Palavarakkaus

Puutarhassamme on yksi kasvi, johon en osaa suhtautua. Kukassa ei sinänsä ole mitään vikaa - kaunishan se on, mutta en ole vakuuttunut sopiiko se juuri meidän puutarhaan ja pohdinkin minkä kasvien kanssa sitä yhdistäisin.

Palavarakkaus


Sain perinteiset punaiset palavatrakkaudet  tätini puutarhasta jakotaimina ja ne ovat viihtyneet meillä hyvin. Ne ovat vanhimmassa kukkapenkissämme eteläpihalla liilojen tädykkeiden ja etelänruusuruohon kanssa. Pieniä taimia alkoi jossain vaiheessa putkahdella vähän sieltä täältä, joten viime kesänä leikkasin kukinnot pois jottei se leviäisi enempää. Tällä hetkellä tuo punainen väri pistää silmään, sillä kaipaan levollisuutta ja rauhoittavia värejä. Mutta siinä ne nyt saavat toistaiseksi olla.

palavarakkaus


Jokin tuossa kasvissa kaikesta päätellen minua viehättää, koska viime vuonna ostin vaaleanpunaista palavaarakkautta. Olin menossa taimiostoksille suunnitelmineni, joissa ei lukenut, että osta vaaleanpunaista palavaarakkautta. Mutta niin siinä vaan jälleen kerran kävi, että puutarhamyymälään päästessäni, suunnitelmat karisivat mielestä jo kaupan parkkipaikalla ja ostoskärryyn tuli paljon sellaista mitä en ollut suunnitellut. Mistäköhän sekin johtuu? Minulle on monta kertaa aiemminkin käynyt niin. Puutarhamyymälässä on aina jotain maagista, koska ei minulla missään muussa kaupassa käy noin.

Note to myself: Pitää ruveta jatkossa harjoittamaan itsekuria puutarhamyymälöissä.

palavarakkaus

No, joka tapauksessa vaaleanpunaiset palavatrakkaudet  pääsivät itäpihan uuteen penkkiin maitokellon viereen kuten kerroin täällä. Se tuntui silloin hyvältä idealta. Viime kesänä ne olivat vielä varsin vaatimattomat, mutta tänä kesänä ne ovat kasvaneet jo puolen penkin verran. Eikä siinä mitään. Mutta. Minä en vain pidä tästä näkymästä. Jokin siinä mättää. Armenianunikko kukkii edelleen ihan valtoimenaan. Se on kyllä hieno, mutta väriltään se ei sovi tähän. Tumma koristeomenapuu määrittää hyvin pitkälti sen mikä väri tässä penkissä toimii. Vaaleanpunaisen palavanrakkauden vähän kauhtunut sävy tarvitsee jotain muuta rinnalleen toimiakseen tuon tumman taustasävyn kanssa. Maitokellon hento sinisyys ja toisaalta armenianunikon räväkkä lohenpunaisuus eivät ainakaan raikasta näkymää.





Pikaisen analysoinnin jälkeen voisi siis sanoa, että värimaailmassa on jotain pielessä. Samoin penkissä olevien kukkien rakenteet eivät oikein pelitä keskenään. Hyvä kysymys on myös se miksi istutin alunperinkään tuon värisiä kukkia juuri tuohon penkkiin. Mielessä ne näyttivät hyvältä yhdistelmältä.

Aloin miettiä mitä yhdistäisin vaaleanpunaisen palavanrakkauden kanssa. Avuksi ideointiin aloin etsiä miten ihailemani Piet Oudolf on yhdistänyt palavaarakkautta. En löytänyt perinteistä punaista hänen suunnitelmistaan, vaaleanpunainen oli jossakin inspiraatiolistalla yhdistetty valkoisen lehtoängelmän kanssa. Se näytti kyllä ihan kauniilta. Ja kas, hän oli listannut vaaleanpunaisen palavanrakkauden hänen 100 eniten käyttämänsä kasvin listalle. Se vähän yllätti. Löysin myös samaiselta sivustolta (johon pääset tästä) ehdotuksen hyviksi kumppanuuskasveiksi. Siellä oli enimmäkseen erilaisia verbenoita (joita minulla olikin tuossa penkissä viime kesänä). Mietin myös, että perinneperennan ”modernisointiin” sopisi varmasti loistavasti korkeahkot heinät.

