikä minua vaivasi. En olisi enää päivääkään jaksanut. Olin ihan järkyttävän huonossa kunnossa. Hoidot aloitettiin viipymättä ja ensimmäinen viikon sytostaattikuuri aloitettiin 17.10. Ensimmäiset viikot olivat rankat: oli pahoinvointia, ripulia, vatsakramppeja, ärhäkkää ihottumaa jne. Kuurin jälkeen meni reilu viikko ja sitten alkoi kova kuumeilu, joka osoittautui keuhkokuumeeksi. Sitä kesti viikon ja olin aivan puhki siitä kuumeesta. Muistan, että isänpäivänä oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Se oli hyvä päivä.

Ensimmäinen sytokuuri ei kuitenkaan tehonnut tarpeeksi. Luuytimessä oli edelleen syöpäsoluja ja niinpä sain vielä toisenkin viikon kuurin. Se ei ollut niin raju kokemus kuin ensimmäinen. Toinen kuuri tuhosi suuren osan syöpäsoluja, mutta suureksi pettymyksekseni sain kuulla, että niitä oli silti edelleen. Jo alkututkimusten jälkeen minulle sanottiin, että leukemiani on sellaista tyyppiä, että tarvitsen kantasolusiirron selvitäkseni ja sopivaa luovuttajaa alettiin heti etsiä. Ensimmäisiä vaihtoehtoja olivat poikani ja siskoni. He eivät kuitenkaan testeissä sopineet luovuttajiksi. Onneksi on olemassa kansainvälinen kantasolurekisteri ja sieltä minulle löytyi sopiva luovuttaja.

Olin sairaalassa yhteensä seitsemisen viikkoa ennen kuin pääsin käymään ensimmäisellä 9 tunnin kotilomalla antibioottitiputusten välillä.  Jouluksi ja uudeksi vuodeksi pääsin myös kotiin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja se oli ihan luksusta. Tammikuussa sain hengähtää muutaman viikon kotona ja sitten alkoi uusi pidempi sairaalajakso. Ensimmäiset kaksi viikkoa minua valmisteltiin siirtoon. Sain taas sytoja ja kokovartalosädetystä. Sitten koitti se suuri päivä kun sain kantasolusiirron. Se oli nopea ja helppo toimitus: 20 minuutin tiputus. Kaikki meni hyvin. Olin kuukauden sairaalassa ja toipuminen oli ripeää. Toki kaikenlaista vaivaakin oli, mutta niistäkin tuli selvittyä. Viime viikolla alettiin hoitaa mahapiikein jäännöstautia, jota minulla on vielä hitusen jäljellä. Kontrolleja sairaalassa on viikottain.

Kaikkein kriittisintä aikaa on ensimmäinen vuosi siirron jälkeen. Olen vielä pitkään infektioherkkä. Bakteerit, virukset, sienet uhkaavat. Niinpä elämäni rajoittuu koti - sairaala - apteekki akselille. Pienillä päiväkävelyillä olen käynyt jos kunto on sallinut. Sanotaanko, että viime aikoina on joka viikko ollut jokin vaiva, joka on kaatanut minut sängyn pohjalle, mutta onneksi olen saanut pääosin olla kotona.

Ruokavalio on tarkka ja on paljon asioita, joita en saa tehdä. Puutarhanhoito on yksi niistä ja sitä olenkin surrut todella paljon, sillä se on ollut minulle niin tärkeä henkireikä. Tyttäreni ja ystäväni ovat onneksi luvanneet hoitaa puutarhaani. Silti se etten voi itse tehdä mitään tulee olemaan todella vaikeaa minulle. Tietysti terveys on ykkösasia ja  nyt keskityn paranemiseen. Mitään riskejä en aio ottaa. Vielä tulee kesiä jolloin voin taas rakentaa ja hoitaa puutarhaanikin, niin ainakin toivon. Nyt minulla on aikaa lukea isot pinot puutarhakirjallisuutta, haaveilla ja suunnitella. Olenkin jo tehnyt suunnitelmia puutarhaani tuleville vuosille, sillä kaikenlainen unelmointi ja suunnittelu on niin ihanaa ja voimaannuttavaa.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja ihanaa esikasvatusaikaa kaikille! Palailen blogin pariin enemmän sitten taas kun mahdollista. Ja voihan sitä kaikenlaista kirjoitella puutarhasta, vaikkei siellä mitään voi tehdäkään.😊 Instaan (@inkaliljalove) laitan ehkä vähän aktiivisemmin kuvia.

