Kivikon kunnostusta

Taas on oltu puuhakkaina. Viikonlopun projektiin kuului talon pohjoispuolella olevan kivikon kunnostus ja hyötytarhan laajennuksen aloittaminen.

Pohjoispuolen kivikkoaluetta ja kitukasvuiset vuorenkilvet



Kivikkoon oli rakentaja jättänyt viisi aluetta istutuksia varten ja minä istutin alueisiin ensimmäisenä kesänä vuorenkilpiä, joita sain lapsuudenkodistani. Ajattelin, että ne varmasti tuossa viihtyisivät ja kasvaisivat tiiviiksi matoksi. Miten väärässä olinkaan...

Vuorenkilvet eivät ole juurikaan levinneet kuudessa vuodessa.


En tiedä missä vika, sillä maata on riittämiin ja isot juuretkin oli kuudessa vuodessa kasvanut. Joka talven jälkeen maa on peittynyt sammaleeseen, jonka sitten olen keväisin poistanut. Meinasin jo viime kesänä vaihtaa vuorenkilvet lamoherukoihin, mutta nyt päädyin kuitenkin kääpiövuorimäntyihin. Ne sopivat mielestäni paremmin tuohon metsäiseen maisemaan. Toivottavasti ne nyt viihtyvät ja innostuvat kasvamaan.




Tuo kivikkoalue on muuten ihan kiva, mutta kammoan sitä siksi, että toisinaan siellä viihtyvät myös käärmeet. Ajattelin, että laitan tuon kivikon nyt heti kuntoon ennen kuin käärmeet ehtivät sinne. No, kivikossa oli hiljaista, mutta kyy tulikin sitten vastaan pihamökin takana kun olin hakemassa kasteluvettä istutuksille. Hui! Se luikersi kannon alle piiloon. Toivottavasti tiemme eivät enää kohtaa uudelleen.

Sorareunassa on valmiina sähkövedot kolmelle valopylväälle.



Kivikon reunassa kulkee sorareunus, jonka kitkin puhtaaksi ruohoista. Jossakin vaiheessa tuohon sorareunaan tulee kolme valopylvästä, jotka meillä odottavat asennusta.

Hyötytarhan laajennus pääsi myös mukavasti alkuun, siitä myöhemmin lisää. Krookukset ovat tänä viikonloppuna olleet täydessä kukassa, samoin sinivuokot. Ihanaa!



Mukavaa uutta viikkoa!

10 kommenttia:

  1. Onpa metka juttu, etteivät vuorenkilvet ole juuri levinneet. Ajattelin niiden pärjäävän melkein paikassa kuin paikassa. - Ihania krookuksia ja sinivuokkoja. Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin kuvitellut, että vuorenkilvet pärjäisivät missä vain. Katsotaan miten vuorimäntyjen kanssa käy... Aurinkoista viikkoa myös sinulle:)

      Poista
  2. Tuollaisessa paikassa äkkiä ajattelee risut käärmeiksi, hui. Toivottavasti männyt viihtyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Välttelen aina viimeiseen asti tuonne kivikkoon menoa käärmeiden pelossa.
      Olen toiveikas noiden mäntyjen suhteen, koska männyn alkuja putkahtelee kivikosta muutenkin:)

      Poista
  3. Sun täytyy olla tarkkana käärmeistä ,ote ja tarkkaavaisuus ei saa hellittää hetkeksikään

    VastaaPoista
  4. Jännä kivikko teillä onko se ollut aina vai tullut jonkun seurauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on louhittu hurjat määrät kalliota rakennusvaiheessa. Talomme rakentaja on tehnyt tuon kivikkopengerryksen louhituista kivistä.

      Poista
  5. Iso on kivikko. Vuorenkilven juuristo taitaa olla ihan pinnassa. Minä olen sitä levittänyt kivikkoonkin ihan vaan maan pinnalle viskaamalla juuria ja puun lehtiä ynnä muuta maatuvaa materiaalia juurien peitoksi. Hyvin viihtyvät noin. Ihan kuivassa eivät taida niin viihtyä, joten kosteana pysyvä kate auttaa. Syvää maata eivät tarvitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ehkä nuo meidän vuorenkilvet olivat liian kuivassa paikassa, vaikka metsän puista putoilikin luonnostaan katetta niiden päälle. Otin muutaman vuorenkilven talteen ja laitan ne ehkä jonnekin havujen seuraksi. Katsotaan viihtyisivätkö toisessa paikassa paremmin:)

      Poista