Kesäkuun kasvikortti

Knautia macedonica eli etelänruusuruoho

Keskiviikon kukkakimarassa esiintyi useammassa kuvassa etelänruusuruoho, joka meillä on vuosi vuodelta komistunut eteläpihan isoimmassa penkissä. Ilokseni huomasin tänä keväänä, että sitä oli ilmestynyt myös länsipihan pioni-ruusu - penkkiin. Siihen se sopiikin hienosti. Kasvien oma vaellus toimi tässä kohtaa hienosti. Kasvikortissa vähän lisää tietoa tästä kaunottaresta.

Ihanaa kesäkuun viimeistä lauantaita!

Keskiviikon kukkakimara (osa 2)

Tästä keskiviikon kukkakimara-postauksesta taitaa tullakin tällainen kesäsarja😊.

Puutarhassamme on juuri nyt paljon kirkkaita värejä: ruskoliljat, palavarakkaus, kurjenpolvet, etelänruusuruohot, peurankellot, sormustinkukat. Tässä joitakin tämän hetken tunnelmia:

Daaliat aloittavat kohta kukintansa. Tänä vuonna täytyy muistaa merkitä viime syksynä sekoittuneet daaliat. Kohta selviää mikä daalia tässä alakuvassa on.

Tässä tämän kevään daaliahankintoja: 'Totally tangerine'. Näyttää lupaavalta.

Kurjenpolvia löytyy meiltä mm. verikurjenpolvia 'Max Frei' (pinkki) ja 'Striatum' (vaaleanpunaisia, alapuolella kuvassa) sekä siniliilat jalokurjenpolvet 'Rozanne' ja 'Orion'.

Etelänruusuruohossa käy kova pörinä.

Nyt tulee vähän toistoa, sorry! Jättilaukat olivat jo viime viikon kimarassa, mutta en vain voi olla ihastelematta näitä. Tuntuu kuin pallot olisivat joka päivä vähän suuremmat. Pörriäiset mönkivät nautiskellen ympäri näitä herkkupalloja.

Meillä on vihdoin sormustinkukkia. Näitä olen odottanut!

Silkkiunikko 'Mother of Pearl' on värisekoitus, jossa on yleensä ollut lähinnä valkoisia tai hennon vaaleanpunaisia pikku-unikkoja. Nyt penkistä putkahti myös tällaiset punaiset suloisuudet.

.

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

Pikku Sissinghurst

Juhannuspäivän projekteihin kuului jo ikuisuuden kestänyt hyötytarhan käytävän täyttäminen singelillä. Aloin levitellä juurimattoa ja sehän tietysti loppui kesken ( olin napsinut siitä paloja jo aiempiin projekteihini). No, piti lähteä juurimattoa ostamaan... Arvatkaas oliko mukana jotain muutakin kun tulin takaisin? - Kyllä tietenkin. Kuinkas muutenkaan.😊

Prinsessapäivänkakkara

Jännästi inspiraatio iski ennen kuin pääsin edes juurimatto-osastolle. Jostain alitajunnasta pulpahti taannoinen ideani pienestä penkistä, jossa olisi vain valkoisia kukkia ja vihreää sekä hopeanvärisiä kasveja. Annoin tuolle penkille suunnitelmissani silloin joskus nimeksi ”Pikku Sissinghurst”. Sitten se unohtui pariksi vuodeksi.

En ole Sissinghurstissa koskaan käynyt kuin lehtien, kirjojen ja tv:n välityksellä, mutta se on yksi ”puutarhoja, joissa haluaisin vierailla” - listani kärkinimistä. Kun mainitaan Sissinghurst, siitä tulee ensimmäiseksi monelle mieleen valkoinen puutarha, jonka Vita Sackville-West sinne loi. Koko puutarha ei siis ole valkoinen, vain yksi osa.

Jos ei ole mahdollisuutta matkustaa Sissinghurstiin, miksei siis voisi tuoda palaa Sissinghurstia omaan puutarhaan. Meillä tosin puitteet ovat hyvin vaatimattomat Sissinghurstin mittapuulla ja mittakaavakin on vain piskuinen pieni kukkapenkin pätkä. Ehkä se siitä joskus laajenee kokonaiseksi huoneeksi, mutta ei tänä kesänä.

