Kukkapenkin suunnittelusta osa 2

Viime viikolla kerroin minkälainen on minun mielestäni onnistunut kukkapenkki ja tällä kertaa ajattelin kertoa yhdestä penkistä, joka näyttää minusta kivalta ja johon olen suhteellisen tyytyväinen. Oikeastaan olen sen jo esitellyt täällä, joten mitään kovin uutta ei ole luvassa. Tässä lähinnä pohdiskelua miksi pidän juuri tästä penkistä. Tätä penkkiä on hieman haastava kuvata kokonaisuudessaan  ja  parhaimman kuvan siitä saisi keittiöstämme, josta sitä aina katselen ruokaa tehdessä.

Hopeahärkki rönsyilee vapaasti singelin päällä ja pehmentää samalla penkin reunaa.

Kuva alkukesältä kun punahatut ovat vielä pieniä ruusun molemmin puolin.

Tummakurjenpolvet ja ketoneilikat.

Tummakurjenpolvet ja hopeahärkki

Penkkiin tuovat korkeutta alppipaju, tuija ’Pyramidalis’ sekä pilarikataja ja ruusu. Keskellä on isohko kivi, joka kesäisin piiloutuu tummakurjenpolven suojiin. Alppipaju on tärkeä kevään pölyttäjille ja kukinnoissa käy mieletön pörräys keväällä. Sipulikasveja saisi penkissä olla enemmän. Penkistä löytyy runoilijanarsisseja, vihreäraitatulppaaneja 'Chinatown' ja alliumeja, joiden määrä oli kovin vähäinen tänä vuonna. 

Alppipaju on pörriäisten suursuosikki keväällä.

Tummakurjenpolvi on myös pörriäisten suosiossa.

Penkki ei ole suuren suuri, mutta siinä on mielestäni onnistuneet kasvivalinnat. Pidän erityisesti siitä, että siinä on aina jokin kukassa ja kasvit sopivat kivasti yhteen. Penkki ei myöskään näytä ränsistyneeltä loppukesästä. 

Alku- ja keskikesän kukkijoita ovat jättipoimulehdet, hopeahärkki, ruusu, tummakurjenpolvet,  ketoneilikka ja espanjanunikot ja kun ne lopettavat, estradille astuvat rantatädykkeet, otapallo-ohdakkeet ja punahatut, jotka kukkivat vielä syyskuussakin. Rantatädykkeet ovat levinneet ihan omin avuin alppipajun alta myös muualle penkkiin ja tuovat juuri sopivan ripauksen villiyttä. Tädykkeet, otapallo-ohdakkeet ja punahatut houkuttelevat myös pörriäisiä loppukesällä. Yleensä punahatut ovat perhosten suosiossa, mutta tänä vuonna perhoset ovat olleet ihan muissa kasveissa. 

Rantatädyke on levinnyt kauniisti ympäri penkkiä. Tummakurjenpolvien kuihtuneet kukinnot taustalla näyttävät kauniilta auringon valaistessa niitä.

Punahattujen ja otapallo-ohdakkeiden yhdistelmä on minusta kaunis.

Rantatädykkeiden liila väri sopii hyvin alppipajun hopeaan lehdistöön.

Punahattujen ja otapallo-ohdakkeiden määrää haluaisin lisätä laajentamalla penkin takaosaa. Nyt punahattuja on ruusupensaan molemmin puolin ja ajattelin ehkä siirtää ruusun muualle ja yhtenäistää punahattujen alueen.

Katajan vieressä kasvoivat viime vuonna siniliilat 'Blue Boy'-daaliat sekä valkoiset 'Pompon'-daaliat. Tänä vuonna tuolla paikalla on 'Twyning's White Chocolate'-daalioita. Niiden kukkavarret ovat vähän liiankin pitkiä eivätkä ne ole kasvaneet yhtä reheviksi kuin nuo viime vuoden daaliat. Koskapa aion jatkossa kasvattaa daaliat ruukuissa, ajattelin tuolle tyhjälle alalle laittaa ensi vuonna sipulikasvien lisäksi valkoisia virginiantädykkeitä, jotka sulostuttavat penkkiä loppukesällä.

