Sadepäivän vohvelikestit

Nyt kun on vihdoin saatu sadetta näillekin seuduille, tyttäreni innostui sadepäivänä tekemään vohveleita. Viime kesänä ostimme vihdoin vohveliraudan ja siitä asti vohveleita onkin tehty aika usein.

Olemme testailleet useita ohjeita ja tämä vohveliraudan mukana tullut ohje on todettu parhaimmaksi tähän mennessä testatuista.

Taikina:

2 kananmunaa
reilu desi sokeria
2 dl piimää
1,5 dl maitoa
1 dl vettä
vajaa 6 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl jauhettua kardemummaa
120 g voisulaa

Tarjoiluun:
kermavaahtoa, mansikkahilloa, tuoreita mansikoita

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita sokeri joukkoon. Lisää joukkoon piimä, maito ja vesi. Sekoita. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne vähitellen taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota n. 30 minuuttia. Paista kullanruskeiksi.

Oman maan mansikkasato alkoi kypsyä juuri sopivasti.

Ja sitten vain herkuttelemaan😊

                                            ❤Anni

Unelma ruusuista

Se iski salakalavasti, hiljaa hiipien - ruusukuume nimittäin. Muutama vuosi on ollut jo lievää oireilua: jokakesäistä taimiston ruusuluettelon selailua ja ihmettelyä, muutaman ruusun istutusta ja ihastelua. 

Meillä ei montaa ruusua ole. Yksi teresanruusu, yksi tarhakurtturuusu 'Snow Pavement' ja kahdessa paikassa kasvaa mummilta saatua mysteerilajiketta, jota olen kutsunut nimellä mumminruusu. Ennen tuhotalvea meillä kasvoi myös 'Ballade'-tertturuusua sekä 'Satina'-peittoruusua. Tunnen itseni varsin aloittelijaksi ruusujen kanssa ja virheitäkin on tullut tehtyä. Mutta haluan oppia ja tänä kesänä tämä ruusukuumeeni on kasvanut ihan uudelle tasolle.

Kuten jo aiemmin kerroinkin täällä, sain vision ruusupergolasta autokatoksen takana olevalle tyhjälle kaistaleelle. Paikka on aurinkoinen ja suojaisa - sopiva ruusuille siis.

Tässä näkymä roskakatokselta päin.

Ja toisesta suunnasta.

Suunnitelmissa on, että köynnösruusut kiipeilevät pitkin pergolan tolppien väliin asennettavia raudoitusverkkoja ja penkit reunustetaan laudoin eli tehdään ikään kuin iso, pitkä kasvilava. Muu osa päällystetään singelillä, jota meillä on myös hyötytarhassa. Seinustalle tulee tuolit, joilla istuskella ja ruukkupuutarha.

Tässä hahmotelma pergolasta ja lavasta. (Pahoittelut huonosta piirtojäljestä ja perspektiivikin on vähän miten sattuu😉)

Sitten on se vaikein osio: mitä ruusuja istuttaa? Haluan pergolaan vain valkoisia ruusuja. Miksi? Koska huomaan kaipaavani hillittyjä, rauhoittavia värejä. Valkoisesta on tullut minulle jonkinlainen terapiaväri kuluneen vuoden aikana. Lisäksi tuo pergola on iltaisin varjon puolella, joten valkoinen näyttää silloin todella upealta ja ikään kuin valaisee tuon alueen. Ehkä laitan vain yhtä lajiketta tai sitten useampia. Tässä muutamia valkoisia köynnösruusuja, joita olen listannut vaihtoehdoiksi:

                              'Uetersener Klosterrose'
                              'White New Dawn'
                               Tarhahelenanruusu
                               'Pohjantähti'

Olisi kiva kuulla kokemuksianne näistä  ja muitakin ehdotuksia otan mielelläni vastaan.😊 Samoin olisi kiva kuulla mielipiteitänne olisiko järkevämpää laittaa vain yhtä lajiketta vai kokeilla useampaa? Mahdollisimman pitkä kukinta olisi tietysti plussaa. Ruusujen kaveriksi lavaan voisi istuttaa esimerkiksi laventelia, mirrinminttua tai jotain muuta hillittyä.

Odotan todella tätä projektia. En tiedä vielä koska se toteutuu. Toivottavasti niin, että ensi kesänä meillä olisi jo ruusut istutettuina. Noh, projektin valmistuminen riippuu kovin monesta asiasta, mutta ainakin on suunnitelmat valmiina.😊

Virheistä vielä. Tässä kuvia länsipihan keskipenkistä, joka näyttää minusta aivan ihanalta, mutta joka on pakko rakentaa uusiksi. Yritin ensin saada mumminruusua kasvamaan pitkin köynnösporttia, mutta ruusupa ei  siinä viihtynyt. Kun en muutakaan paikkaa keksinyt, laitoin ruusun tuohon keskipenkkiin pionien viereen. Ja se oli suuri virhe. En tajua mikä ajatuskatkos minulla oikein kävi. Ruusu on räjähtänyt kasvamaan hirveää tahtia ja leviää juurivesoilla joka paikkaan. Pionit kärsivät, samoin kärhö. Niin kärsin minäkin. Harmittaa. Itäpihan puolella olin viisaampi. Istutin samaista ruusua juurimatolla vuorattuun kuoppaan. Ruusu kasvaa siellä paljon kauniimmin eikä ole lähtenyt leviämään.

Näkymä keskipenkkiin sinikuusama-aidan takaa.

