Hankintoja messuilta ja vähän muualtakin

En pystynyt tälläkään kertaa vastustamaan kiusausta tehdä hankintoja messuilta. Muistuttelin tuon tuosta itseäni, että talvella tilatut daalianjuurakot tulevat ensi viikolla Hollannista, mutta eipä se auttanut. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli 10 pussia, mitäs muutakaan kuin daalioita ostettuna.

Ensimmäinen kevätpäivä tänä vuonna kun tarkeni ruukuttaa ulkona

Houkutuksia sipuli- ja juurakkolaareissa olisi ollut paljon muitakin, mutta sain hillittyä itseni. 'Black Beauty'- kiinanpionin taimea en kuitenkaan pystynyt ohittamaan. Meillä on puutarhassa 'Sarah Bernhardtia' sekä 'Krinkled White' - pionia. Tällä 'Black Beautylla' on niin eksoottisen tummat kukat enkä ollut sellaista ennen nähnyt, että päätin sitä kokeilla. Laitan sen ehkä noiden mausteisten sävyjen penkkiin, josta olen postannut aiemmin täällä. Toisaalta se voisi olla valkoisten kukkien joukossa aika upea.

'Black Beauty'- pionin alut pilkistävät jo mullasta.

Ulkona oli tänään jo sen verran lämmin, että päätin laittaa daaliat multaan ruukutuspöytäni ääressä pihamökin vieressä. Kylläpä oli ihanaa puuhastella ulkona linnunlaulussa. Messuilla tekemiini daaliahankintoihin kuuluivat seuraavat lajikkeet:
- 'Marble Ball'
- 'Snowball'
- 'Lucca Johanna'
- 'Ferncliff illusion'
- 'Blue Boy'
- 'Mamba'
- 'Thomas A. Edison'

Korillinen daalioita

Nyt on sitten pihamökissä taas ruuhkaa...

Eilen messujen jälkeen piti vielä kurvata hakemaan multaa ja samalla tarttui mukaan pagodipuu, johon ihastuin jo aiemmin Tukholman Formex-messuilla. Ajattelin viedä sen ulos kun ilmat lämpenevät. Minua jotenkin viehättävät kaikki tuollaiset sirot pikkupuut.

Pagodipuun lehdet ovat suloisen pienet

Puussa on sekä vaaleanvihreitä että tummempia lehtiä.

Pagodipuu eli Sophora Prostrata on kotoisin Uudesta-Seelannista, jossa se kasvaa pensaana. Se viihtyy auringossa tai puoliauringossa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Talveksi se täytyy tuoda sisätiloihin, mutta koskapa se viihtyy talviajan viileässä niin vien sen silloin pihamökkiin.

Tyttäreni halusi huoneeseensa kultaimarteen (Phlepodium aureum), jolla on nimestään poiketen harmaansinivihreät lehdet, vähän kuten eukalyptuksella. Kasvin nimi tuleekin sen juurakon väristä. Kultaimarre viihtyy hajavalossa tai varjossa ja se pitää tasaisesta kosteudesta. Sitä pitää myös sumutella usein.

Kultaimarre

Tänään leikkasin kevyesti tuija-aitaamme. Samalla huomasin, että rusakot olivat syöneet viime kesänä istuttamaani peikonpähkinää, onneksi ei pahasti. Vanhempi peikonpähkinä ei ollut kelvannut. Leikkasin myös siperianhernepensasta parempaan muotoon. Yritän saada siitä puumaisen. Kivaa kun voi jo kaikenlaista pientä tehdä puutarhassa. Näyttää silti, että vielä menee kauan ennen kuin pääsee kunnolla puutarhahommiin. Varsinkin länsipuolen penkit ovat vielä jään alla, mutta kyllä se siitä vähitellen kevääksi taittuu.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!