Idean kypsymiseen juuri nyt vaikutti varmasti osaltaan se, että tuon kyseisen penkin muokkasin tänä keväänä suorakylvöjäni varten, mutta itämistä ei juuri tapahtunut. En tiedä vaikuttiko pitkä hellekausi kastelusta huolimatta vai missä vika, mutta päätin tehdä tuolle penkille jotain odottelun sijaan. Vain siellä täällä itäneet muutamat siemenet eivät juuri ilahduta.

Ei idä ei.

Kasveiksi pikku Sissinghurstiin valikoituivat seuraavat:
• hopeapensas
• tyrni ’Hikul’
• pesäkuusi
• rantakauraa
• helminukkajäkkärää
• valkoalpia
• prinsessapäivänkakkaraa ’Snow Lady’

Alue on maaperältään niukkaravinteinen ja ehdottomasti pihamme hiekkaisin, suuren männyn edustalla. Aurinkoa myös riittää lähes koko päiväksi.

Tyrni 'Hikul'

Valkoalpi

Rantakaura

Etualalla hopeapensas (vasemmalla) ja helminukkajäkkärät

Ensitöikseni roudasin kiven alueelle ja sen ympärille aloin hahmotella kasveja. Hopeapensasta en halunnut keskelle vaan vähän reunemmalle. Sen alle aion siirtää muutaman arovuokon alun alkukesän kukkijaksi. Tuo tyrni on hauska tapaus. Se jää matalahkoksi pallomaiseksi pensaaksi, ei tee marjoja ja on varsin helppohoitoinen. Rantakaurat asettuivat luontaisesti kiven viereen. Pesäkuuselle tulisi jättää riittävästi tilaa, sillä se tosiaan leviää viihtyessään.

Reunojen kanttaus on vielä tekemättä.

Istutin kasvit melko lähekkäin, kuten yleensäkin teen. Siirtelen kasveja sitten jos tulee liian ahdasta. Jätin myös muutamat itäneet kylvökset paikoilleen. Unikkoa sieltä näyttäisi ainakin nousevan jonkin verran.

Nurmikko on edelleen murheellinen näky. Tuohon edustalle haaveilen sorapolusta joskus sitten tulevaisuudessa.

 Mukavaa tiistaita!

Kirjasuositus

Puutarhakirjallisuuden helmiin kuuluu mielestäni Mari Mörön kirjoitukset puutarhasta. Mörön kirjat eroavat perinteisistä opasmaisista puutarhakirjoista siinä, että ne ovat soljuvaa kerrontaa intohimoisen puutarhaihmisen elämästä ja kokemuksista. Tekstit ovat lisäksi täynnä hersyvää huumoria ja ne saavat lukijan hihittelemään tuon tuosta.

Olen lukenut Mörön kaikki puutarhakirjat (häneltä on ilmestynyt myös lastenkirjoja sekä muista aiheista kirjoitettuja romaaneja). En nykyään enää osta usein kirjoja vaan lainaan kirjastosta, mutta Mörön puutarhakirjat haluaisin kyllä kaikki kirjahyllyyni, sillä jutut ovat niin hauskoja, että niihin on mukava palata aina uudelleen. Mörön uusin kirja Kukkanuottasilla on yli 200-sivuinen viihdyttävä paketti luettavaa kauniilla kuvilla höystettynä.

Ihailen suuresti Mörön taitoa kirjoittaa hyvin pienistäkin arjen tapahtumista niin mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Kielellinen leikittely on nerokasta ja teksti vie mukanaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa tarinat kulkevat intohimoisen viherturaajan elämänmenossa. Aihepiirit kulkevat laidasta laitaan erikoisesta multareseptistä ja pihan energiavirtauksia mittaavan rouvan vierailusta aina suunnitelmiin vihertumppujen vanhainkodista. Kolmas osa vie lukijan vaikuttaville puutarhamatkoille. Erityisesti Vancouverinsaarella tehdyt vierailut eri puutarhoihin mielenkiintoisine tarinoineen nostattivat heti matkakuumeen.

Lisää Mari Mörön kirjoituksia puutarhasta voit lukea myös hänen Vapaasti versoo - blogistaan.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Kesäyön Frida Kahlo seppele - workshop

Ihana juhannusaaton aattoilta BLOMMA creatives - kukkastudiolla! Aiheena oli valmistaa juhannukseksi kukkakruunu à la Frida Kahlo.

