Ruosteessa

Viikonlopun puuhiin on liittynyt monella tapaa ruoste. Puutarhassa, kuten aiemmin olen jo kertonutkin, pidän erityisen paljon ruosteesta.

Jouluksi hankimme metallipurkeissa olleet ulkotulet, jotka oli nostettu juhlapyhien jälkeen autokatoksen kulmalle odottamaan matkaa kierrätyspisteelle. No, siihen ne sitten jäivät koko kevääksi ja hyvä niin, sillä ne ruostuivat kauniiksi suojaruukuiksi kukille. Näin heti mielessäni onnenapilat noissa purkeissa. Nyt pitää vielä keksiä jokin alusta noille tai laittaa jonkinlaiset tassut pohjaan ettei niistä jää ruosteisia renkaita mihinkään.

Onnenapilassa eli käenkaalissa toistuu kivasti purkkien ruosteinen sävy

Sisääntulon pylväsprojektini nytkähti myös askeleen eteenpäin. Löysin vihdoin spraymaalin, josta tulee ruosteinen vaikutelma. Yhdestä purkista sain spreijattua vain puolet putkista (8 kpl), joten piti hankkia vielä toinenkin purkki.

Kolmas ruosteinen juttu löytyi tienvarresta. Kauhistelen aina kun ihmiset heittävät ties mitä teiden varsille. Lähistöltämme löysin tien poskesta iät ajat maanneen runkopatjan, josta oli enää puinen kehikko ja ruosteiset jouset jäljellä. Se päätyi tietysti meille😊. Nyt pitäisi vielä päättää mihin se laitetaan. Siitä voisi tehdä hienon köynnöstuen tai se voisi toimia ”taustaseinänä” kukkapenkissä. Tai voisihan sen ripustaa koukuista seinällekin autokatoksen ulkopäätyyn. Hmm, tätä pitää vielä pohtia.

Puuhakasta puutarhapäivää!

P.S. Edellisen postauksen linkki toimii nyt. Joten käy kurkkaamassa jos ei aikaisemmin onnistunut😊

Ruosteteemaan sopii tämä ihanainen tulikellukka (Geum 'coccineum'), joka avasi tänään nuppunsa itäpihan penkissä.

Kasvien kapina

Tänään tullessani töistä kotiin, minua odotti suivaantunut joukko kasveja kotona.  Avokado nuokkui onnettomana, joukko tuoksuherneitä oli kaatunut, basilikat olivat laonneet ja kaiken huipuksi kaunis oliivini oli pudottanut kasan lehtiä portaille. Siis mitä ihmettä? En ole mielestäni laiminlyönyt kastelua. Missä vika? Tiedän kyllä, että jotkut hommat ovat edelleen siellä to do-listalla, kuten tuoksuherneiden tukeminen ja oliivipuun ruukun vaihtaminen, mutta silti. Ihan kuin olisin ollut viikon pois kahdeksan tunnin sijaan. Moinen janoisuus ihmetyttää myös siksi, että tänään on ollut täysin pilvinen päivä. Ehkä se masensi viherasukkaitamme. Tiedä häntä, mutta kapinalta tuo minusta vaikutti...

Tyytymätön avokado

Kasvit kyllä osaavat muistuttaa omistajaansa tekemättömistä töistä. Siispä aloin elvyttää poloisia. Kastelukierroksen jälkeen laitoin tuoksuherneille tuet ja oliivi pääsi kaipaamaansa isompaan ruukkuun.

Onneksi tyytymättömien kasvien joukko oli sentään suhteellisen pieni. Muistuipa tässä samalla mieleeni etten ole vielä laittanutkaan kuvia noista ihanista vihreistä onnenapiloista, joista aiemmin postasin. Löydät aikaisemman jutun täältä. Ne olivat ensin minulla mökissä, mutta siellä oli liian viileää. Vasta lämpimässä alkoi tapahtua.

Tänään olen iloinnut erityisen paljon sateesta ja lämpöasteista, jotka vievät vihdoin tuon lumen pois. Ilmassa on selkeästi kevään tuntua. Ja ihanaa, viikonloppuna pääsee fiilistelemään lisää kevättä Turun Piha & puutarhamessuille.

Hyvää torstai-illan jatkoa!🌼

Kasvaa, kasvaa ja vähän kukkiikin

Heipä hei! Ajattelin tehdä pienen katsauksen tämän hetken itämistilanteeseen, mutta esittelenkin ensin herkän kauniin onnenapilan kukkia. Saatan toistaa itseäni, mutta minusta tuo on jotenkin niin erityisen kaunis kasvi kun se elää päivän jokaisen hetken mukaan, seuraa jatkuvasti valoa ja illalla käy levolle. En vain voi olla ihastelematta tuota kasvia.

