Pensasmustikat lavatarhassa

Tämän kesän odotetuin sato saadaan meillä pensasmustikoista. Minun piti jo viime kesänä kertoa pensasmustikoiden kasvatuskokemuksista, mutta se sitten jäi. Joten tässä vähän tietoa meillä kasvavista pensasmustikoista ja muutamia vinkkejä kasvatukseen.


Meillä kasvaa kaksi pensasmustikkaa ’Aino’ ja ’North Blue’ lavassa. Lavaan (80 x 120) olen istuttanut kaksi pensasta. Onnistuneen pölytyksen takaamiseksi tulee valita kaksi eri lajiketta. Vuosi vuodelta sato on ollut suurempi. En ole laskenut miten monta litraa kummastakin pensaasta saa. Myyntilapun mukaan ’Ainon’ satomäärä on n. 850g ja se on varmaankin meillä saavutettu.

’Aino’ muistuttaa enemmän metsämustikkaa kuin ’North Blue’. Se kasvaa noin 80-90 cm korkeaksi pensaaksi ja on leveä. Sen marjat ovat makeita ja aromikkaita ja ne sopivat hyvin pakastukseen. ’Aino’ on FinE- lajike.

’North Blue’ on tuuheakasvuinen ja matalampi kuin ’Aino’, n. 60-80 cm. Sen marjat ovat todella suuret, makeat ja juuri sopivan happamat. Marjat kypsyvät vähän myöhemmin kuin ’Ainolla’.

Vasemmalla 'North Blue' ja oikealla 'Aino'



Pensasmustikat ovat viihtyneet erinomaisesti lavassa. Kasvupaikaksi sopii aurinkoinen tai puolivarjoinen. Mullan tulee olla havu-rodomultaa ja multakerroksen päälle olen laittanut kerroksen katetta. Tasainen kosteus on hyväksi. Olen aiempina vuosina heittänyt lavaan silloin tällöin kahvinporoja, koska niiden on sanottu olevan hyväksi happaman maan kasveille. Enää en tee niin, sillä jokin aika sitten luin monta artikkelia, joiden mukaan kahvinporoissa ei ole jäljellä hyödyllistä happamuutta ja ne sisältävät suuret määrät kasveille haitallista kofeiinia. Täältä löydät yhden lukemistani artikkeleista ja sivulta löytyy lisää linkkejä muihin artikkeleihin ja tutkimuksiin. Joten, en ole enää heitellyt kahvinporoja puutarhaan ollenkaan. Toisinaan olen antanut keväisin havu-rodolannoitetta ja loppukesällä syyslannoitetta. Kastelusta on syytä huolehtia varsinkin kuivina kausina. Talvisin poistan lumikuormat oksien päältä etteivät ne katkeile ja keväisin leikkaan pois kuivuneet oksat jos sellaisia on. Ja sitten se tärkein asia, jota ei pidä unohtaa: pensasmustikat ovat mm. rusakoiden suurta herkkua, joten pensaat on syytä suojata verkolla.



Aikaisemmin poistin verkon kesäksi, mutta nykyään rusakot tekevät tuhojaan täällä kesälläkin, joten verkko on meillä ympäri vuoden paikallaan. Kanaverkko, jota meillä on nyt suojana on huono, sillä talvella se painuu lumen painosta ja voi samalla taittaa oksia. Kesällä taas marjat tulevat verkon koloista ulos ja marjojen poimiminen on hankalaa eikä sitä silloin voi ottaa poiskaan repimättä satoa. Aion vaihtaa tuon verkon pienisilmäisempään ja jämäkämpään verkkoon kun satokausi on ohi.

Ensi kesänä aion istuttaa viereiseen lavaan kaksi uutta pensasmustikkaa, sillä nämä ovat ehdottomasti lempimarjojamme. Meillä on toki metsä talomme takana ja sieltä saisi mustikkaa (tosin ei tänä vuonna kun on niin kuivaa),  mutta minulla ei selkä ja polvet kestä monen tunnin metsässä kykkimistä ja täällä on myös tosi paljon käärmeitä, joita kammoan. Mustikoiden poimiminen omalta pihalta on paljon mukavampaa ja myös nopeampaa. Ja satoa tulee myös kuivina kesinä kun vain huolehtii kastelusta.
Aion kokeilla muita lajikkeita, esimerkiksi ’Artoa’ tai ’Alvaria’, jotka ovat myös FinE- lajikkeita ja kaveriksi ehkä ’North Country’- lajiketta. Katsotaan mitä on tarjolla ensi keväänä.