Kävimme tekniikan läpi sekä tarvittavat tarvikkeet ja kukat. Opin monta uutta niksiä kukkien työstämiseen kransseissa. Esille tuli myös hyödyllistä tietoa eri kukkien kestävyydestä. Aika kului kuin siivillä.

Tunnelmallinen kukkastudio

Luonnonmateriaaleja voi hyvin hyödyntää myös kukkaseppeleissä

Miljöö oli aivan ihastuttava tila Barkerin vanhalla kutomolla ja kukkakruunua tehdessä unohtuivat kaikki arjen kiireet.

Kiitos Kristiina kivasta illasta ja hyvistä opeista!

Tästä on mukava lähteä juhannuksen viettoon. Meillä tänä vuonna keskitytään rentoon oleiluun perheen kesken, hyvään ruokaan ja maailman ihmettelyyn pikku-Bertan kanssa.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Herkkuja pölyttäjille

Tällä viikolla on Ranskassa vietetty Des fleurs pour les abeilles eli Kukkia mehiläisille - viikkoa. Viikon aikana puutarha-alan ammattilaiset pyrkivät lisäämään kuluttajien tietoutta mehiläisten ja muiden pölyttäjien suosimista kasveista kannustamalla istuttamaan kyseisiä kasveja puutarhaan, terasseille ja parvekkeille. Lisäksi myös kerrotaan mikä aiheuttaa mehiläiskuolemia. Syitä ovat mm. torjunta-aineet, loiset (varroapunkki), maataloudessa käytetyt erilaiset kemialliset yhdisteet sekä monimuotoisuuden väheneminen kasvien viljelyssä. Kaikkia syitä ei edes tiedetä.

Tällaiset teemaviikot ovat mielestäni erittäin tärkeitä järjestää ihan maailmanlaajuisesti. Mediassa on paljon pyörinyt (Albert Einsteinin sanomaksi väitetty) apokalyptinen lause: "Jos mehiläinen katoaisi maan pinnalta, ihmiskunnalla olisi jäljellä enää neljä vuotta elinaikaa". Pelottavaa! Edelleen törmään somessa juttuihin, joissa neuvotaan miten pörriäisistä pääsee ansoilla eroon. Kiusana ovat useimmiten ampiaiset, jotka toki eivät ole mitenkään merkittävä pölyttäjäryhmä, mutta toimivat kuitenkin hyödyllisinä tuhohyönteisten hävittäjinä. Kaikenlaisia ampiaisansoja viritellessä tulisikin pitää mielessä, että on hyvin todennäköistä, että niihin eksyy myös mehiläisiä, kimalaisia ja muita tärkeitä pölyttäjiä.

Jos pörriäiset häiritsevät oleskeluterassilla, voi ne johdattaa muualle perustamalla niille oman baarin. Olen jo aiemminkin maininnut eteläpihallamme sijaitsevasta pyöreästä alueesta (täällä), jossa maaperä on hyvin niukkaravinteinen. Olen istuttanut tuohon ympyrään kangasajuruohoa sekä ympärille koivuangervoa. Ajuruoho on alkanut nyt levitä myös ympyrän ulkopuolelle nurmikolle. Se kestää onneksi suhteellisen hyvin tallomista, joten se saa rauhassa levitä.

Tänä vuonna hankin myös siemensekoituksen, joka on erityisesti mehiläisten ja muiden pölyttäjien mieleen. Sekoitukseen kuuluivat mm. seuraavat kasvit:
- siankärsämö
- iiso
- revonhäntä
- isosudenporkkana
- rohtopurasruoho
- kehäkukka
- värisaflori
- kaunokit
- kaunosilmä
- kosmoskukka
- kukonkannus
- kesäsädekukka
- saippo
- malvikki
- pellava
- malva
- väriminttu
- ryytineito
- aitohunajakukka
- salvia
- törmäkukka
- keltasilmä
- tsinnia

Muita hyviä pölyttäjien suosimia kasveja ovat mm. verbena, iisoppi, päivänhatut ja punahatut. Tästä listauksesta puuttuu varmasti monta kukkaa ja puut sekä pensaat ovat oma juttunsa. Valinnanvaraa kasveissa ainakin on.