'Twyning's White Chocolate' kurkottelee kohti korkeuksia.

'Blue Boy' -daaliat viime kesänä.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤ Anni

Tämän kesän daaliat

Viime syksynä daaliani jäivät maahan. Ajattelin keväällä, että tämän kesän joudun olemaan ilman daalioita kunnes keksin, että voin delegoida istuttamisen ja syksyllä taas juurakoiden nostamisen puutarha-apurilleni😊

Viime vuoden lempidaaliani 'Totally Tangerine'

Oli kivaa tilata daalioita. Tuntui hyvältä voida tehdä edes jotain puutarhaan liittyvää. Tilasin juurakot jälleen Hollannista Eurobulbilta, josta olen tilannut syksyisin myös sipulikasveja. Olin vähän myöhässä tilaukseni kanssa, joten muutama lemppari kuten tuo ’Totally Tangerine’ ja ’Café au Lait’ jäivät saamatta kun ne olivat siinä vaiheessa jo loppuunmyytyjä. Kevään tilauslistallani olivat seuraavat daaliat:

• ’Crème de Cassis’
• ’Rock Star’
- nämä pääsivät tumman koristeomenapuun ympärille itäpihalle

• ’Ryecroft Jan’
• ’Steve Meggos’
- nämä pääsivät itäpihan katastrofipenkkiin

• ’Twyning’s White Chocolate’
- nämä pääsivät myös itäpihan penkkiin alppipajun ja pilarikatajan luo.


Näistä minulla on aikaisemmin ollut vain ’Crème de Cassista’, joka ei tällä kertaa tunnu onnistuvan kukinnassaan ollenkaan. Siispä laitan kuvan viime kesältä. Tykkään tämän värityksestä.

'Crème de Cassis'

Pari muutakin jurottaa ja kukintaa ei kuulu. Katastrofipenkkiin päässeet 'Jan' ja 'Steve' varmaankin järkyttyivät penkin tilasta ja päättivät protestoida😉. Joten niistä minulla ei nyt sitten ole kuvan kuvaa. Höh.

Rokkistara  puolestaan on jaksanut kukkia suhteellisen hyvin, samoin suloinen valkosuklaaihanuus.

'Rock Star'

'Rock Star' kuuluu samaan daaliaryhmään kuin 'Totally Tangerine' eli vuokkokukkaisiin daalioihin (anemone-flowered). Tykkään kovasti kaikista vuokoista ja siksi varmaan olen näihinkin niin tykästynyt.

'Twyning's White Chocolate' - daalia kuuluu Collarette- daalioihin, joilla sisemmät terälehdet muodostavat ikään kuin kauluksen (= collar). Kukat ovat ihanan isot ja niin kauniin puhtaanvalkoiset.

'Twyning's White Chocolate'

Ensi vuonna en enää aio istuttaa daalioita perennapenkkeihin. Pitkään tyhjänä ammottavat alueet penkeissä eivät houkuttele muita kuin rikkaruohoja. Ennen esikasvatin daaliat mökissä ja penkkeihin tuli aikaisemmin täytettä. Nyt en enää aio muuttaa siistittyä mökkiämme samanlaiseksi esikasvattamoksi kuin aiemmin.  Ajattelinkin jatkossa kasvattaa daaliat isoissa ruukuissa.