Mitä tästä opin? Joskus käy niinkin, että mielessä hyvältä näyttänyt suunnitelma ei toimikaan todellisuudessa. Täytyy tehdä siirtoja ja löytää sopivat kumppanuuskasvit, sillä kaikki kukat ovat kauniita oikeanlaisessa seurassa ja paikassa.

palavarakkaus


Ensi keväänä länsipihan keskipenkistä pitää raivata ruusu ja lupiini pois. Voisin siirtää nuo vaaleanpunaiset palavatrakkaudet sinne ja mukaan ehkä valkoisia kukkijoita sekä heiniä. Osan voisi laittaa punaisten paikalle eteläpihalle jos punaisuus vielä silloin häiritsee. Tumman koristeomenapuun luo minulla on jo uusi suunnitelma, johon palaan myöhemmin. Katsotaan miten suunnitelmat tästä vielä jalostuvat ennen ensi kevättä.😊

Onko sinulla palavaarakkautta puutarhassa ja minkä kanssa olet yhdistänyt sitä?

                 ❤Anni

22 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat sievän näköisestä kukkasesta ❤

    VastaaPoista
  2. Minulla on sitä kirkkaanpunaista... Vaikea väri! "Onneksi" se ei viihdy tällä hetkellä hyvin, ei siis ole kovin paljon. Vain muutama kukka on ruusupensaan ja keijunkukkien seurassa, hyvää paikkaa sillä ei oikein ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkkaanpunaisessa on omat haasteensa kuten tuntuu olevan tuossa hailakan vaaleanpunaisessakin. Annan sille kuitenkin vielä mahdollisuuden ensi vuonna toisessa penkissä. Katsotaan miten se toimii siellä:)

      Poista
  3. Minulla on molempia, punaisen lähellä ei kuki mitään muuta, toimii silloin hyvin. Vaaleanpunaisen kanssa on vähän sama juttu, samassa penkissä ei juuri nyt kuki oikein mitään muuta. Lehtöängelmäkin (valkoinen) on siin kukintansa kukkinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin, ilman muita kukkijoita se toimiikin varmasti parhaiten. Heinät voisivat siksi sopia hyvin niiden läheisyyteen.

      Poista
  4. Minulla palavarakkaus sai lähdön. Kukki huonosti omalla paikallaan ja kotilot vielä reittivät niitä. Ei levinnytkään. Ehkä joskus sen voisin uudestaan ottaa, mutta eri paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään taas katselin tuota penkkiä, jossa nuo punaiset palavatrakkaudet ovat ja tuumin, että taidan niistä luopua kokonaan. Ne kukkivat kyllä kauniisti ja yrittävät levitä ympäri penkkiä, mutta haluan rauhoittaa penkin värimaailman. Tuon vaaleanpunaisen säilytän vielä ja yritän sovittaa sen neutraalimpaan värimaailmaan toiseen penkkiin.

      Poista
  5. Palavarakkaus perinteisenä värinä (onko se väri tiilenpunainen?) on niin erikoinen väri, ettei sitä väriä juuri muissa kukissa ole. Ehkä se siksi on vaikea yhdistää muiden kanssa. Olen nähnyt sellaisen puutarhan, jossa palavarakkaus oli yksinään suurena joukkona vähän villinä, se oli hieno vanhassa pihamiljöössä.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteinen punainen palavarakkaus on hyvin intensiivisen värinen ja tuntuu että se on minun silmille nyt liikaa. Vanhaan pihamiljööseen se onkin ehkä helpompi sovittaa ja juuri yksinään, suurena joukkona se on hyvin vaikuttava näky. Hämmentävää tässä on se, että tuo vaaleanpunainen tuntuu olevan yhtä vaikea sijoittaa muiden kukkijoiden läheisyyteen. Tuli tässä mieleen, että voisihan sitä vaaleanpunaista kokeilla vaikka isossa ruukussa heinien kanssa.

      Poista
  6. Ei ole palavaarakkautta minulla, vaikka tuo vaaleanpunainen onkin aika herkullisen värinen. Minusta ainakin kuvissa sen väri käy tummaan koristeomenapuuhun, mutta noiden kaikkien sekoituksessa on kieltämättä jotain kummallista. Ehkä keskenään riitelevien sävyjen lisäksi niillä on myös liian samankaltaiset kukinnot. Harmillisen usein mielikuvat eivät toimikaan todellisuudessa, mutta onneksi vastapainoksi tulee joskus vahingossa erityisen onnistuneita yhdistelmiäkin. Suunnittelun iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei toimi värit eivätkä rakenteet keskenään. Mutta ensi vuonna sitten uudet kokeilut.
      Kiitos! Nyt on reilusti aikaa suunnitella vaikka mitä:)

      Poista
  7. Ehkä sinulla on nyt vaihe jona kaipaat rauhallisia värejä?
    Palava rakkaus pomppaa kyllä silmään mutta ei haittaa minua. Nyppään pois jos on väärässä paikassa😁
    Apua! En tiennyt että on v-punainenkin muunnos! Se minun on saatava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen huomannut nyt kaipaavani todella paljon rauhallisia värejä.
      Tuo vaaleanpunainen on ihan kaunis muunnos. Meillä se nyt vielä hakee oikeaa paikkaa, mutta uskon, että se paikka mihin sitä nyt suunnittelin siirrettäväksi sopii sille paremmin.