Syyssyrikkä houkuttelee erityisesti perhosia.

Kun ajuruohobaarin herkut ehtyvät, voi pörriäiset ohjata jatkoille omatekoiseen baariin, johon löydät ohjeen täältä. En ole itse vielä kokeillut tuota ohjetta vaan olen istutellut pörriäisten ja perhosten suosimia myöhäiskesän perennoja. Oletko sinä tehnyt joskus pölyttäjille baarin?

Tässä vielä linkit teemaviikon ranskankielisille sivuille:

Val'hor
Office des fleurs

Mukavaa juhannuksen odotusta!

Keskiviikon kukkakimara

Pieni kukkakierros keskiviikon piristykseksi, olkaa hyvä!
Ensimmäisen kuvan tarhakurjenmiekat ostin juurakkoina keväällä ja ne kasvoivat yllättävän nopeasti. Ne pääsivät uuteen itäpihan penkkiin, jonka tarkempi esittely on tulossa myöhemmin. Alla olevat isokonnantatarit ovat myös tuossa uudessa penkissä.

Itäpihan muurikivialtaassa on jo mukavan villi tunnelma kun mirrinmintut, kylmänkukat, poimulehdet, maksaruohot ja unikonalut ja pienet alliumit kasvavat mikä missäkin.

Näitä pieniä hietalaukkoja (allium 'hair') laitoin viime syksynä muurikivialtaaseen. Kiva nähdä millaisia nuo ovat avonaisina.

Muurikivialtaan päässä pallotuija, ohotanmaruna ja kamtsatkanmaksaruoho muodostavat kauniin yhdistelmän.

Ihanat jaloritarinkannukset aloittavat kohta kukintansa.

Tummakurjenpolvi 'Raven' on kiitollinen kukkija.

Ketoneilikka 'Arctic Fire' on itse söpöys, jonka kukat sulkeutuvat yöksi.

'Ambassador' - jättilaukat poksahtivat vihdoin upeiksi palloiksi länsipihan penkkiin.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Elefanttiheinän pitkä vaellus

Minusta tuntuu, että harvoin enää pysyn alkuperäisissä puutarhasuunnitelmissani. Huomaan eteneväni fiilispohjalta ja inspiraation mukaan. Ei ehkä kovin järjestelmällistä, mutta puutarhassani koen, että minulla on vapaat kädet tehdä mitä lystää. Eikä tämä nyt niin vakavaa ole.😊

Elefanttiheinän kauniin raidalliset lehdet

Viime syksyn loppualesta mukaan tarttunut elefanttiheinä (Miscanthus sinensis ’Cosmopolitan’) sinnitteli urhoollisesti pihamökissä talven ja nyt keväällä se on seilannut pitkin pihaamme odottaen istutusta tai oikeastaan minun inspiraatiopuuskaa. (Tuntuu, että olen kamalan myöhässä näiden istutusteni kanssa tänä vuonna, vaikka kyllähän tässä vielä aikaa on.) Joku viisas joskus sanoi, että osta kasvi vain jos sinulla on tiedossa sille paikka. Hyvä neuvo, jota en ole koskaan vielä oppinut noudattamaan ja niinpä olen nyt tässä tilanteessa elefanttiheinäni kanssa. Se on jököttänyt tyytymättömän oloisena pienessä ruukussaan ja varmaankin ihmetellyt mikä tuota tarhuria riivaa kun ei saa yhtä kuoppaa kaivettua. Niinpä. Tässä tullaankin viivyttelyn perimmäiseen syyhyn: elefanttiheinä voi kasvaa yli 2 metriä korkeaksi ja leveäksi ”aidanteeksi” eli sille on katsottava riittävä tila.

Keksin kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat ovat etelä-länsipihalla tuija-aidan edustalla. Päädyin lähempänä tietä olevaan kohtaan, koska se toinen kohta sinikuusama-aidan vieressä taitaa olla kuitenkin liian ahdas.

Kuvittele tuon kammottavan rikkaruohottuneen ja karrelle palaneen nurmikon tilalle kiviä, hiekkaa, havuja ja esimerkiksi jotain isolehtistä perennaa.

