Täydellinen ajoitus

Helatorstaina alkoi neljän päivän vapaa ja rusokirsikka aloitti kukintansa, mahtavaa! Voisiko enää paremmin mennä ajoitus. Meillä on siis ollut hanami. Olen käynyt vähän väliä kuvaamassa kukinnan edistymistä.

Kirsikankukissa on käynyt melkoinen pörinä. Mikähän pörriäinen tämä on? Sillä on erikoisen pitkä imukärsä ja pitkät jalat.

Rusokirsikan lehtien ruosteinen sävy miellyttää kovasti omaa silmääni. Syksyllä lehdet leiskuvat hehkuvan punaisina.

Kukkia iltahämyssä

Näin lämpimillä keleillä kukinta päättyy hyvin pian, mikä on kyllä sääli. Onneksi sattui nämä vapaat juuri tähän kukintahetkeen niin olen voinut käydä aamusta iltaan ihastelemassa kukkia.

Tänä aamuna minua hemmoteltiin ihanalla aamupalalla ja lahjoilla. Tyttäreni kävi jo pari viikkoa sitten ostoksilla ja odotti malttamattomana tätä päivää, että saisi antaa lahjan. Hän oli ostanut minulle daalian juurakon ja lakritsia, äidin lempijuttuja 😊 ja askarrellut puutarhaessu-kortin sekä kirjanmerkkejä. Tällaiset lahjat ovat niin liikuttavan ihania! Nyt menemme laittamaan juurakon yhdessä multaan kasvamaan.

Ihanaa äitienpäivää!

Keväisen tiistain tunnelmia

Huiman hektiset ajat ovat juuri nyt käsillä. Kelit ovat kohdillaan ja puutarha muuttuu silmissä. Vielä eilen tiukasti nupulla ollut keltavuokko oli tänään auennut.

Olen päivittäin käynyt tarkastelemassa rusokirsikoitamme. Pitkään näytti siltä, että kukintaa ei tule tänäkään vuonna. Istutin rusokirsikat heti ensimmäisenä keväänämme täällä, vuonna 2012. Keväällä 2015 rusokirsikkamme kukkivat ensimmäisen kerran istutuksesta ja tuolloin kukinta oli kerrassaan upeaa. Sen jälkeen kukinta on ollut heikohkoa. Kolmesta rusokirsikastamme kahdella vaikuttaisi  hyvinkin lupaavalta tämän kevään kukinta.

Kohta rusokirsikat kukkivat.

Siivosin länsipihan uusinta, viime kesänä perustettua penkkiä ilta-auringon lämmössä. Lempeä ilta-aurinko valaisee niin ihanasti länsipuolen penkkejä. Tulppaaneja näyttää tulevan ihan mukavasti. Toivottavasti peurat eivät tule tänä keväänä syömään tulppaaneja.

Ihanaa viikon jatkoa!

Kivikon kunnostusta

Taas on oltu puuhakkaina. Viikonlopun projektiin kuului talon pohjoispuolella olevan kivikon kunnostus ja hyötytarhan laajennuksen aloittaminen.

Pohjoispuolen kivikkoaluetta ja kitukasvuiset vuorenkilvet

Kivikkoon oli rakentaja jättänyt viisi aluetta istutuksia varten ja minä istutin alueisiin ensimmäisenä kesänä vuorenkilpiä, joita sain lapsuudenkodistani. Ajattelin, että ne varmasti tuossa viihtyisivät ja kasvaisivat tiiviiksi matoksi. Miten väärässä olinkaan...

Vuorenkilvet eivät ole juurikaan levinneet kuudessa vuodessa.

En tiedä missä vika, sillä maata on riittämiin ja isot juuretkin oli kuudessa vuodessa kasvanut. Joka talven jälkeen maa on peittynyt sammaleeseen, jonka sitten olen keväisin poistanut. Meinasin jo viime kesänä vaihtaa vuorenkilvet lamoherukoihin, mutta nyt päädyin kuitenkin kääpiövuorimäntyihin. Ne sopivat mielestäni paremmin tuohon metsäiseen maisemaan. Toivottavasti ne nyt viihtyvät ja innostuvat kasvamaan.

