Pihamme on kätevästi jaettavissa neljään osaan ilmansuuntien mukaan. Pihalle tullaan eteläpuolelta. Taloon tullaan sisään itäpuolelta. Tonttimme pohjoispuoli rajoittuu kallioiseen metsään ja länsipuolella on oleskeluterassi valtavan männyn varjossa.
 |
| Ei ehkä ihan mittakaavassa, mutta saa tuosta jonkinlaisen kuvan... |
Kerron nyt tällä kertaa länsipuolesta, koska sitä aloin työstää heti ensimmäisenä kesänä, jolloin suurin projekti oli 46 tuijan istutus länsipihalle, sillä sieltä puuttui kokonaan näkösuoja naapuriin. Päädyin tuijiin (Thuja occidentalis brabant) niiden nopean kasvun takia. Jokaiselle tuijalle tuli kasteluputki. Maahan tuli katekangas ja päälle valkoista soraa, joka kerää lämpöä ja sulattaa maata tuijien vaikeimpana ajankohtana eli kevättalvella. Yhtäkään tuijaa ei ole talveksi suojattu ja kaikki ovat edelleen elossa ja hyvässä kunnossa. Nyt tuijat antavat jo mukavasti suojaa niin katseilta kuin tuuleltakin. Valkoinen sorakaan ei enää näy - ja hyvä niin. Se näytti ihan luonnottomalta - ihan kuin olisi kesällä ollut pätkä lunta maassa. Kaikesta huolimatta suosittelen soran käyttämistä tuijien alkutaipaleelle. Viime syksynä jatkoin tuota aitaa vielä kymmenellä tuijalla ylös rinteeseen.
 |
| Pienet tuijat ja paljon nurmikkoa. |
Samana kesänä istutin tien viereen kolme isoa rusokirsikkaa, jotka kukkivat ensimmäisen kerran neljäntenä keväänä. Tien vieressä on myös kolmen ison kiven ryhmä, jonka ympärille istutin ensin perennoja, mikä oli virhe - kaikki kuolivat ensimmäisen talven jälkeen. Perustin penkin väärin, siitäpä opin taas kaikenlaista. Ensimmäisenä kesänä istutin myös tuurenpihlajan etelä-länsipihalle, mutta se koki ystävämme ristiturvan käsittelyn suojista huolimatta eikä toipunut siitä koskaan. Poistin pihlajan tosin vasta viime kesänä kun vihdoin oli aikaa työstää sitä aluetta.
 |
| Kirsikan kukkiessa ei voi olla kuin onnellinen. |
Ensimmäisenä kesänä istutin myös kaksi hillittykasvuista omenapuuta (antonovka ja punainen melba), puna- ja valkoherukan sekä karviaismarjapensaan länsipihalle.
Seuraavina kesinä hahmottelin viisi erilaista perennapenkkiä erilaisine pensaineen länsipihalle ja laajensin marjapensaiden alueen lavojen kanssa hyötykasvialueeksi. Tuo koko alue koki isoja laajennuksia vasta viime kesänä kun poistin sen kitukasvuisen tuurenpihlajan ja jaoin aluetta enemmän huoneisiin.
 |
| Länsipiha viime kesänä... |
 |
| ..-ja toisesta suunnasta viime syksynä. |
Mittasuhteiden hallitseminen on ollut minulle suurin haaste ison puutarhan rakentamisessa. Aluksi ihmettelin, miksi mikään penkki ei oikein näytä miltään, kunnes tajusin, että kaikki on liian pientä - niin penkkien koko kuin yksittäisten perennojen määrä. Tämän oivallettuani tulin myös siihen tulokseen, että alan kasvattaa itse perennoja siemenestä. Massaistutusten tekeminen ostotaimilla on melkoisen tyyristä puuhaa. Niinpä aloin opetella kasvatusta siemenestä pitäen. Lisäksi siemenestä kasvattamiseen liittyy aivan oma erityinen viehätyksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti