Puutarhamme osat: eteläpiha

Esittelykierros puutarhassamme jatkuu...

Eteläpuolella on tällä hetkellä yksi iso perennapenkki, jonka rakensin heti ensimmäisinä kesinä. Se on myös ehkä vähiten kokenut muutoksia. Muutama menetys tosin on osunut näiden vuosien varrelle. Edellisenä kesänä rusakko (jälleen kerran)  tärveli hyvällä alulla olleen samettisumakin (Rhus typhina). Olin juuri poistanut runkosuojan kesäajaksi ja jo seuraavana yönä oli puuparka tuhottu! Niinpä meillä ei runkosuojia poisteta enää kesäksi ollenkaan, muuten menee kaikki. Viime kesänä jouduin poistamaan versotaudista kärsineen ruusumantelin (Prunus triloba) ja lisäsin tilalle rungollisen pallotuijan.

Osa eteläpihan isoa penkkiä...

...ja toisesta suunnasta auringon laskiessa

Ison penkin vieressä on myös ympyränmallinen pörriäisten baari. Ensimmäisenä talvena tuolle alalle tapahtui jotain mystistä, sillä siihen muodostui ympyränmuotoinen alue, josta kaikki nurmikko oli kuollut. Uutta nurmea en halunnut tuohon kuivaan ja paahteiseen paikkaan, joten keksin perustaa siihen penkin ajuruohosta (Thymus serpyllum), jota ympäröi matalana pidettävät koivuangervot (Spiraea betulifolia) ja kivenlohkareet. Koivuangervojen väleissä oli myös aiemmin kurjenpolvia (Geranium), mutta edellistalven ääriolosuhteet olivat niille liikaa. Ajuruohomaton perustamista suosittelen lämpimästi, sillä se houkuttelee pölyttäjiä ja tuo ihanaa timjamin tuoksua.

Ajuruohoa pölyttäjien iloksi

Talon eteläseinustan ohi menee pengerretty kulkuväylä takapihan terassille. Tuon pengerryksen edessäkin on perennapenkki, jossa oli aluksi ryhmäruusuja. Ne viihtyivät siinä hyvin kunnes tuhoisa talvi vei monen muun kasvin lisäksi myös ruusut suojauksesta huolimatta. Ruusujen tilalle istutin paahteisen paikan kasveja ja koristeheiniä. Perennapenkkien kasveista on tulossa tarkemmin juttua myöhemmin.

Kurjenpolvi (Geranium 'Rozanne) kietoutuneena peikonpähkinään (Corylus avellana 'Contorta')

Tästä postauksesta saattaa saada sellaisen kuvan, että puutarhassamme on vain vierailevia kasvitähtiä.
No, tottahan se osittain onkin. Rusakot, peurat, muut tuholaiset ja kasvitaudit sekä arvaamattomat talvet ovat huolehtineet kasvien vaihtuvuudesta ja saaneet tämän puutarhurin toisinaan päästelemään ärräpäitä pihamaalla. Mutta minkäs teet. Nöyrä puutarhuri ottaa vastaan, mitä tuleman pitää ja sopeutuu tilanteeseen. Talven 2015- 2016 jälkeen oli hermojenmenetys lähempänä kuin koskaan. Monet kestävänäkin tunnetut kasvit olivat kuolleet. Siihen oli syynsäkin. Ensin satoi vettä kuin vedenpaisumuksessa ja sitten iski heti 25 asteen pakkanen, niin että kasvien juuret pääsivät jäätymään ja kuolivat hapenpuutteeseen. Sitten on myös niitä kasveja, jotka eivät vain viihdy kuin ehkä vasta muutettuaan useamman kerran. Syyshortensiamme esimerkiksi ovat seilanneet pitkin puutarhaamme ja majailevat tällä hetkellä tontin reunalla itäpihalla. En tiedä viihtyvätkö sielläkään, mutta olen toiveikas.