Tuo kivikkoalue on muuten ihan kiva, mutta kammoan sitä siksi, että toisinaan siellä viihtyvät myös käärmeet. Ajattelin, että laitan tuon kivikon nyt heti kuntoon ennen kuin käärmeet ehtivät sinne. No, kivikossa oli hiljaista, mutta kyy tulikin sitten vastaan pihamökin takana kun olin hakemassa kasteluvettä istutuksille. Hui! Se luikersi kannon alle piiloon. Toivottavasti tiemme eivät enää kohtaa uudelleen.

Sorareunassa on valmiina sähkövedot kolmelle valopylväälle.

Kivikon reunassa kulkee sorareunus, jonka kitkin puhtaaksi ruohoista. Jossakin vaiheessa tuohon sorareunaan tulee kolme valopylvästä, jotka meillä odottavat asennusta.

Hyötytarhan laajennus pääsi myös mukavasti alkuun, siitä myöhemmin lisää. Krookukset ovat tänä viikonloppuna olleet täydessä kukassa, samoin sinivuokot. Ihanaa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Huhkintaa ja hihkuntaa lapion varressa

Viime viikonloppu oli varsin tehokas ja kelitkin suosivat enimmäkseen. Minun piti ensin tehdä hyötytarhan laajennus, mutta jämähdinkin tekemään uuden istutusalueen sekä yhden vanhan penkin laajennuksen itäpihalle. Talven horroksessa kangistuneet puutarhalihaksetkin vetreytyivät siinä samalla. Olen niin kaivannut tätä huhkimista. Välillä kävin aina ihmettelemässä ja ihastelemassa mitä penkeistä on auringon lämmössä putkahdellut. Penkkien siivous on kyllä vielä vaiheessa, kuten kuvasta näkyy...

Jos puutarhamme maaperä ei olisi täynnä kiviä, perustaisin penkit suoraan nurmelle, pahvikerroksen päälle. Todellisuus on kuitenkin se, että kun lapion iskee maahan, pääsääntöisesti kuuluu kilahdus ja välillä alta paljastuu isojakin kivilohkareita. Niinpä kohopenkin rakentaminen ilman maankääntöä ja kivien poistoa ei onnistu. Hyvä puoli tässä tietysti on se, että saan kaiken tarvittavan kiviaineksen ihan omasta maasta.

Tällaisia kiviä meillä on nurmikon alla. Nämä ovat keskikokoisia...

Tykkään laittaa isompia kiviä perennapenkkeihin ”huoltokiviksi”, joille voi astua esimerkiksi rikkaruohoja kitkiessä. Pienempiä kiviä olen käyttänyt kivipuroihin, penkkien reunustamiseen ja muihin kiviasetelmiin. Pikkukivillä sain esimerkiksi kivikkoalvejuuret (Dryopteris) pelastettua. Vaikka istutin ne tuijan varjoon, ne eivät viihtyneet, mutta kun tein pikkukivistä niille katteen, ne innostuivat kasvamaan. Kivet keräävät lämpöä ja estävät sopivasti kosteuden haihtumista.

Tein ensin vanhan penkin laajennusosan.Tuolla pätkällä oli oikein erityisen paljon isoja kiviä, joten siinä vierähti tunti jos toinenkin. Tuohon laajennukseen tulee tuon pilarikatajan (Juniperus communis 'Suecica') lisäksi näillä näkymin daalioita ja varmaankin jotain siemenestä kasvattamaani. Katajan ympärystän koristelen pienemmillä kivillä ja sorapuolen reunaan tulee reunus noista kaivetuista kivistä.

Vanhan penkin laajennus

Uuteen penkkiin tuli myös pilarikataja ja sen lisäksi  koristeomenapuu 'Musta Rudolf'. Tähän uuteen penkkiin tulee myös ainakin daalioita, freesioita ja siemenestä kasvatettuja kukkia ja heiniä. Ehkä siihen tulee myös yksi ruusu.

Tämän kevään ensimmäinen ihan uusi istutusalue.

Laitoin tuon omenapuun ympärille ruosteisista metalliputkista ja mustasta kanaverkosta suojan rusakoiden varalta. Peuroja tuo ei kyllä estä...

Tästä se taas lähtee. Talven aikana unohtuneet puutarhalihakset ovat löytyneet ja talvella tehtyjen suunnitelmien toteuttaminen voi vihdoin alkaa. Kohtahan onkin taas viikonloppu ja ehtii jälleen lapion varteen, mahtavaa!😊