      Poista
  8. Minulla on vähän samanlainen suhde palavaanrakkauteen - en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. Tuo vaalenapunainen on kyllä ihastuttava, mutta perinteinen punainen on minusta hyvin haasteellinen värinsä puolesta. Tosin, samaan hengenvetoon on kerrottava, että kävimme pari päivää sitten P.E.Svinhufvudin kotimuseossa Kotkaniemessä, ja siellä kasvoi punaista palavaarakkautta yhdessä oranssien ruskoliljojen kanssa runsaina rykelminä. Häkellyttävä näky, oikea show stopper. Ehkä kasvi vaatii rinnalleen yhtä räväkän kumppanin toimiakseen? Mukavaa viikonloppua sinulle ja suunnittelun iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se tuntuu olevan hankala väri. Unohdin näköjään mainita tuossa tekstissäni nuo ruskoliljat kokonaan. Niitä on nimittäin meilläkin noiden punaisten seurana:) Ruskoliljat ovat meillä kylläkin vähän hiipuneet ja kukkivat niin aikaisin ja nopeasti tänä vuonna ettei niistä ollut nyt yhteiskuvaa. Se on tosiaan räväkkä yhdistelmä. Liilat tädykkeet tuovat onneksi vähän vastapainoa punaisille ja oransseille kukille. Minua ei ennen ole häirinnyt tuo räväkkyys, mutta nyt se pistää silmään.
      Mukavaa viikonloppua myös sinulle :)

      Poista
  9. Meillä on muutama punainen palavan rakkauden taimi kitunut liian ahtaassa ja varjoisassa penkissä. Siirsin ne viime syksynä aurinkoon kirkkaansinisten ritarinkannusten kaveriksi. Joukossa myös sinisiä pallolaukkoja. Aika sähäkkä väripari, katsotaan nyt muutama vuosi, miten leviävät ja miltä silmään näyttää:) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti hyvä yhdistelmä:) Punainen tuo toki sähäkkyyttä, mutta sininen kuitenkin rauhoittaa ja tasapainottaa intensiivistä punaista.
      Hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  10. Voi minusta tuo näyttää kauniilta noinkin. Ei kerrassaan mitään vikaa. Minullakin on näitä kumpaakin kasvamassa siksi, että isäni rakasti kyseistä kasvia ja hänkin niitä kun hän kuoli...muistoksi. Ruotsissa oli aikanaan paljon tätä carneaa yhdistettynä vaaleansiniseen ritarinkannukseen. Näytti hyvin viehättävältä kun kumpikin olivat korkeita perennoja. Punainen versio on minusta kauneimmillaan ihan omana pöheikkönään vaikka luonnontilaisessa nurkkauksessa. Toivottavasti saat mieluisan kombon, siirtoon vaan jos ei silmää miellytä. Onnellisia kesäpäiviä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Luulen, että tuo minunkin penkkini toimisi paremmin jos siitä ottaisi nuo armenianunikot pois, sillä ne ovat jotenkin ihan eri maailmasta. Carnea ja vaaleansininen ritarinkannus ovat varmasti hyvä yhdistelmä.
      Tuo penkki vaatii selvästikin vielä paljon suunnittelua, jotta saan sen silmääni miellyttäväksi. Noh, ensi vuonna minulla taitaa olla täällä puutarhassa melkoinen kasvien siirtoprojekti edessä. Mutta kyllä ne palaset siitä loksahtavat jossakin vaiheessa paikoilleen:) Onnellisia kesäpäiviä myös sinulle!

      Poista
  11. minulla on punaista palavarakkautta isossa penkissä. se aloittaa kukintansa siinä vaiheessa, kun penkissä kukkivat viel siperiankulrjenmiekat. palavanrakkauden intensiivinen kukinta kestää kauan, joten parhaillaan se on ainut kukkija ko penkissä. vihreässä lehtimassassa se näyttää hyvin kauniilta. palavienrakkauksien jälkeen kukintavuoroon tulee kanadanpiiskut. ne valtaavat syyskuuksi koko penkin.
    tuota vaaleanpunaista minulla ei ole. se on kyl myös todella kaunis.
    minulla oli myös vaihe, milloin en erityisemmin pitänyt vahvasta punaisesta, annoin palavienrakkauksien kuitenkin olla ja levitä rauhassa. ja nyt kiitän, tällä hetkellä rakastan niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun on kukkijoita koko kesäksi! Siihen pyrin itsekin kun penkkejä suunnittelen.
      Minulla on nyt selvästikin levollisten värien vaihe, mutta katsotaan miltä intensiiviset värit tuntuvat ensi kesänä:)

      Poista