                                                 ❤ Anni

Uusi lempikukkani

Scabiosa caucasia 'Perfection White'
Scabiosa caucasica 'Perfection White'

Mykistyin ihastuksesta nähdessäni tämän herkän, yksinäisen, valkoisen kukan kurottelevan ujosti mahtipontisten tulikukkien seasta. Tämä nousi heti lempikukkieni joukkoon.

Scabiosa caucasica 'Perfection White'

Kyseessä on törmäkukka (Scabiosa) ja tarkemmin vielä kaukasiantörmäkukka (Scabiosa caucasica). Englanninkielinen nimi Pin Cushion Flower on mielestäni hauska ja osuva nimi tälle kukalle, sillä emit todella näyttävät ihan pieniltä nuppineuloilta neulatyynyssä.

Suorakylvin näitä itäpihan tulikukkapenkkiin edellisenä vuonna ja vieressä olevaan omenapuiden alla olevaan penkkiin nämä pääsivät viime vuonna kun olin ne ensin esikasvattanut. Muutama sininen kukki viime vuonna, valkoisista ei yksikään.

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'
Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'
Täydellinen!

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'


Tulikukkapenkissä on toistaiseksi vain muutama valkoinen törmäkukka, mutta omenapuiden luona taimia on vaikka kuinka monta sekä valkoisia että sinisiä eli ne ovat lähteneet ihanasti leviämään. Jee!

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'


Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'


Näitä haluaisin ison penkillisen, jotta raaskin poimia niitä kimppuihinkin. Törmäkukat ovat hyviä leikkokukkia. Ne säilyvät maljakossa jopa 10 päivää.

Kaukasiantörmäkukka viihtyy auringossa, hyvin ojitetussa ja kalkkipitoisessa maassa. Talvimärkyydestä se ei pidä ja muutenkin se kannattaa suojata talveksi. Tosin meillä niitä ei suojattu mitenkään viime talvena. Onneksi oli hyvä talvi ja lumi antoi tarvittavan suojan. Törmäkukilla on uskomattoman pitkä kukinta, heinäkuulta lokakuulle. Mahtava loppukesän ja syksyn kukkija!

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'


Tässä viimeinen ottamani kukkakuva viime lokakuussa ennen kuin jouduin sairaalaan. Lokakuun alussa oli ollut varsin kylmiä öitä, mutta nämä jaksoivat kukkia siitä huolimatta.

Scabiosa caucasica 'Perfection Blue'




                                          ❤ Anni

Heinäkuussa luettua: Dahlior

Lapsena kuulin joskus sellaisen sanonnan, että ” varpaat ovat kuin joriinin juuret”. Muistan miettineeni silloin, että mikä se joriini oikein mahtaa olla. Myöhemmin, kasveihin enemmän tutustuttuani sain tietää, että joriini on kansanomainen versio sanasta georgiini, josta nykyään käytetään nimeä daalia.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä  ja muun muassa tästä mutkikkaasta nimenantamisesta kerrotaan Elisabeth Svalin Gunnarssonin kirjassa Dahlior vuodelta 2017. Kirja valottaa daalioiden historiaa aina atsteekkien monikäyttöisestä hyötykasvista meidän päivien trendikasviksi. Kirjassa käydään läpi daalioiden luokittelu neljään ryhmään ja tekijä listaa myös omat suosikkinsa.



Daalioiden kasvatuksesta kertovassa luvussa käydään tarkasti läpi esimerkiksi minkälaisen maan ja lannoituksen daalia tarvitsee sekä kastelu ja kasvupaikan valinta. Luvussa kerrotaan myös mitä toimenpiteitä daalian kasvatuksessa on eri vuodenaikoina aina esikasvatuksesta talvetukseen. Daalioiden jakamisesta sekä siemen- ja pistokaslisäyksestä kerrotaan kattavasti. Talvetusosio oli erityisen kiinnostava erilaisine tapoineen, joista kuitenkaan ei voi sanoa yhtä ylitse muiden olevaa tapaa. Paras tapa löytyy kokeilemalla. Itse aion kokeilla Sofieron linnassa, Helsingborgissa käytettävää tapaa. Siellä on siirrytty turve- ja sahanpurusäilytyksestä uuteen systeemiin, jossa juurakoiden suihkuttelua talven ja kevään aikana ei tarvitse tehdä. Aion kertoa tarkemmin tästä tavasta myöhemmin syksyllä kun daalioiden nostaminen maasta tulee ajankohtaiseksi.

