Onnentuojat

Sairastumiseni myötä olen oppinut elämään paljon enemmän juuri tässä hetkessä. Olen kiinnittänyt  enemmän huomiota kaikkeen mitä esimerkiksi luonnossa tapahtuu, ihan kuin aistini olisivat jotenkin herkistyneet. Olen toki aina tarkkaillut luontoa, mutta nyt tuntuu kuin kokisin kaiken paljon voimakkaammin. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Viime viikolla ihmettelin mikä takapihamme kallion päällä vihertää. Kiipesin katsomaan ja edessäni avautui kaunis kielomeri. Häkellyin kielojen määrästä. En muista, että niitä olisi koskaan ollut niin paljon. En voinut kuin ihastella kauniita kansalliskukkiamme ja kaikkia vihreän eri sävyjä.

Kukkien kielessä kielo merkitsee onnen paluuta, toivoa ja uutta elämää. Esimerkiksi Ranskassa kielokimppuja annetaan ystäville vapun aikaan. Niitä pidetään onnentuojina.

Kielot ovat levinneet myös pohjoispuolen kivikon yläpuolella olevalle metsäkaistaleelle. Haaveissa on jossakin vaiheessa istuttaa valkoisia atsaleoja tammen eteen. Tammen takana on kaksi valkokukkaista alppiruusua, mutta ne eivät jostain syystä viihdy niin hyvin kuin voisi kuvitella. Olen niitä suojannut varjostuskankaalla kevätauringolta  ja siitä on ollut jonkin verran apua. Muuten en ole niitä juurikaan hoitanut. Atsaleoja en ole ennen kasvattanut, mutta luulen, että ne viihtyvät paremmin kuin alppiruusut tuossa tammen luona eikä niitä tarvitse suojata kevätauringolta. Tuo metsäkaistale on muuten luonnontilassa. Muutaman männyn taimen olen sinne joskus siirtänyt puutarhastamme ja yhtä kuusta olen vähän muotoillut kun se kasvoi ensin hassusti. Haapaa on täällä runsaasti ja sitä karsin muutama vuosi sitten aika paljonkin pois. Nyt sitä on taas aika paljon.

Tammen edustalle voisi istuttaa atsaleoja.

Tästä kuvasta näkee paremmin tuon tammen ja kahden männyn edustalle jäävän tilan. Alppiruusut ovat tammen takana varjossa.

Viime keväänä uusin kivikkoa. Jutun voit lukea täältä,  klik. Homma menee kyllä vielä kerran uusiksi, sillä viime kesän helteet ja kuivuus olivat liikaa kääpiövuorimännyille kaikesta kastelusta huolimatta. Eloonjääneet vuorimännyt pääsevät uusiin suunnittelemiini penkkeihin sitten ensi keväänä.

Puutarhamme jokakesäinen vieras, vaskitsa tuli metsäkaistaleella vastaan.

Aurinkoista helatorstaita!