Ensimmäiset kukat aukesivat eilen. Sen sijaan vihreälehtiset onnenapilat, joista postailin aiemmin eivät ole nousseet vielä edes mullasta. Ehkä ne ovat liian kylmässä tuolla pihamökissä, joten täytynee hakea ne lämmittelemään.

Kylvöt ovat tähän mennessä onnistuneet ihan mukavasti tänä vuonna. Pallo-ohdakkeet itivät muutamassa päivässä ja ovat jo oikein terhakoita pikkutaimia. Viime vuonna yritin suorakylvää niitä, mutta mitään ei noussut maasta. Luulen, että muut kasvit varjostivat liikaa eivätkä ne siksi itäneet. Tänä vuonna en halunnut jäädä ilman noita ihania piikkipalleroita. Myös törmäkukat, kotilokukat, idänunikot, isotsinniat, syyspäivänhatut ja päivänhatut ovat itäneet hyvin. Verbenat ja tulikellukat uinuvat vielä.

Echinops ritro

Viljahirssit eli paniikkiheinät, pantaheinät, sulkahirssit sekä jättihöyhenheinät ovat kaikki itäneet. Ihan hyvä heinäkokoelma siis, mutta huomasin vasta, että olen kokonaan unohtanut partaohran. Se on niin upea pari vaikkapa daalioille, että en voi jättää sitä pois tänäkään vuonna.

"Paniikkiheinät"

Partaohra ja daalia viime kesältä

Hyasinttipavut täytyy pian siirtää, sillä ne alkavat jo kietoutua toisiinsa ja siinäpä onkin sitten selvittelemistä.

Hyasinttipavut hakevat toisistaan tukea.

Aurinkoista torstai-illan jatkoa!

Auringon valaisemat

Jippii, vihdoin maaliskuu! Virallisesti kevätkuukausi siis ja esikasvatettavien määräkin kasvaa kilpaa auringonvalon kanssa 😊
Viime viikolla ostamani tulppaanit ovat vielä yllättävän virkeitä. Tämä yksi tulppaani varsinkin tuli hauskasti ikuistettua auringon valaisemana.

Auringonpaistetta onkin riittänyt usealle päivälle, niin ihanaa! Kolmiokäenkaalit eli tummalehtiset onnenapilat näyttävät upeilta, niin auringossa kuin varjossakin. Nämä onnenapilat heräsivät nopeasti talviuniltaan kun toin ne lämpimään, vaihdoin mullat ja aloitin kastelun.

Blogini on nykyään myös instassa ja sieltä löydätkin lisää kuvia mm. näistä onnenapilakaunottarista. Pääset sinne suoraan sivupalkista.

Aurinkoista maaliskuuta! 😊

Onnenapiloita ja tapaus kelloköynnös sekä arvontamuistutus

Kaupan hyllyllä pullisteli houkuttelevasti pussillinen vihreälehtisiä onnenapilan, virallisemmin käenkaalin (Oxalis) sipuleita. En tietenkään voinut vastustaa niitä.  Minulla on ennestään tummalehtisiä kolmiokäenkaaleja, joita minun pitäisikin alkaa herätellä talviunilta. Sipulit ovat olleet purkeissaan ilman kastelua mökissä ja kohta pitäisi vaihtaa mullat.

Onnenapilat ovat todella kauniita lehdiltään. Minulle tulee niistä mieleen perhosparvi. Niillä on myös hauska ominaisuus laittaa lehdet suppuun kun ne menevät nukkumaan pimeän tullen.

Päätin istuttaa ostamani onnenapilat kirpparilta löytyneeseen vanhaan pataan, jossa oli sopivasti reikäkin pohjassa. Ylijääneet sipulit menivät pienempiin kukkaruukkuihin.

Sitten se tapaus kelloköynnös. Nyt kävi niin, että vain kaksi kelloköynnöstä on itänyt, vaikka tein kaiken kuten ennenkin liotuksineen kaikkineen. Niille taisi tulla kasvukateus kun hyasinttipavut suorastaan räjähtivät kasvuun. Ajattelin ensin, että teen uuden kylvön kelloköynnöksiä, mutta kun minulla on nyt 18 terhakkaa hyasinttipapua, luulenpa että köynnöstarve on niillä hoidettu.

Hyasinttipavut kurkottelevat kilpaa kohti kevätaurinkoa.

Muistuttelenpa tässä samalla siemenarvonnasta, joka on käynnissä vielä perjantaihin asti. Arvontaan pääset tästä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!