Dahlior-kirjassa on todella kauniita kuvia.


Kirjan loppupuolella esitellään daalioiden tuholaiset ja sairaudet torjuntatapoineen. Viimeisessä luvussa kerrotaan daalian sijoittelusta puutarhaan, hyvistä kumppaanuuskasveista sekä käytöstä leikkokukkana. Onpa lopussa pari ruokaohjettakin: paistetut daalianjuurakot ja daaliasalaatti. Tämä viimeinen luku jäi mielestäni ehkä vähän suppeaksi. Kirjan lopussa on myös pitkä lista daalioihin liittyvää kirjallisuutta sekä puutarhoja, joissa vierailla, hyödyllisiä daaliasivustoja ja (netti)kauppoja, joista voi hankkia daalioita.

Kirja oli kiinnostava tietopaketti. Kuvat olivat kauniit ja tykkäsin erityisesti historiaosiosta, daalioiden luokittelusta sekä kumppanuuskasviluettelosta. Toivottavasti tästä saadaan suomennos, sillä välillä oli pakko turvautua sanakirjaan, mikä tietysti vähän hidastutti lukemista.



Tässä vielä kirjan takakannen esittelyteksti:

Det finns en dahlia för varje smak och personlighet. De drygt 55000 namngivna sorterna förekommer i alla färger utom blått och storlekarna varierar från dvärgformat till riktiga giganter. I Dahlior får du veta allt om såväl berömda som mindre kända dahliasorter, hur du sköter dem, dahlian som rabatt- och snittblomma, vinterförvaring och förökning. Du får också ta del av dahlians spännande resa från Mexiko, där den idag är nationalblomma, till att spridas över hela världen.


                    ❤ Anni

Hei, hei heinäkuu

Aloittaessani blogia tammikuussa -18,  koin jonkinlaista painetta valokuvista, joita blogiini laitoin. Pitkään pohdin koko blogin perustamista, koska minusta tuntui etteivät valokuvaustaitoni riitä koko puuhaan. Mutta sitten ajattelin, että kyllähän sitä voi opetella. Hankin järjestelmäkameran (ihan perusmalli), kävin ammattikuvaajan päiväkurssilla, jotta opin peruskäsitteet ja sitten vaan aloin harjoitella.

Valokuvaamisesta on tullut hauska harrastus ja sen merkitys on nyt kuluneen kesän aikana kasvanut entisestään. Valokuvaan lähes joka päivä. Tosi paljon on vielä opittavaa ja nyt haaveilen myös makro-objektiivista. Viime viikkoina valokuvaaminen kuten myös lukeminen on ollut hankalaa ja hidasta. Käänteishyljintä kuivattaa voimakkaasti silmiäni vaikka laitan tunnin välein tippoja ja niinpä maailma on silmissäni varsin sumuinen tällä hetkellä.

Olen nyt heinäkuussa siirtynyt omasta puutarhasta kuvaamaan myös lähimaastoamme. Ilta-auringossa kylpevät niityt ovat ehdottomasti suosikkikohteitani. Tässä heinäkuisia kukka- ja niittykuvia.















Ja vielä muutama omasta puutarhasta napattu heinäkuinen kuva.

Arovuokot kukinnan jälkeen.

Pörriäisbaari eli ajuruohopenkki.

Iisopit ovat innostuneet kasvamaan tänä vuonna.
Ja vielä yksi sateen jälkeen - kuva😊.



Vaikken mitään ihmeellistä ole voinut tehdä, niin heinäkuu meni mielestäni tosi nopeasti kuten kesäkuukin. Minua ei haittaa, sillä odotan malttamattomana jo ensi kevättä. Jos vaikka ensi vuoden kasvukaudessa saisin minäkin olla mukana muutenkin kuin vain tarkkailijana😊.

                 ❤ Anni