Take care!
Rakkaudella,
Anni


38 kommenttia:

  1. Kova paikka.
    Mieheni veljellä todettiin leukemia vuosia sitten ja mieheni luovutti hänelle kantasoluja. Toipumisen jälkeen hän on elänyt ihan normaalia elämää jo parikymmentä vuotta, eikä tauti ole uusiutunut.
    Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta! Hienoa kuulla, että miehesi veli on parantunut leukemiasta. Hoidot ovat onneksi tehokkaat ja hyvät. Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

      Poista
  2. Sait kyyneleet silmiini. Samoin tsemppiä ja uskoa.

    VastaaPoista
  3. Voimia sinulle♥
    Syöpä on jo sanana niin paha, mutta onneksi Suomessa saa nykyisin niin korkeatasoista hoitoa.
    Miehenikin on sairastanut kahdeksan vuotta syöpää, jossa on todella huono ennuste, mutta lääkereidenkin ihmeeksi porskuttaa vaan eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele! Syöpä on nykyään läsnä niin monen elämässä, mutta onneksi lääketiedekin on ottanut isoja harppauksia ja hoidot ovat huimasti kehittyneet. Voimia myös sinulle ja miehellesi!

      Poista
  4. Ohhoh! Kylläpä elämä heitti eteesi vaikean esteen. Tuollaiset uutiset pysäyttävät elämän hetkeksi. Onneksi pääsit hyvään hoitoon. Tsemppiä, voimia ja uskoa tulevaisuuteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Elämä tosiaan meni yhdessä hetkessä pois raiteiltaan, mutta onneksi nyt ollaan jo paremman puolella.

      Poista
  5. Voimia toipumiseen. Puutarhasi odottaa sinua kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta! Niinhän se odottaa. Voisin kyllä nyt jo hypätä suoraan ensi vuoden kevääseen:)

      Poista
  6. Aikamoisen mustapekkakortin elämä sinulle jakoi. Kiitos, että kerroit. Toisten kokemukset auttavat suhteuttamaan omia ongelmia ja vertaistuella on uskomaton voima. Liian usein sitä tulee murehdittua vähäpätöisiä asioita ja unohdettua, kuinka pienestä koko elämä voi olla kiinni.
    Toivon sinulle paljon voimia ja onnea toipumiseen. Puutarha odottaa sinua ja niin teemme mekin. Kirjoittele voinnistasi blogiisi, jos vain jaksat. Paljon halauksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Ennen sairastumista murehdin aina kaikkea ihan turhaan. Tämän sairauden myötä kaikki asiat saivat uuden perspektiivin ja jokaisesta hetkestä nauttii ihan eri tavalla kuin ennen.

      Poista
  7. Syöpä on tosi epäreilu tauti. Se tulee jonkin hassun korttipelin tuloksena, jossa on sekoitus geeniperimää, elämäntapoja ja iso osa sattumaa. Juuri tuo viimeinen iso osa on se epäreilu osa.