Kaivoin nyt ensin tuolle elefanttiheinälle ihan oman pienen alueen, jotta se pääsisi vihdoin kunnolla kasvamaan ja juurtumaan.  Paikka on ainakin sille sopivan aurinkoinen. Kaivoin nurmikerroksen pois, poistin isot kivet ja ison kerroksen savea ja sitten laitoin kunnon kerroksen multaa juurimattoa unohtamatta. Yhdistän sen sitten paremmalla ajalla ylempänä olevaan penkkiin kun vähän näen miten tuo heinä tuossa viihtyy eli joka tapauksessa poistan nurmikon kokonaan tuolta alueelta, koska se kasvaa siinä niin huonosti liian vähäisen multakerroksen takia.

Mielenkiinnolla odotan, onnistuuko talvehtiminen. Kun malttaa olla leikkaamatta kasvustoja syksyllä ja muistaa suojata tyvialueen, talvehtiminen yleensä sujuu heinillä hyvin, kuten partaohrallani kävi.

Elefanttiheinä on tarkoitus yhdistää tuohon ylempänä sijaitsevaan ryhmään laajentamalla penkkiä.

Mitä sinä laittaisit elefanttiheinälle kaveriksi tuolle poistettavalle nurmialuelle? Paikka on hyvin aurinkoinen ja ensimmäiset auringonsäteet osuvat tuohon jo aamupäivällä  ja paistetta riittää aina iltaan asti.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Bertta tuli taloon

Meillä alkoi vauva-arki kun perjantaina haimme 9-viikkoisen Bertan kotiin. Bertta on etnankoira kuten meidän 3-vuotias Beammekin.

Etnankoira (Cirneco dell’Etna) kuuluu alkukantaisiin metsästyskoiriin ja on kotoisin Sisiliasta. Se on ikivanha rotu ja polveutuu todennäköisesti Egyptin faaraoiden aikaisista metsästyskoirista. Foinikialaiset toivat sen mukanaan Välimeren alueelle. Sisiliassa etnankoiria käytetään villikaniinien metsästykseen.

Etnankoira on luonteeltaan voimakastahtoinen ja päättäväinen, vilkas, hyvin leikkisä ja omistajaansa voimakkaasti kiintyvä. Se rakastaa läheisyyttä ja viihtyy sohvalla omistajan kainalossa😊

Uni maistuu näinkin.

Minä olen aina ollut hyvin allerginen sekä ruoka-aineille, siitepölyille kuin eläimillekin. Etnankoirilla ei ole aluskarvaa  ja niillä ei ole mitään ominaishajua. Siksipä uskaltauduimme harkitsemaan koiran ottamista meille. Ennen kuin otimme Bean, kävimme useamman kerran kasvattajan luona kokeilemassa, tuleeko etnankoirasta minulle oireita. Ei tullut ja Bean tulon jälkeen minun ei ole tarvinnut kolmeen vuoteen ottaa yhtäkään allergialääkettä eli paranin siitepölyallergioista, jotka ovat minulla olleet ennen todella voimakkaat. Nykyään, ei mitään! Ei iho-oireita, nenä ei vuoda, silmät eivät turpoa ja voin hengittää ilman astmapiippua ympäri vuoden. Paras siedätys, joka toimi minulle! Ruoka-aineallergiat (lähinnä merenelävät) ovat edelleen, mutta sen kanssa on vain elettävä kuten tähänkin asti.

Paras paikka kotona on isolla eteläikkunalla:  voi tarkkailla ympäristöä ja ottaa samalla aurinkoa. Etnankoirat rakastavat lämpöä.

Kiipeily on kivaa, tuumii Bertta. (Taustalla näkyvä eteläpihan nurmikko on nykyään samanvärinen kuin pentukin. Voi apua tätä kuivuutta!)

Bea oli aluksi vähän ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta nyt alkaa jo sujua hieman paremmin 😊

Meillä on hyvin vauhdikas meno nykyään. Pentu oppii joka päivä uusia juttuja. Eilen esimerkiksi opittiin jo kiipeämään ulkoaitauksesta pois. Sohvalle opittiin hyppäämään saman tien, samoin selkänojalle. Etnankoirat pystyvät hyppäämään uskomattoman korkealle ja ketterästi. Niissä on jotain hyvin kissamaista.

Vaikka koti on tällä hetkellä hyrskyn myrskyn, nautin tästä ihanasta vauva-ajasta. Se on kuitenkin todella lyhyt aika 💗