Iso urakka on siis edessä. Ruusu on pakko poistaa ensi vuonna ja siivota koko penkki. Saapa nähdä, saanko ruusun pois vahingoittamatta pioneja.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

                                                          ❤Anni

Etupihan kesäisiä tunnelmia

Tänä vuonna on tullut todistettua, että hyvin pienilläkin jutuilla saa kivoja tunnelmia aikaiseksi. Koska en ole voinut istutella mitään, on pitänyt improvisoida.

Autokatoksen vieressä DIY-penkillä ovat mehikasvit vanhassa kakkuvuoassa ja kauhassa. Ne talvehtivat tuossa samassa paikassa. Eli niille ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin kastella silloin tällöin. Penkin vieressä on maitotonkka, johon laitoin vanha muratin ruukussaan.

Isäni tekemässä betoniruukussa kasvaa toista vuottaan pieni kuusentaimi, joka kasvoi ennen talon nurkalla. Orvokki on jostain kylväytynyt sen kaveriksi. Suloista!

Viime kesän ihanimpiin kirpparilöytöihin kuului tämä iso sinkkitynnyri. Se täytettiin singelillä ja sekaan upotettiin hortensia purkissaan sekä mökissä talvehtinut muratti purkissaan. Mukaan vielä aseteltiin peikonpähkinästä leikattuja oksia korkeutta tuomaan. Yksinkertaista ja helppoa.

Ulko-oven luona vanhaan ruostuneeseen maitotonkkaan sujautin kelloköynnöksen purkissaan. Betoniruukussa on toinen pihalta muutama vuosi sitten otettu kuusentaimi, joka onkin kasvanut jo ihan mukavasti. Ruosteenvärisessä ruukussa on pohjalla singeliä ja pikkupurkeissa pari orvokkia seka murattimikania, joka onkin vallan upea kasvi.

Murattimikanialla on kauniit lehdet ja se on lähtenyt jo innokkaasti leviämään ruukun ulkopuolelle.

Olen pitkään haaveillut japaninvaahterasta ja nyt sain sellaisen. Se pääsi singelillä täytettyyn metalliämpäriin. Istutan sen sitten myöhemmin kunnolliseen, isompaan ruukkuun. Huono puoli tässä ostopurkkikasvatuksessa on tietysti se, että kasveja pitää kastella tosi ahkerasti ja ainakin orvokit alkavat jo hiipua. Mutta minkäs teet. Näillä mennään tämä kesä.

Kesäisiä kranssejakaan en ole voinut tehdä, joten ripustin viime vuoden kesäkaupastamme ylijääneen piikkilankakranssin oven pieleen. Laitoin yhteen piikkiin vanhan viinipullonkorkin, jottei jää ruostejälkiä seinään. Kaikkia eivät ruosteiset jutut miellytä, mutta minä tykkään niistä tosi paljon.

Ensi viikolla luvassa kurkistus takapihan oleskelutilaan.

                                                     ❤Anni

Palloja puutarhassa

Olen aina pitänyt pallonmuotoisista kukista. Pionit, hortensiat ja laukat ovat lemppareiden listalla. Ympyrän ja pallon muodossa on jotain kiehtovaa, ikiaikaista. Sehän oikeastaan kuvaa elämän kiertokulkua ja ikuisuutta - elämä jatkuu.

Olen viime viikot ihastellut puutarhamme jättilaukkoja (Allium giganteum), jotka tänä vuonna kasvoivat vieläkin korkeammiksi ja niitä oli nyt myös enemmän. Jättilaukkoja minulla on ollut vasta kaksi vuotta. Pienempiä ukkolaukkoja (Allium aflatunense ’Purple Sensation’) on ollut pidempään, sillä laukat ovat tulppaanien jälkeen rakkaimpia sipulikasveja. Tänä vuonna  ukkolaukat olivat päässeet jotenkin hiipumaan. Pallerolaukat  (Allium sphaerocephalon) eivät ole vielä aloittaneet kukintaa.

Jättilaukkojen kukinnot ulottuvat sulkahernepuun oksille asti.

Yhdessä penkissä huomasin myös yllätyksen: oregoninlaukkoja (Allium unifolium). Niitä nämä ilmeisesti ovat. Se mikä tässä on yllättävää on se, etten muista koskaan istuttaneeni kyseisiä laukkoja. En tiedä mistä ne ovat tänne tulleet. No, mukava yllätys kuitenkin.

Laukoissa on sekin hauska puoli, että ne ovat kauniita kuivatettuinakin. Kaikkein suurimman kukinnon tekee palestiinanlaukka (Allium schubertii) ja niitä tuli kuivatettua viime kesänä. Tänä vuonna penkissä näyttää hiljaiselta. Mitäköhän niille on tapahtunut?

Palestiinanlaukan kuivatettu kukinto viime kesältä. Tämän yksilön halkaisija on n. 50 cm

Allium  aflatunensen kuihtunut kukinto

Laukkojen kukinnot säilyvät penkeissä kauniina pitkään. Tässä vähän leikittelyä valotuksella😊

Yksi ikävä puoli laukoissa  kuitenkin on, varsinkin tuossa jättilaukassa. Niiden kuihtuvat, varsin isot lehdet näyttävät rumilta penkeissä. Toisessa penkissä jalopähkämö vähän peittää isoja kuihtuneita lehtiä, mutta toisessa penkissä viereiset kasvit ovat pienempiä. Tuo penkki on tosin vielä kesken, joten ehkä asia ratkeaa penkin valmistuttua kun eteen tulee vähän korkeampia perennoja. Laukat kannattaakin istuttaa keskikorkeiden perennojen sekaan, jotta lakastuvat lehdet jäävät piiloon.

                                                                 ❤Anni