    Toivotan sydämen pohjasta toipumista! Onneksi sinulle löytyi sopiva luovuttaja, ja onneksi pääsit ripeästi hoitoon. Nauti kesästä vaikka vain katsellen - onneksi läheiset ovat ojentamassa auttavia käsiään puutarhassa ja muutenkin! Voimia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Niinhän se on - epäreilua. Muistan, miten aluksi oli todella vaikea uskoa, että olin niin vakavasti sairas ja miten paljon pohdin, että miksi juuri minä ja miksi juuri nyt ja erityisesti pohdin, että mistä olin tällaisen saanut. Olinko itse aiheuttanut sen jotenkin? Alkujärkytyksen jälkeen aloin ajatella, että tälläkin on jokin tarkoituksensa, jonka ymmärrän ajan kuluessa.

      Poista
  8. Onneksi hoidot ovat tänä päivänä todella tehokkaita ja hyviä. Paljon voimia sinulle toipumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!
      Niinpä, lääketiede on tehnyt huimia harppauksia hoidoissa ja olen ikuisesti kiitollinen luovuttajalle sekä TYKSin hematologian osaston koko huipputiimille.

      Poista
  9. Oi, Anni, aivan sanattomaksi sait ja kyynel tuli silmään. Epäreiluus on ollut niin monta kertaa esillä, kun syövästä on kyse. Mutta onneksi olet nyt siinä, toipumassa ja kiinni elämässä. Täällä on iso joukko puutarhaväkeä tsemppaamassa, jotta pääset tulevaisuudessa taas nauttimaan puutarhapuuhista ja elämästä. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Olen niin helpottunut, että olen nyt tässä vaiheessa toipumista ja saan nauttia kevään valoisuudesta, linnunlaulusta ja katsella miten krookukset ja tulppaanit nousevat penkeistä:)

      Poista
  10. Pysäyttävää luettavaa oli. Voimia paranemiseen sinulle.
    Puutarha odottaa sinua. Saat kai sentään käydä siellä ja esim. valokuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä saan sentään onneksi oleskella puutarhassa ja ottaa kuvia:)

      Poista
  11. Sanattomaksi vetää... Oma sairastelu tuntuu yhtäkkiä niin pieneltä ja mitättömältä.

    Valon ja toivon täyttämiä päiviä sinulle! Onneksi on puutarha, haaveet ja unelmat - ja ne rakkaat läheiset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Haaveet ja puutarhaunelmat sekä tietysti rakkaat läheiset pitävät mielen korkealla:)

      Poista
  12. Voimia ja tsemppiä paranemiseen!

    VastaaPoista
  13. Voimia ja paranemisia. Positiivinen asenne auttaa aina ja kyllä se puutarha siellä odottelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Positiivisella mielellä ja päivä kerrallaan on ollut mottonani:)

      Poista
  14. Paranemisia ja voimia sinulle.
    Tuleppas käymään aurinkokujalla jos jaksat.

    VastaaPoista
  15. Hienoa, että kerroit, miksi blogi jäi tauolle. Olen aina välillä ajatellut sinua... Onneksi sait apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vei pitkän ajan ennen kuin pystyin kirjoittamaan sairastumisestani.

      Poista
  16. Olenkin huomannut, että olet palaillut blogimaailmaan, mutta tämän tekstin luin vasta nyt. Minullakin on monenlaista sairastamiskokemusta, mutta ei näin hurjaa. Onneksi puutarhasta voi nauttia myös kuopsuttamatta - kunnes taas koittaa senkin aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On taas ollut mukava palailla pikkuhiljaa blogimaailmaan.
      Puutarhassa kävelen päivittäin jos vain kunto sallii. Nappailen kuvia ja nautin vihreydestä ja linnunlaulusta. Se on niin terapeuttista:)

      Poista
  17. Voi hurja, minkä mankelin läpi olet mennyt. Voimia ja toivon, että saat itsesi ihan vimpan päälle kuntoon. Voimahali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tämä on ollut melkoinen koettelemus. Taas jännitän viimeisimmän luuydinnäytteen tulosta. Kunpa nyt olisin päässyt jo kokonaan eroon syöpäsoluista.

      Poista