            ❤ Anni

P.S. Eilen oli juhlapäivä, sillä sain vihdoin kuulla, että luuytimestäni ei löytynyt enää syöpäsoluja. En oikein vieläkään usko sitä todeksi. Lopultakin näkyy valoa tunnelin päässä😊

Elokuun mausteisia sävyjä

Kiitos kaikista kannustavista kommenteista, tuesta ja toivotuksista, joita sain viime postaukseeni liittyen<3 Vaikka käyn tällä hetkellä raskaita asioita läpi, pyrin silti pitämään mieleni positiivisena ja uskonkin, että sillä on suuri vaikutus myös paranemiseen. Tänään halusin postata näistä loppukesän mielenpiristäjistä. Instaan jo laitoinkin aiemmin kuvan näistä syyshohdekukista (Helenium autumnale), joita meillä kasvaa itäpihan yhdessä uusimmista penkeistä. Tuota kyseistä penkkiä kutsun tällä hetkellä katastrofipenkiksi enkä ole sitä täällä edes esitellyt, sillä se on ihan villiintynyt ja siinä ei ole minkäänlaista järjestystä tällä hetkellä. Mutta kauniita kukkijoita siinä onneksi on: mm. kesäpäivänhattuja, kaukasiantörmäkukkia, sulkapiiskaa ja näitä syyshohdekukkia.

Kasvatin nämä syyshohdekukat viime vuonna siemenistä. Värit vaihtelevat keltaisesta  oranssiin ja punaisen sävyihin.  Viime vuonna nämä saivat kasvaa rauhassa, mutta nyt alkukesällä rusakko ehti syödä puolet kukkavarsista ennen kuin ehdin väliin.

Loppukesästä huomaan kaipaavani mausteisempia sävyjä ympärilleni. Tykkään erityisesti oranssin eri sävyistä näissä kukissa. Nämä syyshohdekukat kasvavat penkin takaosassa sillä ne voivat kasvaa jopa 120 cm korkeiksi. Pituudestaan huolimatta niitä ei tarvitse tukea, vaan ne pysyvät tanakasti pystyssä. Näiden sanotaan olevan myös hyviä leikkokukkia ja näistä saisikin varmasti ihanan syksyisen kimpun.

                                ❤ Anni

Uusi lempikukkani

Scabiosa caucasica 'Perfection White'

Mykistyin ihastuksesta nähdessäni tämän herkän, yksinäisen, valkoisen kukan kurottelevan ujosti mahtipontisten tulikukkien seasta. Tämä nousi heti lempikukkieni joukkoon.

Kyseessä on törmäkukka (Scabiosa) ja tarkemmin vielä kaukasiantörmäkukka (Scabiosa caucasica). Englanninkielinen nimi Pin Cushion Flower on mielestäni hauska ja osuva nimi tälle kukalle, sillä emit todella näyttävät ihan pieniltä nuppineuloilta neulatyynyssä.

Suorakylvin näitä itäpihan tulikukkapenkkiin edellisenä vuonna ja vieressä olevaan omenapuiden alla olevaan penkkiin nämä pääsivät viime vuonna kun olin ne ensin esikasvattanut. Muutama sininen kukki viime vuonna, valkoisista ei yksikään.

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'

Täydellinen!

Tulikukkapenkissä on toistaiseksi vain muutama valkoinen törmäkukka, mutta omenapuiden luona taimia on vaikka kuinka monta sekä valkoisia että sinisiä eli ne ovat lähteneet ihanasti leviämään. Jee!

Näitä haluaisin ison penkillisen, jotta raaskin poimia niitä kimppuihinkin. Törmäkukat ovat hyviä leikkokukkia. Ne säilyvät maljakossa jopa 10 päivää.

Kaukasiantörmäkukka viihtyy auringossa, hyvin ojitetussa ja kalkkipitoisessa maassa. Talvimärkyydestä se ei pidä ja muutenkin se kannattaa suojata talveksi. Tosin meillä niitä ei suojattu mitenkään viime talvena. Onneksi oli hyvä talvi ja lumi antoi tarvittavan suojan. Törmäkukilla on uskomattoman pitkä kukinta, heinäkuulta lokakuulle. Mahtava loppukesän ja syksyn kukkija!

Tässä viimeinen ottamani kukkakuva viime lokakuussa ennen kuin jouduin sairaalaan. Lokakuun alussa oli ollut varsin kylmiä öitä, mutta nämä jaksoivat kukkia siitä huolimatta.

                                          ❤ Anni